Viime viikonloppuna vietettiin mökkikauden jäähyväisiä jo perinteeksi muodostuneella villapaita & viiniä-teemalla. Vaikka ilta oli ihana ja sääkin sopivan leuto syyskuiseksi illaksi, niin pieni haikea ajatus valtasi jossain vaiheessa mielen: tässä istuskellaan ehkä viimeistä kertaa tälle vuodelle. Puutarhatyöt ja piipahdukset palstalla jatkuvat toki vielä lokakuulle asti, mutta koska alueen vessat on nyt suljettu ja säät kylmenevät jatkuvasti, täytyy tulevat yöpymiset tai istuskelut toteuttaa enemmän retkeilyhengessä. Päällimmäinen tunne mennyttä kautta ajatellessa on kuitenkin kiitollisuus: olipa taas ihana puutarhakesä! Monet kesän parhaista hetkistä koettiin juurikin palstalla.

Kauden päätös on myös jollain tapaa tilinteon hetki: miten onnistuin puutarhurina? Koska palstani ei ole täysin rehevöitynyt tai kauttaaltaan rikkaruohojen valtaama, onnistuin mielestäni kohtalaisesti. Onnistuimme läpi kesän pitämään puutarhan suhteellisen kivassa kunnossa, leikkasimme ruohon säännöllisesti ja kasvimaa ja kukkapenkit olivat jotenkuten rikkaruohoista vapaita. Hyötykasvien viljelyssä koettiin sekä ilon hetkiä että pettymyksiä, ja päätin summata ne kaikki tähän postaukseen. Missä siis onnistuimme, mikä meni pieleen? Ja mitä aion tehdä toisin seuraavana vuonna?

Kasvihuone: pettymyksiä ja yksi iloinen yllätys

Onnistuin viime vuonna kasvattamaan yllättävän runsaan tomaattisadon parista taimesta kasvilavassa, jonka päällä oli mini-lasikasvihuone. Tuo kyseinen minikasvihuone hajosi kuitenkin talvimyrskyjen aikaaan ja keväällä aloin haaveilla oikeasta kasvihuoneesta. Unelmieni kasvihuone olisi tehty itse vanhoista ikkunoista, mutta tällä kertaa järkevämmäksi ratkaisuksi osottautui puutarhamyymälästä hankittu valmisversio, jonka materiaalina oli lasin sijaan kestävä polykarbonaatti.

Kasvihuoneistutuksille oli paljon odotuksia: kylvin tomaatit itse siemenistä jo maaliskuussa ja samoin laitoin esikasvatukseen myös maissia. Viime vuoden perusteella olin itsevarma tomaattien suhteen, mutta sato jäikin harmillisen laihaksi. Syynä olivat todennäköisesti epätasainen kastelu ja liiallinen kuumuus. Osa taimista oli ehkä liian pienissä / huonoissa ruukuissa. Maissien kanssa epäonnistuminen kävi varmaan siinä, että ne joutuivat odottelemaan taimiruukuissaan sisällä ihan liian kauan: maissit pitäisi kylvää maahan / kasvihuoneeseen jo parin viikon esikasvatusajan jälkeen.

Iloinen onnistuminen tapahtui taas vesimelonin kanssa: ostin taimen valmiina puutarhamyymälästä ja istutin sen ruukkuun kasvihuoneeseen. Kun taimi alkoi kukkia, hoidin itse pölytyksen ja jäin innolla odottamaan tuloksia. Kun löysin ensimmäisen peukalonpään kokoisen melonivauvam kasvihuoneesta, taisin kiljahtaa ilosta! Loppupeleissä taimesta kehittyi vain yksi meloni, jonka kasvua tarkkailtiin hartaudella ja palleroa myös esiteltiin kaikille ystäville ylpeänä. Viime viikonloppuna vihdoin koitti se hetki, kun sato korjattiin ja meloni viipaloitiin juhlallisin menoin. Se oli herkullisin koskaan maistamani vesimeloni: aromikas, mehevä ja maukas. Kukapa olisi uskonut, että ensikertalaisella kävisi tällainen tuuri?

Suunnitelma ensi vuodelle: Tomaatit istutetaan tarpeeksi isoihin ruukkuihin joissa on kunnollinen altakastelusysteemi. Lisäksi kasvihuoneeseen pitää hankkia seinille lisävarjostusta, koska aurinko paistaa kasvihuoneeseen aamusta iltaan ja lämpötila kohoaa helteellä ihan liian korkealle. Maissit istutan ehkä suosiolla ulos, ja niiden tilalla aion kokeilla vaikka kesäkurpitsaa. Vesimelonia kasvatetaan ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Avomaan parhaat: perunat, sipulit ja kurpitsat

Avomaalle istutin tänä vuonna perunaa, sipulia, retiisejä, punajuurta, porkkanaa, yrttejä, salaattia, papuja ja herneitä. Kaikki onnistuivat aika kivasti, paitsi herne – sama juttu kuin viime vuonna! Herneet eivät aluksi lähteneet itämään lainkaan, ja kun lähtivät, niin ne itivät todella hitaasti. En osaa sanoa mikä meni pieleen, mutta ensi vuonna aion yrittää taas uudestaan: ei se voi niin vaikeaa olla!

Varhaisperunaa tuli juuri sopivasti ja sitä söimme sipulin kera suurella nautinnolla läpi heinäkuun. Viime vuodesta viisastuneena laitoin kesäkurpitsantaimia maahan tänä vuonna vain kolme. Se oli fiksusti tehty, kesäkurpitsaa tuli juuri sopivasti omaan tarpeeseen, hiukan myös muille jaettavaksi. Viime vuonna meinasin hukkua kesäkurpitsasatoon. Retiisejä ja salaatteja laitoin taas liikaa, mutta punajuuria olisi voinut tulla enemmänkin. Ehkä viiden vuoden päästä opin suhteuttamaan viljelykset omiin tarpeisiin?

Suunnitelma ensi vuodelle: Perunaa voisi istuttaa paria eri lajiketta, esimerkiksi Timoa (mun oma lemppari) ja siikliä. Lisäksi olisi kiva laajentaa avomaan valikoimaa: kaalit, maa-artisokka ja valkosipuli ainakin kiinnostelevat.

Kaikkien aikojen marjasato

Jos tomaattisato jäi tänä vuonna laihaksi, niin marjasato ei jäänyt. Karviaisia tuli paljon, viinimarjoja tuli paljon ja vadelmia tuli ihan älyttömästi. Vadelman sadonkorjuuaikaan poimin parhaillaan 8 litraa yhden illan aikana. Vadelmat on ainoa puutarhan antimista jota olen säilönyt pakkaseen: jo nyt lämmittää ajatus siitä, miten talvella voin laittaa oman palstan vadelmia aamupuuron päälle. Istutin alkukesästä myös yhden mustaherukkapensaan ja se tuotti satoa n. 10 marjan verran – ehkä ensi vuonna jo enemmän?

pst! Ensi kesän puutarhasuunnittelmien avuksi sain Satokausikalenterilta näppärän puutarhakalenterin, joka muistuttaa kuukausittain tehtävistä puutarhan töistä ja sisältää muutenkin rutkasti puutarhatietoutta ja inspiraatiota hyötykasviviljelijöille! Instagramissani on menossa parhaillaan arvonta*, jossa voi voittaa itselleen kyseisen puutarhakalenterin. (*ko. postaus on toteutettu yhteistyössä Satokausikalenterin kanssa).