Yllätysmatka Ateenaan


Pääsin viime perjantaina yllätysmatkalle. Luulin että olemme menossa pitkäksi viikonlopuksi poikaystävni ystävien luokse Istanbuliin, mutta Turkki olikin vain välietappi todelliseen kohteeseemme, Ateenaan! Olen aina haaveillut yllätysmatkasta, ja nyt sain sellaisen synttärilahjaksi . Pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan hiukaan Kreikkaan ja sen kulttuurin. Ateenassa oli kevät jo ihanan pitkällä, puut kukkivat ja auringossa pärjäsi hyvin ilman takkia.



Ehdin nähdä Ateenaa vain parin päivän ajan, mutta aika riitti hyvin ihastumiseen. Ehkä positiivista kokemusta edesauttoivat onnistuneet säät ja se, että löydettiin ihan sattumalta aivan mahtavia ruokapaikkoja. Emme ehtineet hirveästi kierrellä nähtävyyksiä – aikaa oli vähän ja halusimme ottaa kuitenkin pienen lomamme rennosti ja jättää aikaa tärkeille jutuille, kuten parvekkeella istuskelulle ja keskusteluille viinilasillisen äärellä. Kävimme kuitenkin kävelemässä Akropoliksella ja se oli kyllä upea kokemus ilta-auringossa. Kreikkalaisen mytologian mukaan Akropolis oli aikoinaan paikka, jossa Athene ja Poseidon kilpailivat kaupungin omistajuudesta, ja Athene voitti. Myöhemmin kristinuskon valtauksen vuoksi paikasta tuli kirkko ja 1400-1800-luvuilla paikka oli turkkilaisten omistuksessa ja se toimi asevarastona. Kiinnostavaa! Pyrin aina selvittämään taustoja kaikista historiallisista paikoista joissa käyn, yleensä tarinat hienojen rakennusten ja linnoitusten takana on melkein mielenkiintoisempia kuin ne paikat itsessään.


Puhuimme reissussa paljon siitä, miten etuoikeutettua matkustaminen oikeastaan on. Yhtäkkiä pääsee hetkessä pakoon ankeaa talvisäätä keskelle lintujen laulua, appelsiinipuita ja upeita maisemia. Vaikka loma oli ihana, tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa lentämisestä vain muutaman päivän vuoksi. Meillä ei ole kyllä tiedossa tälle vuodelle muita lomamatkoja  ulkomaille ja tulevaisuudessa jokainen lentomatka harkitaan varmasti hyvin tarkkaan. Vähän harmitti, että ehdimme olla Ateenassa vain niin lyhyen ajan – kun sinne on kerran lentänyt, olisi ollut mukava viipyä vähän pidempään. Jatkossa haluankin keskittyä matkailussa ehdottomasti määrän sijaan laatuun, vähentää lentomatkoja radikaalisti ja panostaa eri kulttuureihin tutustumiseen myös muilla keinoilla. Usein puhutaan siitä, miten matkailu avartaa, mutta kyllä myös kirjallisuus, taide ja musiikki avartavat ja tuovat uusia näkökulmia elämään. Ehkäpä jopa enemmänkin kuin matkustus.

Olen itse viime vuodesta lähtien kompensoinut lentopäästöjäni. Päästöjen hyvitys on kieltämättä vähän sellainen “osta omatunto puhtaaksi”-tyyppinen ratkaisu, joka ei poista kuitenkaan millään tavalla niitä aiheutettuja päästöjä, mutta toisaalta jos lentämistä jokatapauksessa tulee, on se parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään. Itse olen hyvittänyt lentoja mm. ostamalla suota Hiilipörssistä ja lahjoittamalla WWF:llä. Finnairilla on nykyisin myös oma Push for change-ohjelma, jonka kautta lentopäästöjä voi myös kompensoida 1-65e suuruisilla summilla. Kun noita Finnairin hyvitysohjelman hintoja katsoo, tuntuu siltä että summat voisi melkein samantien vain laittaa suoraan lentolippujen hintoihin, pakollisiksi kaikille matkustaville.

Mutta vielä Kreikasta: jos joskus vielä tulee mahdollisuus, menisin sinne mielelläni uudestaan, ajan kanssa. Ehkä muutan sinne joskus, pikkuiseen taloon, jonka puutarhassa voisin kasvattaa oliiveja ja appelsiineja.