Kaikki kiva on peruttu. Siltä tänä keväänä on usein tuntunut. Festarit on peruttu, ulkomaanmatkat on peruttu, konsertit on peruttu ja kaikki isommat yksityisjuhlatkin on peruttu. Tänä keväänä ja kesänä meidän piti juhlia isosti 70 vuotta täyttävää isääni, ylioppilaaksi valmistunutta pikkusiskoani ja naimisiin meneviä ystäviäni, mutta toisin kävi. Myös lempifestareideni, Bättre Folkin ja FLOWn peruuntumiset surettaa, festivaalit ovat olleet itselleni eräänlaisia kesän kohokohtia ja tärkeitä perinteitä, joihin kuuluu ihana huoleton ja yhteisöllinen kesätunnelma. Vaikka maailmassa on paljon suurempiakin murheita ja festarittomasta kesästä tottakai selvitään, niin onhan tämä tällaiselle juhlia rakastavalle ihmiselle pettymys.

Toisaalta, kun asioita ja tapahtumia karsiutuu elämästä, niin samalla tulee tilaa uudelle. Sitä huomaa yhtäkkiä ympärillään paljon kaikkea sellaista uutta, mille ei aiemmin ole osannut antaa ehkä niin isoa arvoa. Olen toki aina ollut innoissani keväästä, mutta viime viikkoina olen ollut suorastaan humaltunut siitä kaikesta kauneudesta, minkä luonto kevääseen herätessään tarjoaa. Kävelemme joka ilta Töölönlahden rantaa pitkin ja joka ilta haluaisin pysähtyä useassa kohtaa ihastelemaan kukkia, joutsenia tai auringonlaskua. En muista että olisin koskaan aiemmin ehtinyt nauttia luonnon omasta juhla-sesongista, keväästä, näin paljoa. Joka päivä huomaan jonkun uuden ilon aiheen, joka voi olla puutarhalta esiin pönkivä uusi kasvi tai lähipuiston kukkaistutus. Maailma on edelleen kauneutta täynnä.

Vaikka isot kokoontumiset ovat edelleen pannassa, tärkeät ihmiset ovat edelleen olemassa ja merkkihetkiä voi juhlistaa muillakin tavoin. Isän juhlia vietettiin zoom-tapaamisessa koko perheen kesken ja teimme isälle sisarusten voimin oman virtuaalikuoroesityksen lahjana. Pikkusiskon ylioppilasjuhlat uskaltaa ehkä kesällä pitää pienimuotoisesti ulkona perheen kesken ja kesän aikana varmasti tulee mahdollisuuksia juhlia puutarhalla pienellä porukalla useampaankin otteeseen, kun siellä turvavälien pito on helpompaa. Vaikka isojen festareiden tai juhlien tunnelmaa saadaan tuskin aikaiseksi, niin onko se tarpeenkaan? Ehkä tekee ihan hyvää, että välillä joudumme muuttamaan suunnitelmiamme, tottua johonkin uuteen ja etsiä siitä taas ne positiiviset ja hyvät asiat.

Elämähän on itsessään juhla. Kirsikankukkien keskellä pyörähdellessäni mietin, että ihminen on kyllä onnellinen, kun saa kokea ja nähdä jotain näin kaunista. Että saa elää vapaana, olla oma itsensä, nauttia kauniista luonnosta ja hengittää raitista ilmaa – nämäkään eivät ole läheskään kaikille itsestäänselvyyksiä. Jospa tämä poikkeusaika opettaisi minulle jatkossakin enemmän kiitollisuutta itsessään elämää kohtaan, ilman suuria ja näyttäviä tapahtumia tai hulppeita lavasteita.

Tulevalla viikolla blogissani on teemana juhlat. Luvassa on mm. tarjoiluvinkkejä kesäjuhliin, kampausvinkkejä tänä keväänä juhliville ylioppilaille ja vastuullisia lahjavinkkejä. Juhlien järjestämiseen ei mielestäni tarvitse koskaan sen suurempaa syytä tai perustelua – tervetuloa siis mukaan juhlahumuun, ihan jokainen!