Synttäriviikonlopun jälkeen

kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Siirryin viime perjantaina uudelle vuosikymmenelle.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä on juhlia ja ilonpitoa aivan liian vähän, ja jos aihetta on vähänkin, niin silloin kyllä juhlitaan. Kolmekymppisten kunniaksi oli siis tarkoitus pitää isot pippalot, varata joku juhlapaikka, miettiä teema ja suunnitella oikeasti isot, upeat bileet. Mutta aika riensi enkä saanut edistettyä asiaa ja helmikuun lopulla aloin miettiä, että jätetään koko juhlat välistä. Maaliskuu olisi niin täynnä työ-ja opiskelujuttuja, etten halunnut stressata itseä millään extrajärkkäilyllä – voisin käyttää mielummin synttäriviikonlopun lepäilyyn.

Viikkoa ennen juhlapäivää tein kuitenkin hetken mielijohteesta fb-tapahtuman, jonne kutsuin parisenkymmentä ystävää paikalle. Varoitusaika oli lyhyt, mutta ajattelin, että tulkoon ken pääsee. Juodaan viiniä ja tilataan pizzaa, ei sen kummempaa, kerranhan sitä ihminen kolmekymmentä täyttää.

Juhlaviikonlopusta tulikin sattumalta ihan kunnon juhlaviikonloppu, ilman mitään kummempia suunnitteluja. Torstai-iltana kuorolaiset yllättivät shampanjalla, kukkakimpulla ja 30-ilmapalloilla. Perjantaina kilisteltiin aamulla ystävien kanssa Levainissa, illalla Nion kanssa Yes Yes Yes:issä. Lauantaina päivä aloitettiin sisarusten kanssa aamiaisella, illalla sain tuvan täyteen ystäviä. Sunnuntaina pääsin vielä lounaalle äitin ja isän kanssa, jotka sattuivat olemaan kaupungissa.

Tuli huomattua, että parhaat juhlat ovat joskus juurikin sellaiset, joita ei juuri ehdi valmistella. Lauantaiaamuna mulla ei ollut vielä mitään hajua illan tarjoiluista, mutta kävin hakemassa alkosta viinitonkan ja alepasta ainekset pizzaan, salaattiin ja mutakakkuun. Ensimmäisten vieraiden saapuessa hääräilin vielä keittiössä, mutta Nion ja siskojen avustuksella safkat saatiin nopeasti pöytään ja loppuillan keskityin vain nauttimiseen. Ohjelmassa meillä oli vapaan seurustelun lisäksi myös piilopullojen etsintää ja ex-tempore ideana arvonta, jossa osallistujat kirjoittivat lappusille oman toteemieläimensä ja henkisen iän (nimim. hevoskotka 19), voittajat saivat palkinnoksi Iittalan kastehelmi-tuikkukuppeja. Jossain vaiheessa sammutettiin valot Earth Hourin kunniaksi ja laulettiin pimeässä yhteislauluja. Vieraita oli sen verran, että istumapaikat loppuivat kesken, mutta viinilaseja riitti kaikille – kolmekymppisillä ei enää juoda kertakäyttömukeista! Läpi illan oli jotenkin käsin kosketeltavan lämmin tunnelma ja en muista milloin viimeksi minulla olisi ollut niin hauskaa.

Nyt synttäriviikonlopun jälkeen olo on edelleen väsynyt, mutta onnellinen ja kiitollinen – kolmekymppisenä olo ei ole hassumpaa, etenkin kun ympärillä on niin upeita ihmisiä. Tänään minulla on ollut pitkästä aikaa täysin kiireetön aamu ja sen kunniaksi katoin aamupalan vain itselleni, täysin omaan tyyliini: aamupala nimittäin maistuu mielestäni ehdottomasti parhaalta sängyssä nautittuna, kukkien keskellä. Kaadoin tietenkin tuoremehut lakanalle, mutta onneksi pyykkitupa oli jo valmiiksi varattuna iltapäivälle.