ei tullutkaan kaulahuivi

Punainen. Sellainen väri jota minun kaapistani ei juurikaan löydy ainakaan vaatekappaleiden muodossa, yhdet kengät ja laukku taitaa löytyä. Jostain syystä syksyllä alkoi kamala himo punaisia vaatteita kohtaan, kävin sovittelemassa neuleita ja haaveilin isosta punaisesta kaulahuivista. Ostin punaista lankaakin, suloista kashmir-merinovilla-silkkisekoitetta, josta ajattelin tuon kaulahuivin neuloa. Sitten tuli suuri käsityö-lehti ja simppeliltä vaikuttavan villapaidan ohje, ja päätinkin muuttaa suunnitelmaa. Ei tullutkaan kaulaliina, tuli villapaita.

En ole mikään kreisi kutojanainen, vaan enemmänkin sellainen satunnainen puikkojen kilisyttäjä. Tämä villis on varmasti työläin neuleprojektini ikinä ja olen ehkä hitusen ylpeä itsestäni, vaikka työn jälki on osittain hyvinkin itsetehdyn näköistä. Mutta kun omaan käyttöön tulee, niin ei se ole niin nöpönuukaa. Ja tämä ei muuten kutita, kiitos tuon ihanan materiaalin – joka ei ollut kyllä ilmaista tai lähelläkään, villikselle tuli hintaa useampi kymppi. Siksikin tästä on nyt pakko tykätä.

6 comments on ei tullutkaan kaulahuivi

  1. Oikein sievältä näyttää pusero! Erityisen kaunis väri!

    Olen myöskin vaatteita käsintekevänä välillä miettinyt tuota hinta-asiaa. Aika usein Eurokankaan kilolaareista ostamalla pääsee kaupasta ostettuun verrattuna halvemmalla. Toisinaan hinnat pyörivät samoissa, mutta joskus itse tehty päätyy lopulta maksamaan enemmän. Kuitenkin käsityöt ovat harrastus ja materiaali on sen hinta. Eihän vaatteella olisi samaa arvoa, jos sitä ei olisi itse tehty, joten joskus on okei sijoittaa niihin muutama penni enemmän.

    Blogisi on todella hurmaava kokonaisuus! :–)

  2. Voi miten hieno!!! Voin itse vain haaveilla villapuseron neulomisesta. Sain juuri superpehmoista lankaa josta teetin työkaverillani unisukat. En siis uskonut koskaan saavani sukkia aikaan jos olisin aloittanut niiden neulomiseen itse. 😊

    Ja hei, ihana matto!!!

  3. Wau! Asetin juuri oman blogini puolella tämän vuoden tavoitteeksi neuloa ensimmäinen oikeaan käyttöön päätyvä villapaita ever, ja sun valmiin paidan näkeminen antaa nyt uutta pontta näille pohdinnoille. Ihana blogi muutenkin, tykkään!

  4. Sonja, thanks! Mä oon saanut kerran aiemmin villapaidan itse tehtyä (http://luukkuja.blogspot.fi/2012/12/1-luukku-villapaita.html), mutta kyseessä oli hyvin karvalakkimallinen versio, jonka tein ohuesta langasta suurilla puikoilla, ja kesti yli vuoden ennenkuin se tuli valmiiksi 🙂

    Elsa, kiitos kommentistasi, hyvää pohdintaa! Jos ketjuliikkeiden hintoihin vertaa, niin itse tehty tulee varmasti lähes aina kalliimmaksi, mutta esim. tällaista merinovilla-kashmir-silkki-sekotteista villistä tuskin löytäisi kuudellakympillä mistään. Toisaalta, aika on rahaa. Pitäisikin pohtia joskus bloginkin puolella, että miksi tehdä itse. Syitä löytyy niin erilaisia 🙂

    Nina, mulle neulominen on kätevää sijaistekemistä, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain tärkeämpää 😉 Unisukat kuulostaa ihanalta, en ole sitten peruskoulun neulonut sukkia koskaan, joten en varmaan itsekään saisi niitä aikaiseksi 😀

    Nunnukka, hyvä tavoite! Yllättävän helpolla tuo syntyi, sanoisin että salaisuus on siinä, että paita on hyvin lyhyt malliltaan eikä etu-ja takakappaleen neulomiseen kulunut ikuisuutta. Lyhyt malli sopii taas hyvin korkeavyötäröisten hameiden kanssa, mekkojen päälle jne. 🙂 Tsemppiä projektiin. Ja kiitos!

    Milja, kiitos! 🙂

Comments are closed.