category: koti ja sisustus

Uuden asunnon värisuunnittelua – Color Now 2019

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila & Asennemedia

Uuden asunnon värisuunnittelua - Color Now 2019
Parin viikon sisällä koittaa se hetki, jota olen odottanut kohta jo 2 kuukautta: saan käteeni uuden kotini avaimet. Odotusaika on tuntunut harvinaisen pitkältä, välillä luulen kuvitelleeni koko asuntojutun. Tällä viikolla asia kuitenkin konkretisoitui, kun pääsin vihdoin asuntokaupoille ja minusta tuli asunnon virallinen omistaja. Yhtäkkiä tulikin kiire! Remontti pitäisi aloittaa parin viikon päästä, enkä ole tehnyt vielä mitään sen eteen. En ole päättänyt lattiamateriaaleja, en keittiön kohtaloa, en edes seinien värejä.. Jos haluan päästä muuttamaan uuteen kotiin, on nyt laitettava vipinää kinttuihin.

Olen miettinyt paljon sitä, millaisen värimaailman haluaisin uuteen asuntooni. Aiemmat kotini ovat olleet hyvin vaaleasävyisiä, pastellisilla ja murretuilla sävyillä kevyesti väritettyinä. Nyt minulla olisi mahdollisuus tehdä ihan mitä vain, joten menisinkö vanhalla tutulla linjalla vai lähtisinkö rohkeasti revittelemään? Lähdin etsimään inspiraatiota värikylläisestä Tikkurilan Color Now 2019-kokoelmasta, joka kannustaa rohkeaan värienkäyttöön ja inspiroi löytämään kauneutta erikoisistakin paikoista. Tikkurilan vuoden 2019 väri on positiivisuutta hehkuva Flamingo.


On oikeastaan aika loogista, että kirkkaat värit ja erikoisemmatkin väriyhdistelmät ovat nyt pinnalla, pitkän valko-harmaa-kauden jälkeen. Valkoiset, mahdollisimman värineutraalisti ja minimalistisesti sisustetut kodit näyttävät nyt omaan silmään vähän tylsiltä, sen sijaan värit ja runsaus kiehtovat. On oikeastaan aika helppoa valita kotiin vain kalusteita ja materiaaleja pelkästään valkoinen-harmaa-akselilta, värien yhdistelyyn tarvitaan enemmän itseluottamusta ja silmää. Toisaalta on hassuakin, miten iso kynnys meillä tuntuu usein olevan vaikkapa valkoisen seinän maalaamiseen jollain värillä, kun seinän maalaaminen on silti aika helppo tapa vaihtaa kodin tunnelmaa, yhden seinän maalaustyöhön menee päivä eikä maalipurkki maksa paljoa.


Luotan tällaisissa valinnoissa usein pitkälti intuitioon ja harvoin olen katunut päätöksiäni. Color Now 2019-kokoelmasta löytyi aika nopeasti neljä väriä jotka jotenkin kutsuivat juuri minua: punaisista herkkä Magnolia (H320), sinisistä Atlantis (L433), keltaisista mehiläisvaha (L396) ja vihreistä Syvänne (N439). Sain Tikkurilalta Color Now-maaleja testiin ja pääsin tekemään testimaalauksia kotonani, tulipa samalla valmiiksi myös eräs tuolintuunausprojekti. Maalaushommissa minulla oli apulaisena viime viikolla ihana TET-harjoittelija Elena, jota ilman en olisi varmaan saanut mitään aikaiseksi! Mökillä uutta maalipintaa odottelee vielä kaksi samanlaista tuolia, jääköhän niiden uudistaminen ikuisesti suunnittelutasolle?


Syvänne on itseasiassa juuri se sävy, millä viime syksynä maalasimme poikaystäväni olohuoneen seinän, ja olen niin rakastunut tuohon sävyyn, että mielelläni maalaisin sillä tulevan kotinikin. Toisaalta voi olla että haluan kuitenkin jotain uutta tulevaan asuntooni, tästä kauniin vihreästä seinästä kun saan nauttia täällä. Nion kodin muodonmuutos on muuten hyvä esimerkki siitä, miten rohkeasti tummalla sävyllä maalattu seinä muuttaa koko asunnon luonteen parempaan suuntaan. Oletin tumman seinän luovan ahtauden tunnetta ja pienentävän pientä tilaa entisestään, mutta kävikin toisinpäin: syvän vihreä seinä tuo asuntoon syvyyttä, sävyä ja tilantunnetta. Nyt tällä asunnolla on oma, sävykäs luonne.

Utuinen Atlantis tuo mieleeni meren, Kreikan ja kuumat kesäpäivät. Sinisen sanotaan rauhoittavan ja tukevan luovaa ajattelua – ehkäpä tämän vuoksi sininen on aina ollut lempivärini. Jostain syystä sininen ei kuitenkaan ole koskaan näkynyt kummemmin sisustuksissani. Miltäköhän näyttäisi makuuhuone, jossa olisi yhdistetty monipuolisesti eri sinisen sävyjä? Siellä varmaan nukkuisi makeat unet.

Herkän vaaleanpunainen Magnolia oli värikokoelmasta minulle oikeastaan itsestäänselvä valinta. Vaaleanpunainen on  kulkenut mukanani sisustuksissa niin kauan kuin muistan. Olin ajatellut tätä tuolia alunperin mökille, mutta maalauksen valmistuttua ihastuin siihen kovin ja nyt suunnittelenkin sijoittavani sen uuteen kotiin. Tällä hetkellä vaaleanpunainen on myös vahva ehdokas uuden kodin seinän väriksi: en maalaisi sillä koko kotia, mutta ehkä yhden seinän. Vaaleanpunainen edustaa minulle herkkyyttä, elämäniloa ja rakkautta.

Mehiläisvaha on taas se sävy, mistä olen innostunut vasta ihan viime aikoina. Ostin joku aika sitten samanvärisen pellavapäiväpeiton ja puseron, vaikka yleensä en tartu keltaisiin vaatteisiin. Tätä oranssiin taittavaa sävyä voisin hyvin kuvitella tuovani kotiin pienissä erissä, se näyttää ihanalta viherkasvien ja murrettujen sävyjen rinnalla. Ehkä mehiläisvahalla maalattu lipasto tai hyllykkö?


Ehkä tämä kuva on tällä hetkellä lähimpänä sitä, mitä toivoisin tulevan kotini värimaailmalta: vaaleanpunaista, valkoista ja vihreää. Ja ehkä vähän kultaakin. Voi olla että mieli vielä muuttuu monta kertaa, mutta suuntaviivat ovat jo selvillä ja se on jo paljon se!  Jännittävää nähdä, millainen koti sieltä sitten remontin jäljiltä kuoriutuu.

Mitä ajatuksia nämä värisuunnitelmat teissä herättävät? Innostutteko väreistä vai pysyttelettekö mielummin turvallisesti neutraalissa sävymaailmassa? Olisi kiinnostavaa kuulla teidän pohdintoja värivalinnoista!

Tikkurilan vuoden väriin ja Color Now 2019-kokoelmaan voit tutustua täällä.

Hyvästit Ullanlinnalle


Muutin viime viikolla pois Ullanlinnan kodistani. Takanpäin on tunneittain pakkaamista, siivoamista, karsimista, kantamista ja roudaamista. Nyt väliaikainen kotini on poikaystäväni luona Töölössä: tänne toin vain kasvit ja ison matkalaukullisen vaatteita, loput omaisuudestani on ahdettuna neljän neliömetrin varastotilaan. Ennen muuttoa myin kyllä ison osan kalusteista facebookin nettikirppiksillä, varastoon muuttaminen pakotti konmarittamaan huolellisesti. Tuntuu hassulta ajatella, että nyt tuokin sohva ja nuokin hyllyt ovat jo toisten ihmisten kodeissa.

Viime keskiviikkona kävin siskoni kanssa siivoamassa asunnon uutta vuokralaista varten ja illan päätteksi roudasimme ratikalla kuskaten siivousvälineet ja pari kassillista tavaraa Töölöön. Torstaina kävin asunnolla viimeisen kerran, jätin avaimet pöydälle, suljin oven ja sanoin hyvästit vanhalle kodilleni.

Tämä asunto oli itselleni tärkeä. Muutin tänne reilu 2 vuotta sitten suoraan eron jälkeen – olin älyttömän mielissäni, kun löysin nopeasti näin ihanan asunnon haluamaltani sijainnilta. Muistan vieläkin muuttopäivän: kannoin parin korttelin takaa tavaroitani katua pitkin uuteen kotiin, vuokrasin pakun ja pyysin veljeni avuksi sängynkantoon. Tunsin oloni silloin niin vahvaksi ja ajattelin että tästä alkaa uusi, itsenäisen naisen elämä. Ja näin myös kävi: välillä tuntuu, että viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut uudelleen aikuiseksi, tehnyt suurimman itsenäistymisprosessin sitten vanhempien luota poismuuttamisen jälkeen. Minusta on tullut se aikuinen nainen, joka ottaa itse vastuun omasta elämästään, päätöksistään ja tekemisistään.


Muuttaessani jätän myös ainakin toistaiseksi hyvästit myös Ullanlinnalle. Ehdin asua näillä huudeilla yhteensä 8 vuotta – juuri mikään muu elämässäni ei ole aikuisiällä ollut näin pysyvää. Ullanlinna pysyy tietenkin paikoillaan ja tulen käymään siellä vastakin, mutta todennäköisesti aika harvoin. On vaikeaa kuvitella, että enää en päivittäin kävele Milon kanssa Johanneksenpuistossa ja juttele tuttujen koiranomistajien kanssa. Enää en istu viikonloppuisin Sis.delin tai Succesin terassilla ja moikkaile ohikulkevia kavereita. Tulevaisuudessa istun kesäisin haaveilemassa jossain muualla kuin Eiranpuistossa tai Tähtitorninmäellä. Ullanlinna oli aina tuttu ja turvallinen, muttei koskaan kuitenkaan liian tylsä.

En epäile hetkeäkään, etteikö uuden kotini ympäristö voi muodostua ajan saatossa minulle myöskin hyvin tärkeäksi, mutta sama se ei tule koskaan olemaan, eikä tietysti tarvikaan. Kuka edes tietää, kauan asun seuraavassa kodissani, ehkä kahden vuoden päästä olen jo palaamassa takaisin vanhoille kulmille? Kävi niin tai näin, uskon muistelevani näit Ullanlinnan aikoja ja paikkoja vielä vanhana mummonakin.


Hyvästi siis, Ullanlinnan koti. Tulen ikävöimään isoista ikkunoista alati tulvivaa valoa ja näkymiä, jota kaikki vieraatkin aina ihailivat. Haikein mielin jään kaipaamaan myös harmaata lautalattiaa ja vastapäisten naapureiden puutetta (aina sai kekkuloida rauhassa kuin vähissä vaatteissa tahansa!). Tässä kodissa oli hyvä olla ja siitä on vähän surullista luopua, mutta samaan aikaan olen jo täysin valmis ottamaan uudet tuulet ja uuden kodin vastaan. Tämä ovi sulkeutuu, mutta pian uusi avautuu toisaalla, enkä malttaisi millään odottaa!

Lisää eleganssia arkeen – Iittalan Raami

Kaupallinen yhteistyö: Iittala

Lisää eleganssia arkeen - Iittalan Raami
Päätin viime viikolla, että haluan lisätä elämääni lisää eleganssia. Sain idean, kun katsoin Yökylässä Maria Veitola-ohjelman uuden kauden jakson, jossa Maria vieraili Jorma Uotisen luona. Rakastin tuota jaksoa ja rakastin Jormaa, hänen tapansa elää omalla tavallaan kauniisti, mutta yksinkertaisesti, herätti minussa syvän kunnioituksen ja ihailun. Yhtäkkiä aloin myös nähdä oman elämäntapani täysin uudessa valossa: kutsun itseäni usein esteetikoksi, mutta estetiikan toteuttaminen arjessani usein unohtuu. Vietän joka päivä monta tuntia huonossa asennossa joko sohvalla tai sängyssä röhnöttäen, ruutua tuijotellen. Kiireisinä päivinä syön sängyssä kuppinuudeleita samalla kun kirjoitan työhommia läppärillä. Ei kovin eleganttia.

Koska viime viikonloppu oli pelkkää muuttoa ja kaaosta, päätin että uusi, elegantimpi elämäni alkaa tällä viikolla. On tärkeää huomata, että en nyt puhu mistään suuresta elämäntapamuutoksesta, jossa koko elämä laitetaan kerralla remonttiin ja kaikki tottumukset uusiksi. Ei, nyt puhutaan pienistä nyansseista ja kauneuden lisäämisestä arkeen. Tavoitteenani on vähentää ruutuaikaa, kuluttaa enemmän taidetta ja kulttuuria, elää enemmän hetkessä, havannoida ympäristöä tarkemmin ja kohdata ihmisiä rauhassa. Ostaa useammin leikkokukkia, myös ystäville. Kattaa pöytä aina kauniisti, vaikka söisin yksinkin.

Siispä tänään en herätässeni edes vilkaissut puhelinta, vaan jätin sen täysin huomiotta. Katoin aamiaispöydän vain minulle itselleni, niin kauniisti kuin pystyin. Nautiskelin aamupalasta samettiaamutakissani ja laitoin spotifysta soimaan lempiaarioitani.

Lisää eleganssia arkeen - Iittalan Raami
Katoin pöydän Iittalan juuri julkaiseman astiasarjan, Raamin, astioilla. Raamin on suunnitellut Jasper Morrison, jota pidetään yhtenä sukupolvensa menestyneimmistä muotoilijoista. Astiasarjaan kuuluu valkoisia keraamisia astioita, kauniisti valon taittavia laseja ja puisia tarjoilualustoja. Olin mukana viime syksynä Raamin lanseeraustilaisuudessa ja ihastuin heti tähän minimalistisen kauniiseen sarjaan, mutta myös design-filosofiaan sen takana. Morrison on tunnettu nimenomaan laadukkaista, arkeen sopivista kauniista käyttöesineistä, jotka eivät hae turhaan huomioita, vaan palvelevat elegantisti omaa käyttötarkoitustaan. Juuri tätä on myös Raami.

”Ihmiselle luontaista on pyrkimys hyvään tunnelmaan, joka osaltaan parantaa arkielämämme laatua”

-Jasper Morrison

Elegantin elämän kaipuu ei ole vain halua elää fiinimmin tai näyttää paremmalta, vaan pohjimmiltaan kyseessä on ihmisen luontainen tarve luoda kauneutta ympärilleen, katsoa maailmaa kauniilla tavalla kaikessa kokonaisuudessaan. Ei ole merkityksetöntä, että miten vietämme päivämme: juoksemmeko eteenpäin ympärille vilkuilematta vai pysähdymmekö aina nauttimaan pienistä hetkistä?


Raami luo eleettömyydellään kauniin ja elegantin tunnelman arkisiin hetkiin. Astioiden yksinkertainen muotoilu antaa tilaa ruualle ja ihmisille pöydän ympärillä. . Raamissa on parasta yhdisteltävyys: kaikki sarjan osat toimivat yhdessä tai erikseen, myös kodin muihin astiasarjoihin yhdisteltynä. Tämä ei ole se astiasarja, joka kaivetaan kaapin ylähyllyltä esille vain juhlapäivinä vaan astiat ovat mukana niin arjessa kuin juhlassakin.

Raami on suunniteltu kestämään päivästä ja vuodesta toiseen, koska sen luomaan välittömään ja kutsuvaan ilmapiiriin kiintyy.

Itse asiassa nämä minulle kuvauksiin tarjotut astiat ovat peräisin juurikin sieltä syksyn lanseeraustilaisuudesta. Ehkä jokunen vuosi sitten olisin arvostanut enemmän upouusia, tuoreissa pakkauksissa olevia astioita, mutta nyt olin vain iloinen siitä, että olen astioiden toinen omistaja. Iittalan perusajatus kaiken tekemisen taustalla on se, ettei hyvin muotoiltua esinettä heitetä koskaan pois, vaan se säilytetään sukupolvelta toiselle. Ajaton muotoilu tarkoittaa esteettistä ja tarkoin harkittua muotoilua, joka kestää aikaa ja käyttöä. Minäkin toivon, että nämä astiat kestävät myös, jos ei pelkästään minulla, niin vähintään perhepiirissäni vuosikymmenien ajan, tuoden eleganssia vuoden jokaiseen päivään.

Raami-astiat nyt saatavilla Iittalan myymälöistä ja verkkokaupasta. 

Tuotteet saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.