category: inspiration

Helatorstai

Kävin eilen mökillä piipahtamassa ja muistin taas, miksi rakastuin tuohon paikkaan niin palavasti vuosi sitten. Piha oli valkovuokkojen peitossa, linnut lauloivat ja iltapäiväaurinko siivilöityi kauniisti vihertävän lehdikon läpi. Rakastan kaupunkia, mutta rakastan myös maaseudun rauhaa, luonnon läheisyyttä ja hiljaisuutta. Ehkä siksi, että kasvoin lapsuuteni peltojen keskellä. Tuomikin oli puhjennut jo kukkaan – muutama oksa oli pakko ottaa mukaan kotiin, mikään ei voita tuota tuoksua.


Olen viikonloppuna taas jännittävien uusien työhaasteiden edessä, nimittäin huomenna ja  lauantaina minut löytää Iittalan lippulaivamyymälästä kukkahommista. Teen siis Esplanadin liikkeessä kukka-asetelmia erilaisiin maljakoihin perjantaina klo 15-18 ja lauantaina klo 12-16 – jos liikutte keskustassa, tulkaa ihmeessä juttelemaan ja kokeilemaan kimppujen tekoa Iittalan maljakoihin. Jos olet MyIittala-jäsen, saat samoina päivinä -20% alennuksen kaikista ostoksista. Toivottavasti nähdään Espalla!


Tein pitkästä aikaa raakakakkua ja yllätyin positiivisesti. Salaisuuteni on nykyään tehdä kaikki uudet kokeilureseptit tällaisina miniversioina – ei mene hukkaan hyviä ainesosia niin paljon, jos tekele epäonnistuukin. Tässä kaunokaisessa on yksinkertainen pekaanipähkinä-taatelipohja, varsinaiseen täytteeseen tuli mustikoita, timjamia, banaania, pekaanipähkinöitä, hiukan agavesiirappia ja vaniljajauhetta. Vaikka timjami-mustikkakakku voi kuulostaa erikoiselta, maistui lopputulos yllättävän herkulliselta ja raikkaalta.

Juuri nyt suuntaan päiväreissulle Tallinnaan ystävieni kanssa – toivottavasti luvattu sade pysyy poissa ja saisimme nauttia myös vähän aurinkoisemmastakin Tallinnasta. Muutoin otamme plan B-suunnitelmamme käyttöön ja keskitymme ravintola-ja kahvilatarjontaan ja ehkä piipahdamme taidemuseossa. Hauskaa tulee varmasti kaikesta huolimatta.

Ihanaa Helatorstaita!

Viisi vuotta sitten..

Niin moni asia oli toisin. En käynyt silloin vielä säännöllisesti töissä kesätöitä lukuunottamatta, vaan olin täysipäiväinen opiskelija. Silloin valmistuminen oli vuosien päässä oleva asia, en silloin uskaltanutkaan haaveilla kesämökistä, enkä tiennyt että jonain päivänä elämääni tulisi ihana pieni karvapallero nimeltä Milo. Keskityin täysillä opiskeluihini ja kuoro-ja blogiharrastukseen. Tuolloin ei ollut juurikaan varaa matkusteluun ja jos vaikkapa lempimerkilleni Samujille tuli uusi ihana mekko, en todellakaan voinut kävellä vain sisään liikkeeseen ostamaan sitä. Tuohon aikaan jokainen penni vielä laskettiin tarkkaan.


Tuunasin ja tein todella paljon vaatteita ja asusteita itse. Kaikissa näissä kuvissa (kahvikuppikuvaa lukuunottamatta) on jotain itse tekemääni – kukkakoru turkkilaisesta jugurttipurkista, kirjekuorilaukku vanhasta nahkatakista ja puupalasista, hapsupaita isosta trikoopalasta ja punottu toppi kahdesta vanhasta t-paidasta. Rakastan edelleen käsillä tekemistä, mutta viisi vuotta sitten opiskelijana aikaa askarteluihin oli huomattavasti enemmän kuin nykyisin.


Käytin paljon enemmän värejä ja tyylini oli tyttömäisempi ja leikkisämpi. Kukkamekkoja, värikkäitä vaatteita, erikoisiakin tyylikokeiluja ja rohkeaa värienkäyttöä. Käytin todella paljon mekkoja ja housuja hyvin harvoin, nykyään tilanne on päinvastainen. Olin vielä pitkätukkainen ja hiuksissani oli oma väri. Rakastin tehdä erilaisia kampauksia ja kaipaan edelleen aina toisinaan lettikampauksia ja pitkää poninhäntää..

Bloggaaminen oli hyvin erilaista. Kaupallisia postauksia ei ollut viisi vuotta sitten blogissani nähty vielä yhtäkään. Tuolloin kävin kyllä toisinaan pressipäivillä, sain joskus tuotelahjana esim. kosmetiikkaa ja osallistuin muistaakseni ensimmäiseen blogigaalaankin. Vaikka moni asia on bloggaamisessa muuttunut, niin innostus kauniiden hetkien tallentamiseen ja arjen estetiikkaan on säilynyt.


Olin vielä aika keskinkertainen valokuvaaja ja sitäkin surkeampi kirjoittaja. Monet blogitekstini olivat vain parin lauseen mittaisia, enkä oikeastaan koskaan kirjoittanut mistään syvällisemmistä aiheista. Valokuvaajana olin aika aloittelija, käytin kyllä järjestelmäkameraa ja ihan kohtuullisen hyvää objektiivia, mutten ymmärtänyt mitään aukoista, ISO-arvoista tai valotuksesta. Vaikka olen kehittynyt paljon kuvaajana, niin pystyn kuitenkin katselemaan monia viiden vuoden takaisia otoksia ilman myötähäpeää, päinvastoin.

Viisi vuotta – toisaalta niin lyhyt, mutta toisaalta ihan älyttömän pitkä aika. Minä olen muuttunut, ihmiset ympärilläni ovat muuttuneet ja koko maailmakin on muuttunut tässä ajassa. On hyvä huomata että kehitystäkin on tapahtunut, toivottavasti voin taas viiden vuoden päästä sanoa samoin. Muutos on aina väistämätöntä, kehitys valinnaista.

Tulevan sesongin värit

Mikä ihana päivä tänään! Aurinko lämmitti parhaimmillaan niin, että silmät sulkiessaan tuntui melkein kesältä. Pikkusiskoni syntymäpäivän kunniaksi kävimme kakkukahveilla ja kaupoilla vähän kevätostoksilla. Vielä kuukausi tai pari sitten hiplailin kaupoissa villaneuleita, metsänvihreitä poolopaitoja ja jopa paksuja talvitakkejakin, mutta nyt katseeni suuntautuivat jatkuvasti kepeisiin kesävaatteisiin, mekkoihin, liehuviin materiaaleihin ja kukkakuoseihin. Uusi sesonki on selvästi alkamassa.


Tänä keväänä vaatekaapissani hallitsevat pastellisävyt voimakkaammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Ikisuosikkini vaaleanpunainen kaikissa eri sävyissä, uusi ihastukseni vedenvihreä (jota löytyy nykyään myös keittiön seinästä), klassista vaaleansinistä ja yllättäjänä myös vähän vaaleankeltaista. Normaalisti olen yhdistellyt pastellisävyjä varovaisesti maanläheisiin väreihin, mutta nyt uusi tummempi tukka antaa mahdollisuuksia leikkiä väreillä monipuolisemmin. Olin vielä jokin aika sitten todella arka värien käyttäjä, ja olen todella iloinen siitä, että nykyään vaatekaapistani löytyy vain maltillisesti mustaa ja harmaata, muuten se on täynnä värejä ja hiukan myös kuoseja. Ehkä uskallan monen vuoden tauon jälkeen kokeilla jopa vähän jotain punaistakin?


Miltä sinun vaatekaappisi värimaailma näyttää tänä keväänä?