Ensikertalaiselle pari päivää Pariisissa oli aivan liian lyhyt aika, ja se kului suurimmaksi osaksi kävelyyn, ihmettelyyn ja “olen pariisissa”-fiilistelyyn. Sain kuitenkin kaikkea sitä, mitä Pariisilta odotin: hengailua kahviloissa, lähileipomosta haettuja tuoreita Croisantteja aamiaisella, ihania Macaron-leivoksia ja pitkäksi venähtäneitä lämpimiä kesäiltoja terassilla tai ihanan asuntomme parvekkeella. Sain puhua ranskaa, osaamiseni kyllä rajoittuu alle kymmeneen sanaan, mutta käytin noita kymmentä sanaa sitäkin ahkerammin.
Tällaiselle höpsölle romantikolle Pariisi on kyllä ihana paikka, pienen visiittini aikana heräsi palava innostus saada tutustua tähän kaupunkiin ja sen kulttuuriin paremmin. Seuraavaa kohtaamistamme odotellessa, au revoir.
Ihanan tunnelmallisia kuvia!
Miten muuten matkustit olkihatun kera: pakkasitko kassiin vai matkustitko se päässä? Olen huomenna lähdössä reissuun ja harmittelen, kun ei hattu mahdu laukkuun.
Henna, kiitos! Hyvä käytännön kysymys: olkihattua ei oikein voi helposti tunkea matkalaukkuun. Mä matkustin hattu päässä ja tarvittaessa se mahtu tuohon Tori-laukkuun. Paluumatkalla se taisi olla lentokenttäostosten kanssa samassa muovikassissa hattuhyllyllä. Ei se mikään kätevin ole reissussa 🙂