Leikkasin pari viikkoa sitten tuollaisen olkapäille ulottuvan polkkatukan. Aika radikaali muutos, sillä hiukseni ovat olleet pitkät tai hyvin pitkät vähintään viimeiset 16 vuotta. Olin tottakai pohtinut jotain lyhyempää tukkamallia usein ja monta kertaa, mutta toisaalta tuntui siltä, että pitkä tukka ja lettikampaukset ovat iso osa minua, ja lyhentämällä hiuksia menettäisin jotain itsestäni.
Yllätys vaan, näin ei kuitenkaan käynyt. Muutos tuntui ihanalta. Olo oli raikkaampi ja naisellisempikin – enkä hetkeäkään surrut menetettyjä latvoja. Se on kuitenkin vain tukkaa, ja tukka kasvaa nopeasti. Koko syksyn ajan kestänyt kiireestä ja väsymyksestä johtunut nuhjuisuus tuntui haihtuvan pois yhden kampaamokäynnin seurauksena. Tilalle tuli keveys.
Ehkä samalla kun päätin leikata tukan lyhyemmäksi, päätin myös jättää taakseni muutaman raskaan asian, joita olen koko syksyn kantanut mukanani. Päätin päästää irti turhasta stressistä ja ongelmista, joiden vatvominen ei enää hyödyttänyt minua tai varmaan ketään muutakaan. Ihan tuosta vaan päätin, että tästä lähtien keskitän ajatukseni keveisiin ja ihaniin asioihin raskaiden ja väsyttävien sijaan. Ja kummasti se helpotti, oli helpompi hymyilläkin sen jälkeen.
Keveyttä, sitä toivon itselleni lisää tulevallekin vuodelle.
kiitos kuvista ihana Jenni <3
Tosi söpö, sopii hyvin. 🙂 Mä oon nyt pari vuotta kasvattanut hiuksiani, että saisin joskus kokeilla niitä lettikampauksia ym… Välillä on tuntunut, ettei edisty sitten millään, ja tehnyt mieli leikata taas polkka, mutta en mä kyllä pysty siihen! Pakko sinnitellä, kun mulla ei ole koskaan ollut tosi pitkiä hiuksia!
Vau, oot ihan älyttömän kaunis nuissa kuvissa!! 🙂 Ja muutenkin tosi hyvin sopii tommonen lyhyempikin malli!
voi kun olet niin kaunis! ja tuo tukka sopii sulle hyvin :-*
Ihanat on hiukset ja sopii sulle kyllä todella hyvin! Niks ja naks sano sakset täälläkin viime viikolla hetken mielijohteesta. Lähes aina pitkät, tällä kertaa melkein puoleen selkään ulottuneet hiukset, lyhenivät vähän tuosta pidempään polkkaan. Ja tuntuu, että siinä samalla keveni tämäkin pää muustakin kuin tuosta hiusmäärästä. 🙂
Näyttää ihanan freesiltä sullakin – itse meinaan tein muutama viikko saman tempun. 🙂 Mulla oli ennen sellaiset semipitkät ja mietin pari kuukautta raaskinko leikata, mutta totesin sitten että kasvaahan ne takaisin. Enkä muuten ole sekuntiakaan katunut! Näin loppuraskaudesta olo ei noin yleisesti ole kovin hehkeä, joten on mukavaa kun peiliin katsoessa voi aina todeta että hiukset sentään on tosi kivat. 😀
Sullehan sopisi ehdottomasti myös ihan lyhyet hiukset (polkan lisäksi). Itselläni ollut pitkät hiukset yhtä kokeilua lukuunottamatta: en viihtynyt ja ei varmaan sopinut. Mutta jos sulla kasvaa nopeasti hiukset, niin: next time?
Kiitos ihanista kommenteista!
Anniina, tsemppiä kasvatusprojektiin! Lettikampauksiin ei välttämättä tarvitse hullun pitkää tukkaa, lyhyempääkin saa jo pään päälle kiinnitettyä.
Milja, voi kiitos!
Hansu, kiva kuulla, kiitos!
Sara, jes, samis! Ehkä joskus tällainen konkreettinen teko auttaa keventämään niitä mielenkin murheita 😉
Jose, mahtavaa! Kasvaahan ne takaisin, en ole itsekään kyllä ehtinyt katumaan lainkaan 🙂 Uskon että näytät jokatapauksessa hehkeältä, voimia loppuraskauteen <3
Markkis, pitäisi varmaan uskaltaa kokeilla joskus! Tääkin tuntuu kyllää vähän radikaalilta 🙂
Ihanat!
Rillirousku, kiitos! <3