Kaupallinen yhteistyö, Mehiläinen & Asennemedia
Hävettää, pelottaa, itkettää. Nämä kaikki tunteet olen käynyt läpi hammaslääkärille mennessä. Hävettää, koska tilanne on päässyt niin pahaksi ja olen viivytellyt ajan varaamista niin pitkään, pelottaa ja itkettää koska todennäköisesti operaatio tulee sattumaan. Hävettää lisää, koska itkeminen on niin noloa. Taistelen odotushuoneessa kyyneliä vastaan ja keskitän kaikki ajatukseni siihen hetkeen, kun pääsen tilanteesta pois ja voin hetkeksi taas unohtaa kaikki hampaisiin liittyvät asiat.
Inho hammaslääkärikäyntejä kohtaan alkoi jo ala-asteaikoina, jolloin hampaitani paikattiin ensimmäisen kerran, myös ilman puudutusta. Kouluhammaslääkäri ihmetteli helposti reikääntyviä hampaitani ja siitä lähtien olen tuntenut syyllisyyttä ja häpeää siitä, etteivät hampaani ole olleet koskaan niin hyvässä kunnossa kuin ilmeisesti pitäisi. Teininä välttelin pitkään hammaslääkärille menoa vaikka tiesin hampaassani olevan reiän, ja se kostautuikin myöhemmin – olin lukioikäinen, kun hammaslääkäri totesi kauhukseni että yksi hampaistani vaatii juurihoitoa. Samoihin aikoihin kaikki viisaudenhampaani tuomittiin poistettavaksi, joten jouduin yhtäkkiä varsinaiseen hammasoperaatiopyörteeseen ja aloin inhota pelkästään hammaslääkäreissä leijailevaa tuoksua, odotushuoneita, suun auki pitämistä pitkään ja melkein kaikkea käynteihin liittyviä asioita. Tuon ajanjakson jälkeen päätin, että menen jatkossa hammaslääkäriin vain äärimmäisen pakon edestä.
On sanomattakin selvää, ettei hammaslääkärin välttely ollut kovin älykäs ratkaisu. Pahimmillaan tilanteeni oli sellainen, että söin päivittäin buranaa hammassärkyyn ja odotin kamalan kivun menevän taianomaisesti itsestään ohi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, miten joskus hampaassa olevat tulehdukset saattavat aiheuttaa vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita. Uskon että suurin osa pelostani hammaslääkärikäyntiä kohtaan liittyikin siihen, että pelkäsin aina pahinta: tuomiota kaikkien hampaiden poistosta ja kalliista implanteista, joihin minulla ei olisi ikinä varaa. Pelkkä ajatuskin hammaslääkäriajan varaamisesta aiheutti suurta ahdistusta ja lopulta tilanne eskaloitui niin, että mieheni varasi ajan minulle puolestani ja raahasi minut vastaanotolle, vaikka vastustelin viimeiseen asti. Käynti oli epämiellyttävä, hammaslääkäri vähän syyllistävä ja valitettavasti pelkoni osottautui tuolloin toteen: aiemmin juurihoidettu hammas ei ollut täysin parantunut ja juurihoito pitäisi aloittaa uudelleen. Juurihoito tarkoittaa siis useita pitkiä hammaslääkärikäyntejä, joissa hampaan sisälle työnnetään eräänlaisia neuloja – voitte siis kuvitella, etten varsinaisesti hyppinyt riemusta. Tietenkin tuo ahdistava hammaslääkärikäynti oli enemmän kuin tarpeellinen, sillä hoidon siirtäminen olisi voinut johtaa oikeasti vakaviin seurauksiin.
Omalla kohdallani ahdistus ja pelko alkoivat pikkuhiljaa helpottaa, kun takana oli pari myönteisempää kokemusta. Muistan yhden käänteentekevän kerran, kun menin itkien Helsingissä kunnalliseen hätäpäivystykseen, ja sain vastaani maailman ihanimman ja lempeimmän lääkärin, joka rauhoitteli hätääntynyttä potilasta ja kertoi rauhallisesti ja selkeästi tarkastuksen ja operaation eri vaiheista. Tämän jälkeen olen osannut olla avoimempi peloistani jo hammaslääkäriin mentäessä ja saanut siksi lähes poikkeuksetta parempaa hoitoa. Tunnistin myöhemmin tuon käynnin jälkeen kaksi selkeää tekijää, jotka auttoivat itselläni pelkoon:
1) Tietoisuus omien hampaiden tilanteesta. Kun tiesin tarkkaan, mikä hampaitani vaivaa, missä reiät sijaitsivat, mitä operaatioita oli tulossa ja milloin, niin oloni oli suhteellisen rauhallinen. Eniten ahdistusta aiheutti epätietoisuus ja pelko siitä, että koko suu on täysin tulehduksen kourissa.
2) Ei-syyllistävä hammaslääkäri. Tajusin jossain vaiheessa, että en pelännyt hammaslääkärille mennessä niinkään kipua, vaan syyllistämistä. Syyllistämistä hampaitteni huonosta tilanteesta ja siitä, miten olen jo niin nuorena päätynyt juurihoitopotilaaksi. Kun hammaslääkäritilanteessa sain syyllistämisen sijaan sympatiaa, kannustusta ja rohkaisua, niin aloin uskoa siihen ettei tilannetta ole kuitenkaan vielä menetetty ja kaikki on mahdollista vielä hoitaa täysin kuntoon.
Kävin vastikään Mehiläisen kampanjaan liittyen hammaslääkärin ja suuhygienistin vastaanotoilla. Oli helpottavaa huomata, että pystyin menemään lääkärille oikeasti rauhallisin mielin, ilman kuristavaa ahdistusta tai pelkoa kyynelistä. Kävimme todella ihanan hammaslääkärini Jaana Rantasen kanssa läpi todella hyvän ja perusteellisen keskustelun hammaslääkäripelosta, sen syistä ja synnystä ja kuinka siitä päästään yli. Jaana kertoi, että suu on ihmiselle niin herkkä ja henkilökohtainen paikka, että on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää, että sen ronkkiminen, tutkiminen ja paikkaaminen tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä epämiellyttävältä. Totesimme yhdessä, että syyllistäminen ei toimi oikeastaan juuri koskaan, kun tavoitteena on saada potilas motivoitumaan omien hampaittensa hoidosta ja säännöllisistä hammaslääkärikäynneistä. Teimme hampailleni huolellisen tarkastuksen, otimme röngtenkuvat ja sain tarkan hoitosuunnitelman, jonka kävimme yhdessä läpi. Ihan puhtain paperein en selvinnyt, sillä aikoinaan pariin otteeseenkin juurihoidettu hampaani tuomittiin poistettavaksi. Otin tiedon vastaan kuitenkin rauhallisesti, sillä olin osannut valmistautua siihen henkisesti jo aiemmin. Oikeastaan ajatus siitä, että pääsen eroon tuosta niin pitkään minua vaivanneesta murheenkryynihampaasta, tuntuu helpottavalta – eipä ainakaan se pirulainen kiusaa minua enää!
Sain hammaslääkäriltäni myös lähetteen suuhygienistille hammaskiven poistoon. Selvisin tästäkin käynnistä ihmeen helpolla ilman kipua tai pelkoa, päällimäisenä jäi vain mieleen todella mukava suuhygienistini, jonka kanssa olisi voinut jatkaa juttelua vaikka toisenkin tunnin aikani päätyttyä. Vaikka luulinkin tietäväni jo hampaiden hoidosta paljon, sain taas uusia vinkkejä, kuten sen, että hammaslangan lisäksi hammasväliharja on helppo ja nopea tapa hampaiden välien putsaukseen. Olen aina myös luullut, että suuhygienistillä pitäisi vähintään puolivuosittain, mutta kuulemma tämä riippuu paljon hammastyypistä ja useimmille riittää vuosittainen käynti.
Tässä vielä omat vinkkini siihen, miten hammaslääkäripelosta voi päästä yli:
Et ole yksin. Harva kokee hammaslääkärikäynnit miellyttävinä ja pelkääminen on todella yleistä. Pelkäämistä ei tarvitse hävetä eikä sitäkään, jos joutuu vaikka pyytämään jonkun soittamaan puolestasi ajanvaraukseen tai ottamaan mukaansa vastaanotolle (been there, done that). Tärkeintä on päästä asiassa eteenpäin.
Kerro pelosta jo aikaa varatessa. Esimerkiksi Mehiläisen sivuilta löytyy kaikkien lääkäreiden tiedot ja sieltä voi erikseen valita pelkopotilaisiin erikoistuneen hammaslääkärin itselleen. Kun kerrot tuntemuksistasi etukäteen, niin lääkäri osaa varata aikaa jutteluun ja asian käsittelemiseen ennen hoitoa. Kesken hoidon voidaan myös pitää taukoja ja edetä potilaan tahdin mukaan.
Etsi ihana hammaslääkäri. Niitä on oikeasti olemassa, uskokaa pois. Suurin osa hammaslääkäreistä haluaa potilaansa hampaiden parasta ja kannustaa hoitoon syyllistämisen sijaan, nykyään koulutusten ja tietoisuuden vuoksi tilanne on todennäköisesti hyvin eri kuin kouluhammaslääkäriaikoinasi. Mehiläisen Jaanan vastaanotolta tulin oikeasti pois hymyssä suin ja kevyellä mielellä, vaikka olin saanut juuri tuomion yhden hampaan poistosta. Ja menen mielelläni hänen tuoliinsa uudelleenkin, kun tilanne vaatii.
Älä suurentele ongelmaa mielessäsi. Hampaiden terveys on syytä ottaa vakavasti ja paha vihlonta tai särky hampaassa on yleensä aina oire vähintäänkin reiästä tai ehkä jostain pahemmastakin. Älä kuitenkaan googlettele kauhutarinoita, vaan luota ammattilaiseen ja pyydä selkeä ja tarkka arvio hampaittesi tilanteesta. Itselläni auttoi paljon se, kun sain tietää kokonaiskuvan hampaistani, niissä olevista rei’istä ja hoitotarpeesta. Tilanne ei ole ollut ikinä niin paha mitä olen etukäteen ehtinyt pelätä.
Muista hyvä kotihoito. Parhaiten vältät kaikki isommat hammasoperaatiot, kun peset hampaasi kahdesti päivässä sähköhammasharjalla ja fluorihammastahnalla ja puhdistat välit hammasväliharjalla-ja langalla. Muista myös, että jokainen hammaslääkärikäynti vie aina juuri sinun suuri terveyttä eteenpäin, ja jos onnistut voittamaan pelkosi ja uskaltaudut hammaslääkärin tuoliin säännöllisesti, niin saat nauttia terveistä hampaista läpi elämän.
Kuvat: Mustarttu
Onpas sinulla kauheita kokemuksia, mutta ihanaa, että olet päässyt yli niistä.Miksi ihmeessä suurimman osan hammaslääkäreistä ja -hoitajista täytyy olla niin syyllistäviä? Kerran purin huonoja kokemuksia ystävälleni, joka on hammaslääkäri. Hän meinasi, että hänellä itsellään on kaksi lasta ja toisella on sellaiset hampaat, että vaikka hoitoa laiminlyötäisiin joskus, ne eivät reikiinny ja toisella taas sellaiset, et vaikka tehostetusti hoidetaan koko ajan ne reikiintyvät. Jos asia todella näin on, niin miksi sitte aina syyllistetään.
Huono hampaisuus/tai hammasluu kuten jotkut sanoo, ei periydy. Kaikilla on mahdollisuus hyviin ja ehjiin hampaisiin. Jos jotain syyllistä pitäisi etsiä niin sitten ä tai i tai mummo joka karieksen on tartuttanut. Infektiosairaus se on, silti intakti suukin tarvitsee hyvän kotihoidon. Olen kyllä syyllistykseen tai epätoivoon vaipunut töissä itsekin kun iku-potilaita ei koskaan saa valmiiksi. Aina on uusia reikiä ja mikään valistus ei mene perille. Kotonakin on siis tehtävä jotain..
Ymmärrän kyllä, että on toisinaan tarpeen myös sanoa potilaalle tiukastikin kotihoidon tarpeesta. On taivaan tosi, että hammaslääkäri ei voi tehdä ihmeitä jos potilas ei itse pese hampaitaan.. Toisaalta, faktat voi sanoa asiallisesti ja selkeästikin, ja syyllisyyden tunteminen menneistäa on turhaa, tärkeintä on katsoa eteenpäin. Mutta uskon, että on varmasti potilaita, joihin ei tehoa mikään kannustaminen tai neuvonta..
Hyviä vinkkejä, tuo fluori pelko on taas herännyt ja markkinoilla on marvista ym fluorittomia ekotahnoja. Toki mekaanisesti puhdistaa nekin, samoin kun fairy 🙂 kariesta se ei estä/paranna/ suojaa.
Jossain vaiheessa käytin itsekin luomuhammastahnaa, joka ei sisältänyt fluoria laisinkaan. En tajunnut että merkitys voisi olla niin iso! Onneksi hammaslääkärin kanssa tuli asia puheeksi ja nyt on ollut taas pidempään fluorihammastahna käytössä.
Tämä oli hyvä muistutus että pitäs käydä hammaslääkärissä. Täälläkin on pelkoa ja semmosta niin aina tosi vaikea varaa aikaa.
Tsemppiä! Pyydä vaikka jotakuta läheistäsi varaamaan aika puolestasi, niin se on hankalampi perua.
Niin tuttua. Mulle sattui kerran aivan hirveä hammaslääkäri, joka mm. sanoi kesken hoidon, ettei minusta tulis ikinä mitään jos luovutan sielläkin noin helposti. Mulla on siis todella herkkä oksennusrefleksi ja siksi hammaslääkärikäynnit on välillä aika tuskaisia. Tuon kokemuksen jälkeen oikein kunnon pelko vasta alkoi. Viime viikolla vuosien välttelyn jälkeen oli pakko mennä hammaslääkäriin ja varasin yksityiseltä pelkoihin erikoistuneelle hammaslääkärille ajan. Sielläkin purskahdin melkein heti itkuun. Mieleen jäi kuitenkin aivan ihanan ymmärtäväinen lääkäri ja hammashoitajan sanat “Täällä sä saat pelätä ihan niin kuin susta tuntuu”. Ehkä tää vielä tästä 🙂
Onpas epämiellyttävää, jos sinulle on jäänyt joskus tuollaisia pelkoja ja perustuen tuollaiseen, että kuulostaa, että hammaslääkäri ole ollut ihan pätevä. Mulla oli myös joskus nuorempana samanlainen pelko, mutta sitten kun kävin vähän vanhempana huomasin, että siinä ei ollutkaan mitään. Tuo on kyllä kätevää, että pystyy hakeutumaan suoraan sellaiselle hammaslääkärille, joka on erikoistunut pelkoihin.
Itselläni on ahdistushäiriö joten pelkään jo muutenkin kaikkea, tiedän ettei hamppua tartte pelätä mutta se että joutuis makoileen jossaki penkillä tunnin on kyllä semmonen että ei, olen toiminnan mies teen paljon kaikkea, joten tunti suu auki niin voi jessus. Pienempänä revittiin joku 7 hammasta ja paikkailtiin reikiä. Sieltä ei jääny mitään traumoja tai pelkoja päinvastoin kokemus oli joka kerralla miellyttävä, kuuntelin hoitajien juttuja he yleensä keskusteli viikonlopun suunnitelmista, kesän suunnitelmista ja jouluista ym. oli mukava kuunnella tarkalla korvana ja välillä oli aina pakko kysyä mitä ne meinas tehdä sielä laivalla ym 😀 Btw, sulla on hienot hampaat kannatti pistää kuntoon 😉
Hienoa kuulla, että olet päässyt yli hammaslääkäripelostasi, se tuntuu olevan aika yleistä. Itse en ole juurikaan pelosta kärsinyt, mutta nuorempi tyttäreni on painiskellut asian kanssa. Tilanne varmaankin pahenee kun käyntiä välttelee ja tilanne suussa pääsee entistä pahemmaksi. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi itsekin käydä hammaslääkärissä täällä Joensuussa, edelliskerrasta alkaa olla jo turhan pitkä aika.