Juuri kun alkoi tuntua siltä, etten kestä tätä talvea enää hetkeäkään, tulivat nämä aurinkoiset päivät. Kaksi viikkoa sitten kahlasimme lumessa ja palelimme pakkasessa, tänään kävelimme kuivilla kaduilla ja nautimme auringosta pitkälle iltapäivään. Olo on kuin uudestisyntyneellä: on melkein vaikea käsittää, että miten siitä väsyneestä ja elämänilon lähes kokonaan kadottaneesta ihmisparasta on yhtäkkiä kuoriutunut tyyppi, joka suorastaan kihisee intoa ja iloa. Tällä viikolla olen siivonnut ja tuulettanut kotia melkein joka päivä, tarttunut toimiini ilman kummempia vitkutteluja, saanut monta pitkään roikkunutta asiaa hoidettua ja ennenkaikkea tuntenut oloni pitkästä aikaa oikeasti tehokkaaksi ja pirteäksi, omaksi itsekseni.

Ehkä olen ollut talvihorroksessa ja tullut nyt takaisin. Ihmeellinen on luonnon voima.

Talvipuutarha on se paikka, jonne hakeudun usein alkuvuodesta mutten jostain syystä koskaan kesällä tai syksyllä. Ehkä talvella sitä tarvitsee eniten, pientä pakomatkaa tropiikkiin. Talvipuutarhaan tai kasvitieteelliseen pääsee onneksi kävellen – aiempina vuosina olen usein jossain vaiheessa kesken talven häippäissyt pimeyttä ja kylmyyttä pakoon lentämällä. Tänä vuonna etelänmatkat ovat jääneet välistä ja on pakko myöntää, että olen monet kerrat pimeysahdistuksissani tiiraillut lomalentoja, suunnitellut häipymistä auringon alle. Mutta näin vain kaamosmasennuksestakin kärsivä ihminen on selvinnyt tästä talvesta elossa, ilman pysyviä vaurioita. Ja vaikka vielä talvi vielä teoriassa jatkuukin jonkin aikaa, niin minulle kevät alkoi tänään.

Kuka muu on herännyt talviuniltaan juuri tällä viikolla?