All posts by Viena

Kuinka rakastuin boulderointiin – vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Kuinka rakastuin boulderointiin – lajiin hurahtaneen aloittelijan vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Viime kesänä kuorokaverini pyysi minua mukaan boulderointihallille. En ollut koskaan sitä ennen kokeillut kiipeilemistä enkä ollut siitä erityisen kiinnostunut, lähimmäksi olen päässyt sellaisissa ulkoseikkailupuistoissa, joissa suoritetaan erilaisia reittejä metsässä valjaiden varassa, ja sekin on aika kaukana kiipeilystä urheilulajina. Lupauduin mukaan osittain ystäväni mieliksi ja osittain siksi, koska kaiken uuden kokeileminen kiinnostaa. Mulla ei silti ollut mitään suurempia odotuksia, ja ehkä hyvä niin – ensimmäinen boulderointikokemukseni ei ollut hirveän onnistunut. Kärsin silloin pahoista selkäkivuista ja kiipeily oli sen vuoksi aika tuskaisaa, lisäksi pelkäsin ihan älyttömästi. Tuon ensikäynnin jälkeen kului melkein kaksi kuukautta, ennen kuin uskaltauduin hallille uudestaan – ja sitten jotain tapahtui. Hurahdin boulderointiin!

Käyn nykyisisin kaksi kertaa viikossa kiipeilyhallilla, parhaimmillaan jopa kolmesti. Usein kotona ollessani haaveilen kiipeilyhallille pääsystä ja uusista sessioista ja vietän aikaani instassa kiipeilyvideoiden parissa. Boulderoinnista on tullut mun juttu. Ja se tuntuu tosi tosi arvokkaalta, kun on koko aikuisikänsä paininut sen kanssa, ettei löydä oikein sellaista urheilulajia, josta innostuisi niin paljon että siitä tulisi säännöllinen harrastus. No, nyt sellainen on löytynyt ja olen siitä enemmän kuin innoissani!

Mitä on boulderointi?

Boulderointi on kiipeilyä ilman köysiä tai valjaita joko sisähallissa tai ulkona, matalilla korkeuksilla. Boulderhalleilla on reittien alla aina patjat pehmittämässä iskuja, ja seiniltä putoaminen on aika normaalia. Köysikiipeilyyn verrattuna reitit ovat siis paljon lyhyempiä ja matalammalla, mutta eivät välttämättä lainkaan helpompia. Boulderoinnista voit lukea lisää esimerkiksi täältä. 

Olen itse kokeillut boulderoinnin lisäksi muutamia kertoja köysikiipeilyä, ja se on myös hauskaa, mutta se ei sytytä ihan samalla tavalla kuin boulderointi. Silti välillä on kiva käydä myös kiipeilemässä köysillä, ja haluaisin joskus suorittaa vielä ainakin yläköysikortin. Tässä postauksessa puhun kuitenkin boulderoinnista, sillä siitä minulla on eniten kokemusta.

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen
Mikä kiipeilyssä on niin koukuttavaa?

Kiipeily on mielestäni loistava yhdistelmä hauskanpitoa, ongelmanratkaisua ja urheilua. Oikeastaan se urheilupuoli tulee mun mielestä siinä melkein kuin itsestään, sen kaiken muun kivan ohessa. Reittien suorittamisesta tai pienemmistäkin onnistumisista seinällä tulee voimakas pystyvyyden ja voimakkuuden tunne. Usein ihmettelen itsekin sitä, että miten mun keho pystyy siihen kaikkeen, mitä se kiipeilyseinällä tekee! Kiipeilyssä ei ole kyse pelkästään voimasta, vaan siinä tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja luovuutta, jotta löytää oikean ja itselle sopivan tavan ratkaista reitti. Yleensä yhtä oikeaa ratkaisutapaa ei ole, ja kiipeilijänä pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan (ja kiroamaan omia heikkouksiaan), ja vertailu toisiin on turhaa.

Kiipeilyä on myös ihanaa harrastaa porukassa. Koska reittien suorittamisen välissä on pakko pitää taukoja, siinä ehtii hyvin vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa ja kavereiden kannustuksen (ja vinkkien) avulla yleensä yltää parempaan suoritukseen kuin yltäisi yksin. Toisaalta tiedän monien nauttivan myös yksin kiipeilystä, mutta itse pidän siitä myös sosiaalisena harrastuksena. Kiipeilykavereita voi löytää myös hallilta, siellä on usein kiva tunnelma ja olen usein aloittanut keskustelun jonkun tuntemattoman kiipeilijän kesken.

Kiipeily on minulle myös mindfulness-treeniä. Reittiä suorittaessa keskityn täysin vain reittiin, en mihinkään muuhun. Kiipeillessä unohdan yleensä hetkeksi töihin liittyvät murheet, maailmantuskan ja oman elämän ongelmat.

Voiko kuka tahansa alkaa harrastamaan boulderointia? Tarvitseeko ennen aloittamista käydä joku kiipeilykurssi?

Periaatteessa kuka tahansa voi kokeilla kiipeilemistä, iällä tai kunnolla tai taitotasolla ei ole väliä. Kun aloitin boulderoinnin, olin 33-vuotias, kärsin säännöllisesti pahoista alaselkäkivuista ja kuntoni oli suoraan sanottuna paska. Yläkropassani ja käsilihaksissani ei ollut lainkaan voimaa ja pelkäsin aivan hirveästi. Silti minusta tuli lajin innokas harrastaja. Kiivetessä kunto kehittyy ja lihakset voimistuvat pikkuhiljaa. Helpoimmilla reiteillä pärjäävät helposti aloittelijatkin ja pikkuhiljaa voimien ja osaamisten karttuessa pääsee etenemään vaikeammille reiteille.

Boulderointia varten ei tarvitse käydä mitään kurssia, kokeilemaan voi mennä ilman mitään aiempaa kokemusta. Silti itse olen iloinen, että olen tutustunut lajiin kokeneempien ystävien tukemana. Hyvä idea voi olla siis mennä kiipeilemään ensimmäistä kertaa jonkun lajia tuntevan ystävän kanssa, mutta ei se alkeiskurssikaan ole huono idea.

Itse kävin kuukausi sitten Boulderkeskuksen tekniikkakurssin, ja sain sieltä todella hyviä vinkkejä omaan kiipeilyyni ja sen jälkeen oma tekniikkani on mennyt todella paljon parempaan suuntaan. Jos haluaa siis kehittyä lajissa, niin kurssit ovat oiva apu!

Kuinka rakastuin boulderointiin
Mitä varusteita kiipeilyyn tarvitaan?

Sisäboulderointiin ei tarvitse mitään muuta varusteita kuin kiipeilykengät ja jotkut rennot vaatteet. Kiipeilykenkiä voi vuokrata halleilta, itse kiipeilin ensimmäiset 4 kuukautta vuokrakengillä. Vaatetuksen suhteen tyyli on aika vapaa: itse kiipeilen useimmiten urheilutrikoissa, mutta olen myös kiipeillyt haalarissa, collegehousuissa, hupparissa ja ulkoiluhousuissa.

Paljon kiipeilyharrastus maksaa?

Harrastuksen kulut syntyvät kiipeilyhallien pääsymaksusta, kenkien ostamisesta (ja huoltamisesta) sekä mahdollisista kiipeilykursseista. Ulkona kiipeily on tietysti ilmaista, mutta sitä varten tarvitaan myös omia patjoja. Itse en ole koskaan kokeillut ulkokiipeilyä, mutta haluaisin kyllä joskus kokeilla!

Eri kiipeilyhalleilla on eri hinnat, mutta pääkaupunkiseudun halleilla (boulderkeskus ja kiipeilyareena) kertakäynnin hinta on n. 10-15e – arki-aamupäivisin on halvempaa kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Kymmenen kerran kortti maksaa n. 100e.

Kiipeilykenkien hinnat vaihtelevat, itse ostin n. 80e maksavat aloittelijan kengät, mutta monet kengät ovat n. 120-150e luokkaa. Toisaalta kiipeilykengät voi löytää myös käytettynä, siskoni esimerkiksi osti ihan kelpo töppöset tori.fi:stä vitosella. Ensimmäiset kengät kannattaa ostaa jostain liikkeestä tai kiipeilyhallilta, josta saat asiantuntevaa neuvoa niiden valintaan.

Eikö kiipeily ilman valjaita ole vaarallista?

Boulderoinnissa sattuu itse asiassa vähemmän vakavia vammoja kuin muissa kiipeilylajeissa, koska kiipeilykorkeudet ovat matalia ja patjat pehmentävät alastuloa. Itselläni nyrjähti nilkka boulderoinnissa viime lokakuussa: lähdin väsyneenä kokeilemaan “huvikseni” vähän liian haastavaa reittiä ja jalka lipsahti matalalta otteelta ja nilkka taittui. Onnettomuuksia voi siis välttää sillä, että venyttelee ja lämmittelee huolella ja tiedostaa omat rajansa. Naarmuilta ei voi välttyä, mutta itse en koe boulderointia erityisen vaarallisena lajina! Jostain luin, että jalkapallossa tapahtuu suhteessa harrastajamäärään enemmän onnettomuuksia kuin kiipeilyssä.

Mitä haaveita ja tavoitteita minulla on kiipeilyn suhteen?

Toivon, että innostus säilyy nyt 9 kuukauden harrastamisen jälkeenkin ja jatkan hyvin alkaneella tiellä! Asetin alkuvuodesta itselleni tavoitteen, että haluaisin kiivetä ensimmäisen punaisen (6C) reittini ennen toukokuuta, ja tavoite täyttyi maaliskuun viimeisenä päivänä! Ehkä seuraava tavoitteeni on päästä 7-tasolle? Tärkein tavoitteeni on kuitenkin se, että nauttisin harrastuksesta vuosienkin päästä ja saisin kehooni lisää voimaa ja kestävyyttä. Kiipeilyn ansiosta olen päässyt eroon alaselkäkivuista ja toivon, että boulderoinnin avulla kehoni pysyy hyvässä kunnossa.

Haluaisin myös jossain vaiheessa kokeilla ulkona kallioilla / kivillä kiipeilyä, nopeuskiipeilyä ja suorittaa yläköysikurssin. Katsotaan miten käy!

vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen

Löytyykö sieltä muita lajiin hurahtaneita?

Vähemmän shoppailua, enemmän lainaamista – vaatehaaste vuoteen 2022

Välillä on hauska muistella aikaa, jolloin blogini pääasiallinen sisältö koostui asukuvista ja uusien ostosten tai kirppislöytöjen esittelystä. Nuo ajat tuntuvat nyt niin kaukaisilta ja vierailta, mutta syynä ei kuitenkaan ole se, etteikö tyylijutut enää kiinnostaisi. Pukeutuminen on ollut minulle tärkeä keino ilmaista itseäni jo teini-iästä saakka, eikä tilanne ole muuttunut: rakastan muotia ja vaatteita edelleen ja minusta on ihanaa suunnitella erilaisia asukokonaisuuksia ja pukeutua kauniisti arkenakin. Vaikka tarve toteuttaa visuaalista minääni pukeutumisen muodossa ei ole hävinnyt mihinkään, niin jokin muu silti on. Asukuvat ja ostosesittelyt ovat vaihtuneet pohdintoihin vastuullisesta kuluttamisesta ja ympäristön kannalta paremmista valinnoista. 



Vastuullisesta kuluttamisesta on puhuttu jo pitkään.
Suosi käytettyä, shoppaile kirpputorilla. Vältä halpaketjuja (myös alusvaate-ja sukkaostoksilla!) ja kiinnitä huomiota vaatteen eettisyyteen ja ekologisuuteen. Löydä tyylisi ja satsaa monikäyttöisiin, laadukaisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin. Huolla ja hoida vaatteitasi, pese niitä mahdollisimman vähän ja vie ne tarvittaessa korjattavaksi.

Nämä kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä neuvoja, jotka jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön siinä määrin kun kenenkin on mahdollista – kaikilla ei ole varaa laadukkaisiin eettisen brändin vaatteisiin tai aikaa kierrellä kirpputoreilla etsimässä sitä välttämätöntä talvitakkia. Mutta näiden neuvojen lisäksi meidän pitäisi vain yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän, eli toisin sanoen pärjätä mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevilla vaatteilla ja tavaroilla. Se kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ole sitä. Joku uusissa vaatteissa ja tavaroissa vaan kiehtoo, ja vaikka järjellä ajateltuna tietääkin, että uutuudenviehätys katoaa hyvin nopeasti hankinnan jälkeen, ei sitä vastaan osaa siltikään aina taistella.

Aloin juuri lukea tähän teemaan liittyen Laura Frimanin kirjaa Tauko,  jossa hän kertoo vuoden mittaisesta shoppailulakostaan ja sen herättämistä ajatuksista. Lähtökohta on aika ehdoton mutta myös kiinnostava: vuoden aikana himoshoppaajaksi itseään tituleeraava Laura ei aio ostaa tai ottaa vastaan yhtäkään vaatetta tai asustetta, ei uutena eikä käytettynä. Vaikka itse en koe olevani himoshoppaaja ja enkä usko että omalla kohdallani äärimmäiset lakot tai kiellot toimisivat hirveän hyvin, niin kokeilu on silti tosi mielenkiintoinen. Pystyisinkö itse samaan? Tuskin. Mutta jollain tapaa olisi kiva haastaa itseään kuluttamisen suhteen ja miettiä, miten voisin itse opetella haluamaan uutta vähemmän.

Luopuminen ja kivojen asioiden kieltäminen itseltä on vaikeaa, turha sitä on kieltää. Siksi ehkä ei pitäisikään miettiä pelkästään sitä luopumista tai kieltäytymistä, vaan sitä, mitä kaikkea ihanaa voi tehdä niiden sijaan. Kun vaatteita ostaa hyvin harvoin, voi silloin kerralla panostaa kunnolla ja hankkia jotain mistä on haaveillut pitkään. Omaa olemassaolevaa vaatekaappia voi myös katsoa uusin silmin esim. 30 päivän shop your closet -vaatehaasteen avulla. Lisäksi vaatteita voi lainata ystäviltä ja vaatevuokraamosta. Ehkä tärkeää on myös pohtia ylipäätään omaa suhdettaan kuluttamiseen vähän kriittisestikin, ja miettiä, olisiko omassa ostoskäyttäytymisessä parantamisen varaa.

Pääsin vastikään testaamaan vaatelainaamo The Ateljen kuukausijäsenyyttä, jossa saa kolme vaatekappaletta tai asustetta kuukaudeksi vuokralle 149e hintaan. Olen ollut Ateljen maksava asiakas jo reilun vuoden ajan, ja nyt sain kokeilla palvelua maksutta somenäkyvyyttä vastaan. Aiemmin olen vuokrannut Ateljelta yksittäisiä vaatteita mm. juhlatilaisuuksiin ja esiintymisiin ja olen ollut aina enemmän kuin tyytyväinen! Palvelun hintaan kuuluu vaatteen pesu ja huolto, joten asiakkaana saan nauttia kauniista vaatteista vuokrausajan verran ilman huolia.

Vaatelainaamon jäsenyys sopii kaltaiselleni vaateintoilijalle hyvin – lainaamosta haetusta vaatteesta tulee sama fiilis kuin uudesta ihanasta hankinnasta, ja vaatekaappiin saa jotain raikasta täydennystä ilman ostomorkkista. Minulla oli lainassa esimerkiksi näiden kuvien ihana valkoinen Theoryn jakku, jota käytin joulukuussa mm. kuorokeikalla, Savoyssa illallisella ja joulupäivällisellä. Nyt en jatkanut jäsenyyttäni koska tulevat kuukaudet vietän rajoitusten vuoksi lähinnä kotona, mutta olen ajattelut että voisin jatkaa sitä keväämmällä. Jäseneksi voi liittyä vaikka vain yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan, ilman pidempää sitoumusta.


Ehkä oma vaatehaasteeni vuoteen 2022 voisi olla: vähemmän uusia vaatteita, enemmän lainaamista. Viime vuonna laskujeni mukaan ostin n. 10 vaattetta ja asustetta (kirpputorilta tai uutena kaupasta) ja sain lisäksi yhteistyökuvioiden kautta niitä ehkä saman verran – tosin tähän en laske mukaan sukkia ja alusvaatteita. Tuon määrän saisi varmasti puolitettua, jos vaatetarpeisiin hakisi aina ensisijaisesti ratkaisua joko vaatevuokraamosta tai lainaamalla ystävän kaapista. Tärkeintä ei ole ehdottomat kiellot, tärkeintä on aloittaa jostain ja pyrkiä parempaan suuntaan.

Millaisia ajatuksia tämä aihe muissa vaateintoilijoissa ja muotiharrastajissa herättää?

Vegaaniset jouluherkut, osa 1: VOROTAHNA

“Vorotahna – parasta mitä olen syönyt pitkään aikaan” -ystäväni Nina 6.12.2021

Vegaaniset jouluherkut

Joulu lähestyy ja sen myötä myös pohdinnat siitä, mitä sitä tänä vuonna keksisi tarjolle joulupöytään. Lähivuosina meillä on jouluna syöty pääosin kasvisruokaa ja vähän kalaa, mutta tänä vuonna olen halunnut palata taas entistäkin enemmän täysin kasvipohjaisten vaihtoehtojen pariin. Siksipä olenkin tehnyt viime aikoina keittiössä kokeiluja vegaanisista jouluherkuista, joita haluaisin myös sekasyöjä-sukulaisillekin ylpeänä tarjoilla. Ja teidän inspiraatioksi (toivottavasti!) haluan jakaa onnistuneimmat kokeiluni myös teille.

Ensimmäiseksi tarjolla on resepti ihanaan suolaiseen naposteltavaan, joka toimii sekä pikkujoulu-snacksina, aaton brunssipöydässä sekä jouluyön jääkaappiherkkuna (tiedättehän, se on se juttu, kun jouluna saa yölläkin syödä! Suoraan jääkaapista). Tämä herkkutäyte maistuu esimerkiksi ruisnappien tai saaristolaisleivän kera, tai sen seuraksi voi paistaa lehtitaikinapaloja (täyte lisätään paistamisen jälkeen). Ja tämä herkku on nimeltään savuvorotahna.

Veganisoitujen ruokien nimet ovat usein älyttömiä ja juuri siksi niin hauskoja. Tämä täyte on siis saanut inspiraationsa savuporotäytteestä, jota lapsena tarjoiltiin juurikin ruisnappien kera juhlissa – siispä veganisoitu porotahna on tietysti VOROTAHNA! Vorotahna kuulostaa kieltämättä hyvin typerältä, mutta siinä on silti mielestäni klassikon ainekset. Hupsusta nimestä huolimatta tämä on oikeasti ihan älyttömän hyvää, ja maistuu varmasti sekasyöjillekin! Aineksia ei tarvitse lähteä etsimään erikoisliikkeistä, kaikki tarvittava löyty täällä pk-seudun ulkopuolellakin ihan vaan Prismasta.

VOROTAHNA

SAVUVOROTAHNA

1 pkt Good & Green smoked ham -leikkeleitä
1 suolakurkku (Myrttisen valkosipuli!)
1 rkl sitruunan mehua
1 pieni  punasipulia
nippu ruohosipulia
2 tl dijon-sinappia
150g kasvipohjaista maustamatonta tuorejuustoa (esim. Violife creamy)
1 rkl kasvipohjaista maustamatonta turkkilaista jugurttia / fraichea / kermaviiliä
mustapippuria
(pieni pala raastettua piparjuurta)

Hienonna / pilko pieneksi vegeleikkeleet, suolakurkku, punaspuli ja ruohosipuli.

Notkista vegetuorejuusto astiassa, lisää joukkoon jogurtti / kermaviili, dijon-sinappi ja sitruunamehu. Halutessasi raasta joukkoon myös pieni pala piparjuurta.

Yhdistä kaikki ainekset keskenään ja anna täytteen tekeytyä jääkaapissa hetkisen. Tämä maistuu hyvältä myös seuraavana ja sitä seuraavana päivänä! Tarjoile ruisnappien, saaristolaisleivän tai paistettujen lehtitaikinapalojen kera.

HUOM! Reseptin pohjalla voi olla pelkkä tuorejuusto (ilman jogurttia / kermaviiliä tms), jos koostumuksesta saa itseä miellyttävän. Good & Green -leikkele on mielestäni tähän kaikkein paras, mutta toki sen tilalta voi käyttää jotain muutakin savu-maustettua vegeproteiinia. Jos testaat, olisi mahtava kuulla, miten kokeilut onnistuvat!