Kaupallinen yhteistyö, Kalevala koru
Millainen on mielestänne onnistunut mainos? Mielestäni sellainen, joka koskettaa syvältä, naurattaa, itkettää tai ottaa kantaa johonkin tärkeään yhteiskunnalliseen asiaan. Toukokuussa Kalevala Koru julkaisi kesyttämätöntä kauneutta-videon, joka kolahti heti ensi katselukerralla – videota katsellessa täytyi vähän pidättää kyyneliä ja heti pätkän päätyttyä teki mieli aloittaa se alusta uudelleen. En silloin vielä tiennyt että tulisin itsekin tekemään yhteistyötä tämän kampanjan kanssa, mutta muistan ajatelleeni, että tällaista mainonnan pitäisi olla useammin.
“Me uskomme maailmaan, jossa jokainen saa toteuttaa itseään ja unelmiaan sellaisena kuin on. Me synnymme naisiksi ja teemme itse omat polkumme. Vapaus olla oma itsensä säkenöi ympärilleen voimaa ja kunnioitusta. Me emme suostu mahtumaan toisten tekemiin muotteihin, emmekä muiden määritelmiin.”
En kokenut nuorena, että olisin oikein mahtunut ympäristöni asettamaan muottiin. Kasvoin lapsuuteni pienessä pohjois-suomen kylässä, jossa joukosta erottumista ei katsottu koskaan kovin hyvällä. Uskonnollisessa yhteisössä myöskään meikkaamista, hiusten värjäämistä tai lävistyksiä ei hyväksytty – siispä jo hyvin nuorena aloin ilmaista itseäni pukeutumisen kautta. Rakastin kauniita vaatteita ja koruja, vaihdoin asukokonaisuuksia aina monta kertaa päivässä, ahmin muotilehtiä sekä vaatekuvastoja ja siskojeni kanssa järjestimme omia muotikuvauksiamme jo kauan ennen blogiaikaa. Tyyliäni pidettiin kotikulmillani erikoisena, koska se poikkesi tavallisesta farkut ja tennarit-linjasta – kommentit, joissa vihjattiin vaatetyylini kertovan huomiohakuisesta luonteesta tai tarkoituksenmukaisesta itsensä korostamisesta, sattuivat kipeästi.
Kun perustin ensimmäisen tyyliaiheisen blogini melkein kymmenen vuotta sitten, en uskaltanut kertoa siitä siskojani lukuunottamatta kenellekään. En siksi, että häpesin noloja poseerauskuviani, vaan siksi, että uskoin niin monen ajattelevan tällaisen itsensä esilletuomisen olevan väärin. Jos joku tuttu kertoi löytäneensä blogini, häpesin itseltäni silmät päästä ja mieleni teki hävitä maanrakoon. Samaan aikaan olin kuitenkin äärettömän innoissani siitä, että olin löytänyt internetistä paikan, jossa sain jakaa innostustani vaate-ja muotiasioita kohtaan. Sain inspiraatiota muista blogeista ja jaoin innoissani omia asukuviani, vaikka blogillani oli ehkä alle 50 lukijaa.
Olen toisinaan jälkikäteen miettinyt, että miten innostus ja uteliaisuus voittivatkin aikoinaan häpeän ja pelon. Suurin syy löytyy varmaan kotikasvatuksesta – vaikka kohtasin ympärilläni ehkä muuten ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä, kotonani opetettiin hyväksymään kaikenlaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vanhempani kannustivat minua niissä asioissa, mistä olin kiinnostunut. He ymmärsivät vahvuuksiani ja eivät estelleet, kun halusin toteuttaa omia, välillä hassujakin projektejani. Kotona en koskaan kokenut olevani millään tapaa erilainen – tunne tuli aina kodin ulkopuolella. Aloin vähitellen ymmärtää, että erilaisuuteni oli oikeastaan vahvuus.
Nykyisin osaan arvostaa kaikkea sitä mitä olen aikoinaan käynyt läpi ja jokaista ihmistä matkani varrella, niin epäilijöitä kuin rohkaisijoitakin. Miten vapauttavaa onkaan, kun lopulta uskaltaa ihan julkisestikin, kaikissa eri tilanteissa olla rohkeasti oma itsensä? Ulkoisesti muutos ei ole ollut suuri, mutta sisäisesti sitäkin isompi – ja juuri sen sisäisen muutoksen uskon näkyvän positiivisesti myös ulospäin. Itse haluaisin myös mieluummin olla se rohkaisija kuin epäilijä kaikille läheisilleni, niin ystäville, lukijoille kuin oppilaillenikin.
Kesyttämätön-kampanjan tiimoilta sain valita itselleni korut syksyn uutuusmallistosta. Valitsin kaksi hyvin erilaista korua, joiden koen edustavan kahta erilaista puolta minussa: kaunis sinikivinen Melodie kuvaa herkkyyttä ja syvällisyyttä ja graafinen, musta Fokus vahvuutta ja rohkeutta. Olen yleisesti ottaen aika harkitsevainen korujen käyttäjä, ja uskon näiden riipusten pääsevän ylleni erityisinä hetkinä, silloin kun kaipaan tällaista kesyttämätöntä energiaa ja voimaa.
Kalevala Koru on kunnianosoitus jokaiselle naiselle. Meissä asuvalle voimalle, päättäväisyydelle ja rohkeudelle. Herkkyydelle, rakkaudelle ja sisaruudelle. Kuka haluaa olla kaikkein kaunein, kun voi olla kesyttämätön?
Millainen on sinun #kesyttämätön tarinasi?
Siis voi taivas näitä kuvia! Aivan uskomaton valo <3. Ja upea myös koru.
Kiitos Hannele! <3
Instagrammista löysin tieni tänne enkä osannut odottaa tällaista tunnepläjäystä! Sun kuvat ovat upeita ja sopivat mielettömän hyvin tähän kamppanjaan. Ja muutenkin postauksen teksti puhutti. Vaikken olekkaan uskonnollisesta perheestä, olen myös pikkukylän tyttö joka kävi pientä kyläkoulua josta siirryttiin 20km päähän isommalle yläasteelle ja siellä vielä lukiokin. Koko tuon peruskoulu- ja lukioajan koin järjetöntä joukkoon kuulumisen painetta. Pelotti, että jään yksin jos olen erilainen. Halusin olla kuin coolit tytöt ja pojat, enkä kuunnellut itseäni lainkaan. Vaikka tästä on aikaa enkä ole juuri tekemisissä noiden aikojen ihmisten kanssa tunsin pitkään heidän silmiensä läsnäolon somessa, johon vasta vuosi sitten olen uskaltanut alkaa laittamaan muitakin kuin perus selfieitä. Muutenkin olen löytänyt oman tyylin ja minän. Usein huomaankin miettiväni, että entä jos olisin lapsesta saakka uskaltanut toteuttaa itseäni, olla oma itseni. Musta on ihanaa kun olen löytänyt nykyisen maailmani, jossa saan kokeilla hauskoja vaatteita ja leikata polkkatukan.
Alisa, kiitos kun tulit ja kerroit oman tarinasi! <3
Tunnistan tuon olon, kun tuntee niiden "vanhojen aikojen" ihmisten läsnäolon somessa. Se esimerkiksi sai minut miettimään jok'ikistä sanaa ja kuvaa blogissa ja somessa, pelkäsin että joku niistä varmaan nyt katsoo tätä ja nauraa. Jossain vaiheessa tajusin, että ongelma on loppupeleissä täysin omassa päässäni, mitä väliä sillä on, vaikka joku jossain nauraisikin?
Mahtavaa että olet löytänyt oman juttusi ja tyylisi, pidä siitä kiinni <3
Pakko kysyä, mistä tuo pitkä tumma mekko on? Todella kaunis! Ja tarinasi piltkälti, kuin itse olisin sen kertonut <3
Reetta, mekko on vuosien takainen alelöytö Mangosta. Se on luottomekkoni kaikissa esiintymisissä yms. juhlavammissa tilanteissa.
Ja kiitos <3
Ajat ovat paljon muuttuneet … onneksi. Vielä olisi toki monta asiaa korjattavana … mutta ihmiset muuttuvat, pikkuhiljaa. Heitä ei korjata pikaliimalla. Tai muokata uuteen kuosiin. Kirjoituksesi oli hyvä ja rohkea omakohtainen tarina … tänään se voisi olla aika monen tarina. Itsekin pohjoissuomalaisena tiedän miten lähes jokaisessa suvussa on ainakin ollut lestadiolaisuutta. Oma sukuni on lapista ja siellä on juuri liikkeen juuret. Historiallisesti se on hyvinkin ymmärrettävää … aika jolloin lestadiolaisuus syntyi oli hyvin erilaista kuin nykyään. Toisaalta jotkut asiat eivät muutu. Tuttava- ja ystäväpiirissäni on paljon lestadiolaisia. Itsestäni tuntuu että tietynlainen avoimuus on lisääntynyt mutta on myös paljon sulkeutuneisuutta ja ” paremman väen ” uskovaisia. Klikkiytyminen ja oman ” porukan” selkeä, joskus hyvin räikeäkin puoltaminen on monesti varsin epämiellyttävää. Siitä tulee epärehellinen ja valheellinen olo. Mutta sitten on taas monia, suoraselkäisiä ohmisiä jotka elävät rehellisesti ja osoittavat tasapuolisuutta muille ihmisille. On kähmijät ja ei – kähmijät. Jos uskonnollinen keskittyminen johtaa vallan väärinkäyttöön yhteiskunnassa … se on erittäin vastenmielistä.
Mutta sinulle, nuorelle naiselle, toivon rohkeutta, rehtiyttä ja onnea saada olla oma itsesi ja tehdä sitä mikä on juuri sinua itseäsi. Näin toivoisin tietysti kaikille.