All posts by Viena

Työhuoneen muutos: Lundian rottinkikaappi

Kaupallinen yhteistyö: Lundia
työhuoneen muutos lundian rottinkikaappi

Olen jo pitkään odottanut, että pääsen esittelemään teille meidän kodin viimeisimmän “remonttikohteen” ja uudistuksen, eli työhuoneen! Tätä olemme puuhailleet tässä syksyn mittaan hissukseen töiden ja muiden kiireiden ohessa.

Työhuoneen uudistus alkoi oikeastaan jo vuosi sitten seinien maalaamisella. Tuolloin tilaa hallitsivat valkoiset seinät (yhtä okrankeltaista seinää lukuunottamatta) sekä valkoinen massiivinen kaapisto. Työhuoneeseen tarvittiin kaappi-ja säilytystilaa, mutta toisaalta syvät vaatekaapit tuntuivat sinne liian massiiviselta ratkaisulta. Valkoinen väri, kuten ei okrankeltainenkaan, tuntuneet lainkaan omilta ja seinät maalattiin myrskynsinisellä Tikkurilan akaatti-sävyllä. Kaapit jäivät vielä paikoilleen, kunnes tänä syksynä ne saivat siirtyä vihdoin uuden ratkaisun tieltä. Vanhat kaapit siirrettiin siis vierashuoneeseen jonne ne sopivatkin paljon paremmin, ja niiden varalle on omat tuunaussuunnitelmat – mitään ei tarvinnut siis heittää roskiin! Ennen kuin pääsimme hommiin, piti vanhat kaapistot tyhjentää ja siirtää, seinät niiden takaa tasoittaa ja maalata samalla sävyllä kuin muut huoneen seinät ja vasta sen jälkeen pääsimme itse hommaan, uuden säilytysjärjestelmän kokoamiseen.

Jokatapauksessa, tältä näytti vuosi sitten lähtötilanne työhuoneessa: kovin oli valkoista ja omaan makuuni jopa vähän ankeaa.

työhuoneen muutos

Sain mukaan muutokseen yhteistyökumppaniksi kotimaisen Lundian, joka tunnetaan erityisesti Classic -hyllyjärjestelmistään. Lundian kalusteissa miellyttää sekä estetiikka että arvot: kalusteet valmistetaan Suomessa suomalaisesta puusta ja ne suunnitellaan kestämään käyttäjillään läpi elämän. Mulla on nykyisin kaikissa kalustehankinnoissa vahvasti se ajatus, että haluan sitoutua niihin pitkäksi aikaa, mahdollisesti jopa loppuelämäni ajaksi. Siksi onkin hyvä luottaa klassikkoon, joka on näytellyt isoa roolia suomalaisissa kodeissa jo yli 70 vuoden ajan.

Olen viime vuosina ihaillut erityisesti Lundian rottinkimallistoa, jossa juurikin tuo tunnettu Classic-hyllyjärjestelmä kohtaa rottinkiset ovet. Ihailu eteni vuosi sitten jopa sille asteelle, että tuunasimme yhdessä puolisoni kanssa vanhasta käytettynä hankitusta Lundian tv-tasosta itse tuollaisen rottinkiovellisen version ja lopputuloksesta tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin! Työhuoneen säilytysjärjestelmää suunnitellessa tiesin siis, että haluan kokonaisuuden nimenomaan rottinkimallistosta.

lundian rottinkikaappi
DSC_7884
DSC_7874
työhuoneen muutos lundian rottinkikaappi

Suunnittelimme yhdessä Lundian kanssa juuri meidän työhuoneeseen sopivan kokonaisuuden, joka sisältää kaksi 100cm leveää osiota, joista alaosa on peitetty ovilla ja yläosa on avohyllyä. Runko on valmistettu Suomessa hitaasti kasvavasta männystä ja rottinkiovet on tehty Riihimäellä. Kaapiston kasasimme helposti itse, ainoastaan ovien kanssa tuli yhdessä vaiheessa pieni tenkkapoo ja silloinkin saimme avun Lundian mahtavasta asennuspalvelusta. Kun kaappi oli valmis, pääsin omaan mielipuuhaani eli sisustamiseen ja tavaroiden järjestelyyn: nyt ovien taakse on säilötty kauniisti kahden muusikon nuotit, työpaperit ja kuvaustarvikkeet ja avohyllyille olen järjestellyt viherkasveja, taidetta ja muun muassa kuvauksissa käytettäviä maljakoita. Lopputuloksesta tuli ihan mielettömän kaunis ja juuri työhuoneeseen ja meidän tyyliin sopiva!

Lundian sivuilla on myös tarkempi esittely juuri tästä rottinkikaappi -kokonaisuudesta mittoineen ja materiaalitietoineen – sieltä löytyy myös muutenkin runsaasti inspiraatiota kodin sisustukseen ja kestävien säilytysjärjestelmien rakentamiseen. Lundialta voi myös varata ajan suunnittelupalveluun ja saada juuri omiin tarpeisiin sopivan kokonaisuuden!

DSC_7883DSC_7889
DSC_7544

Työhuone on yksi meidän kodin valoisimmista huoneista ja nyt etenkin talven pimeyden lähestyessä olen onnellinen, että saamme lopulta sen arvoiseensa käyttöön! Ainoa haaste tällä hetkellä on se, että vierashuoneessa aiemmin harjoitellut puolisoni tykkää nykyisin käyttää tätä uudistettua työhuonetta treenitilanaan – tämähän oli nimenomaan minun työhuoneeni!

Mitä mieltä te olette työhuoneen muutoksesta?

Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

Kaupallinen yhteistyö Familon



Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

Voin myöntää suoraan, että en ole helteiden suurin ystävä. Tottakai on ihanaa, kun on lämpimiä kesäpäiviä (etenkin silloin, kun pääsee luonnonvesiin helposti pulahtamaan ja voi viettää sen kuumimman osan päivästä jossain viileässä varjossa), mutta tällainen pidempi hellejakso on helposti tosi uuvuttava. Kaikki vähän hidastuu ja itselläni on usein kuumalla säällä pinna tavallista kireämmällä – etenkin silloin, kun en saa nukuttua hyvin. Helleöinä nukkuminen on usein haastavaa, ja joskus olen pyörinyt aamuyöllekin saakka lakanoissa kuumissani saamatta unta. Vähemmästäkin alkaa kiukuttaa!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan hyvää unta ja nukkumista. Parikymppisenä uhrasin yöunet mieluusti kaikelle muulle kiinnostavalle puuhalle ja yleensä ystäväporukan illanvietoissa olin aina se viimeinen kukkuja, joka raaski alkaa nukkumaan vasta sen jälkeen kun kaikki muut olivat jo luovuttaneet. Nykyisin kuulun mielelläni itse ns. ‘aikaisiin luovuttajiin’ ja olen esimerkiksi viimeisen parin vuoden aikana vähentänyt alkoholin juomista, koska olen huomannut sen vaikuttavan unen laatuun. Nyt kesäkuumalla olen myös pyrkinyt löytämään kaikki mahdolliset keinot, joilla saan pidettyä kiinni hyvästä unesta!

Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

Viisi vinkkiä helleöinä nukkumiseen:

1. Käy suihkussa ennen nukkumaanmenoa. Olen joskus lukenut, että kylmä suihku saattaa laittaa lihakset tuottamaan lämpöä, ja silloin kylmän suihkun tuoma viilennys jäisi hyvin lyhytaikaiseksi – siksi kylmän suihkun sijaan suositellaan lämmintä tai haaleaa suihkua. Jos on mahdollisuus, niin iltauinti myös ajaa saman asian!

2. Pidä päivällä makuuhuoneen ikkunat ja verhot kiinni! Sulje sälekaihtimet ja pidä ikkuna kiinni päiväsaikaan. Ikkuna kannattaa avata ja huone tuulettaa vasta illan hämärryttyä, kun ilma ulkona on hiukan viileämpi.

3. Siirrä sänky alakertaan. Tämä vinkki toimii niille, jotka nukkuvat yläkerrassa: kuuma ilma nousee ylöspäin, ja ainakin meidän kodissa on nimenomaan tuskaisen kuuma yläkerroksissa, alakerrassa on siedättävän viileää. Kuumimpina jaksoina olemmekin roudanneet patjat alakertaan ja tehneet kesäpedin sinne. Viime kesänä nukuimme myös terassilla teltassa – aurinko paistaa terassillemme vasta iltapäivästä, joten aamut olivat teltassa ihanan viileämpiä siinä, missä sisällä oli tuskaisen kuuma.

Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

4. Sulje sähkölaitteet. Kaikki elektroniikkalaitteet tuottavat lämpöä, joten vaikkapa telkkarista kannattaa kytkeä virta kokonaan pois päältä. Oma paheeni on usein katsoa läppäriltä sarjoja sängyssä, mutta helteellä se kannattaa unohtaa täysin.

5. Panosta viilentäviin petivaatteisiin. Meillä on käytössä Familonin Cool light-peitteet ja Cool-tyynyt, joissa on sekä päällikankaassa että täytekuidussa lämpöä viilentäviä ominaisuuksia, jotka ohjaavat ylimääräisen lämmön pois kehosta ja tehostavat viilentävää tuntemusta. Puolisoni tykkää nukkua pelkällä pussilakanalla, mutta itselleni pelkkä lakana tuntuu liian ‘lirulta’, ja sen vuoksi tuo Cool-peitto on ollut suorastaan helteiden pelastus! Otimme juhannuksena nämä viilennyspeitot mukaan myös mökkireissulle – vaikka rakastankin mökin vanhoja paksuja täkkejä, niin näin kuumalla niiden kanssa on mahdotonta nukkua. Lakanoissa luotan samaan materiaaliin kuin hellevaatteissakin, pellava on paras! Pellava imee itseensä kosteutta, se hengittää ja tuntuu ihanan viileältä ihoa vasten.

Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

Minulla on ollut käytössä Familonin vuode jo viiden vuoden ajan, ja tänä keväänä havahduin siihen, että sama sijauspatja on ollut käytössä myös tuon viisi vuotta. Suositeltu sijauspatjan vaihtoväli on siis neljä vuotta, oli siis korkea aika vaihtaa uuteen! Uusi Air-sijauspatja on ihanan jämäkkä, kokonaan vesipestävä ja se on suunniteltu erityisesti viileää ja hengittävää sijauspatjaa kaipaavalle, ja se on tuntunut myös erityisen ihanalta nyt helteiden aikaan. Patjassa on täytteenä ilmava Breathair®-materiaali, joka ei ime kosteutta eikä varastoi lämpöä, mikä hillitsee luonnostaan bakteerien kasvua ja tekee petauspatjasta erittäin hygieenisen.

Viisi vinkkiä viileämpään nukkumiseen helleöinä

Onko teillä hyviä vinkkejä viileämpään nukkumiseen kuumalla säällä?



_______

Hyvän unen ale on käynnissä Familonin verkkokaupassa – tarjolla on laaja valikoima tyynyjä, peittoja, lakanoita, patjoja, sänkyjä ja paljon muuta raikkaisiin kesäuniin. Alehinnat ovat voimassa 26.7. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää.

Kuinka rakastuin boulderointiin – vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Kuinka rakastuin boulderointiin – lajiin hurahtaneen aloittelijan vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Viime kesänä kuorokaverini pyysi minua mukaan boulderointihallille. En ollut koskaan sitä ennen kokeillut kiipeilemistä enkä ollut siitä erityisen kiinnostunut, lähimmäksi olen päässyt sellaisissa ulkoseikkailupuistoissa, joissa suoritetaan erilaisia reittejä metsässä valjaiden varassa, ja sekin on aika kaukana kiipeilystä urheilulajina. Lupauduin mukaan osittain ystäväni mieliksi ja osittain siksi, koska kaiken uuden kokeileminen kiinnostaa. Mulla ei silti ollut mitään suurempia odotuksia, ja ehkä hyvä niin – ensimmäinen boulderointikokemukseni ei ollut hirveän onnistunut. Kärsin silloin pahoista selkäkivuista ja kiipeily oli sen vuoksi aika tuskaisaa, lisäksi pelkäsin ihan älyttömästi. Tuon ensikäynnin jälkeen kului melkein kaksi kuukautta, ennen kuin uskaltauduin hallille uudestaan – ja sitten jotain tapahtui. Hurahdin boulderointiin!

Käyn nykyisisin kaksi kertaa viikossa kiipeilyhallilla, parhaimmillaan jopa kolmesti. Usein kotona ollessani haaveilen kiipeilyhallille pääsystä ja uusista sessioista ja vietän aikaani instassa kiipeilyvideoiden parissa. Boulderoinnista on tullut mun juttu. Ja se tuntuu tosi tosi arvokkaalta, kun on koko aikuisikänsä paininut sen kanssa, ettei löydä oikein sellaista urheilulajia, josta innostuisi niin paljon että siitä tulisi säännöllinen harrastus. No, nyt sellainen on löytynyt ja olen siitä enemmän kuin innoissani!

Mitä on boulderointi?

Boulderointi on kiipeilyä ilman köysiä tai valjaita joko sisähallissa tai ulkona, matalilla korkeuksilla. Boulderhalleilla on reittien alla aina patjat pehmittämässä iskuja, ja seiniltä putoaminen on aika normaalia. Köysikiipeilyyn verrattuna reitit ovat siis paljon lyhyempiä ja matalammalla, mutta eivät välttämättä lainkaan helpompia. Boulderoinnista voit lukea lisää esimerkiksi täältä. 

Olen itse kokeillut boulderoinnin lisäksi muutamia kertoja köysikiipeilyä, ja se on myös hauskaa, mutta se ei sytytä ihan samalla tavalla kuin boulderointi. Silti välillä on kiva käydä myös kiipeilemässä köysillä, ja haluaisin joskus suorittaa vielä ainakin yläköysikortin. Tässä postauksessa puhun kuitenkin boulderoinnista, sillä siitä minulla on eniten kokemusta.

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen
Mikä kiipeilyssä on niin koukuttavaa?

Kiipeily on mielestäni loistava yhdistelmä hauskanpitoa, ongelmanratkaisua ja urheilua. Oikeastaan se urheilupuoli tulee mun mielestä siinä melkein kuin itsestään, sen kaiken muun kivan ohessa. Reittien suorittamisesta tai pienemmistäkin onnistumisista seinällä tulee voimakas pystyvyyden ja voimakkuuden tunne. Usein ihmettelen itsekin sitä, että miten mun keho pystyy siihen kaikkeen, mitä se kiipeilyseinällä tekee! Kiipeilyssä ei ole kyse pelkästään voimasta, vaan siinä tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja luovuutta, jotta löytää oikean ja itselle sopivan tavan ratkaista reitti. Yleensä yhtä oikeaa ratkaisutapaa ei ole, ja kiipeilijänä pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan (ja kiroamaan omia heikkouksiaan), ja vertailu toisiin on turhaa.

Kiipeilyä on myös ihanaa harrastaa porukassa. Koska reittien suorittamisen välissä on pakko pitää taukoja, siinä ehtii hyvin vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa ja kavereiden kannustuksen (ja vinkkien) avulla yleensä yltää parempaan suoritukseen kuin yltäisi yksin. Toisaalta tiedän monien nauttivan myös yksin kiipeilystä, mutta itse pidän siitä myös sosiaalisena harrastuksena. Kiipeilykavereita voi löytää myös hallilta, siellä on usein kiva tunnelma ja olen usein aloittanut keskustelun jonkun tuntemattoman kiipeilijän kesken.

Kiipeily on minulle myös mindfulness-treeniä. Reittiä suorittaessa keskityn täysin vain reittiin, en mihinkään muuhun. Kiipeillessä unohdan yleensä hetkeksi töihin liittyvät murheet, maailmantuskan ja oman elämän ongelmat.

Voiko kuka tahansa alkaa harrastamaan boulderointia? Tarvitseeko ennen aloittamista käydä joku kiipeilykurssi?

Periaatteessa kuka tahansa voi kokeilla kiipeilemistä, iällä tai kunnolla tai taitotasolla ei ole väliä. Kun aloitin boulderoinnin, olin 33-vuotias, kärsin säännöllisesti pahoista alaselkäkivuista ja kuntoni oli suoraan sanottuna paska. Yläkropassani ja käsilihaksissani ei ollut lainkaan voimaa ja pelkäsin aivan hirveästi. Silti minusta tuli lajin innokas harrastaja. Kiivetessä kunto kehittyy ja lihakset voimistuvat pikkuhiljaa. Helpoimmilla reiteillä pärjäävät helposti aloittelijatkin ja pikkuhiljaa voimien ja osaamisten karttuessa pääsee etenemään vaikeammille reiteille.

Boulderointia varten ei tarvitse käydä mitään kurssia, kokeilemaan voi mennä ilman mitään aiempaa kokemusta. Silti itse olen iloinen, että olen tutustunut lajiin kokeneempien ystävien tukemana. Hyvä idea voi olla siis mennä kiipeilemään ensimmäistä kertaa jonkun lajia tuntevan ystävän kanssa, mutta ei se alkeiskurssikaan ole huono idea.

Itse kävin kuukausi sitten Boulderkeskuksen tekniikkakurssin, ja sain sieltä todella hyviä vinkkejä omaan kiipeilyyni ja sen jälkeen oma tekniikkani on mennyt todella paljon parempaan suuntaan. Jos haluaa siis kehittyä lajissa, niin kurssit ovat oiva apu!

Kuinka rakastuin boulderointiin
Mitä varusteita kiipeilyyn tarvitaan?

Sisäboulderointiin ei tarvitse mitään muuta varusteita kuin kiipeilykengät ja jotkut rennot vaatteet. Kiipeilykenkiä voi vuokrata halleilta, itse kiipeilin ensimmäiset 4 kuukautta vuokrakengillä. Vaatetuksen suhteen tyyli on aika vapaa: itse kiipeilen useimmiten urheilutrikoissa, mutta olen myös kiipeillyt haalarissa, collegehousuissa, hupparissa ja ulkoiluhousuissa.

Paljon kiipeilyharrastus maksaa?

Harrastuksen kulut syntyvät kiipeilyhallien pääsymaksusta, kenkien ostamisesta (ja huoltamisesta) sekä mahdollisista kiipeilykursseista. Ulkona kiipeily on tietysti ilmaista, mutta sitä varten tarvitaan myös omia patjoja. Itse en ole koskaan kokeillut ulkokiipeilyä, mutta haluaisin kyllä joskus kokeilla!

Eri kiipeilyhalleilla on eri hinnat, mutta pääkaupunkiseudun halleilla (boulderkeskus ja kiipeilyareena) kertakäynnin hinta on n. 10-15e – arki-aamupäivisin on halvempaa kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Kymmenen kerran kortti maksaa n. 100e.

Kiipeilykenkien hinnat vaihtelevat, itse ostin n. 80e maksavat aloittelijan kengät, mutta monet kengät ovat n. 120-150e luokkaa. Toisaalta kiipeilykengät voi löytää myös käytettynä, siskoni esimerkiksi osti ihan kelpo töppöset tori.fi:stä vitosella. Ensimmäiset kengät kannattaa ostaa jostain liikkeestä tai kiipeilyhallilta, josta saat asiantuntevaa neuvoa niiden valintaan.

Eikö kiipeily ilman valjaita ole vaarallista?

Boulderoinnissa sattuu itse asiassa vähemmän vakavia vammoja kuin muissa kiipeilylajeissa, koska kiipeilykorkeudet ovat matalia ja patjat pehmentävät alastuloa. Itselläni nyrjähti nilkka boulderoinnissa viime lokakuussa: lähdin väsyneenä kokeilemaan “huvikseni” vähän liian haastavaa reittiä ja jalka lipsahti matalalta otteelta ja nilkka taittui. Onnettomuuksia voi siis välttää sillä, että venyttelee ja lämmittelee huolella ja tiedostaa omat rajansa. Naarmuilta ei voi välttyä, mutta itse en koe boulderointia erityisen vaarallisena lajina! Jostain luin, että jalkapallossa tapahtuu suhteessa harrastajamäärään enemmän onnettomuuksia kuin kiipeilyssä.

Mitä haaveita ja tavoitteita minulla on kiipeilyn suhteen?

Toivon, että innostus säilyy nyt 9 kuukauden harrastamisen jälkeenkin ja jatkan hyvin alkaneella tiellä! Asetin alkuvuodesta itselleni tavoitteen, että haluaisin kiivetä ensimmäisen punaisen (6C) reittini ennen toukokuuta, ja tavoite täyttyi maaliskuun viimeisenä päivänä! Ehkä seuraava tavoitteeni on päästä 7-tasolle? Tärkein tavoitteeni on kuitenkin se, että nauttisin harrastuksesta vuosienkin päästä ja saisin kehooni lisää voimaa ja kestävyyttä. Kiipeilyn ansiosta olen päässyt eroon alaselkäkivuista ja toivon, että boulderoinnin avulla kehoni pysyy hyvässä kunnossa.

Haluaisin myös jossain vaiheessa kokeilla ulkona kallioilla / kivillä kiipeilyä, nopeuskiipeilyä ja suorittaa yläköysikurssin. Katsotaan miten käy!

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Löytyykö sieltä muita lajiin hurahtaneita?