category: koti ja sisustus

Mökkiremontti, osa 1: pinnat uusiksi

koti ja sisustus, Milo, mökki
mökkiremontti

Kauan ennen mökin ostamista oli jo selvää, että haluaisimme paikan, jonka voisimme kunnostaa mieleiseksemme. Mökin remontointi, pihan laittaminen ja kaikenlainen puuhastelu on iso osa koko tätä mökkijuttua – löhöilykin on kivaa, mutta ei yksinään riittäisi tekemään mökkeilystä mielekästä. Kun ostimme mökin, moni vinkkasi meille että remonttipuuhiin ei kannata ehkä alkaa heti, vaan ensin kannattaa asustella mökissä rauhassa, katsella ja kuulostella miltä mökkielämä tuntuu ja aloittaa remonttipuuhat vasta kun on varma mitä haluaa. Päätimme tästä huolimatta aloittaa mökin sisätilojen kevyen kunnostuksen heti, enkä nyt ole katunut sitä lainkaan – lähtötilanne oli sen verran ankea.

mökkiremontti
Mökkimme on hyvin pieni, vain 30 neliötä. Se oli ostettaessa hyvin siistissä kunnossa, mutta tyyliltään vähän pimeän tunkkainen ja neliöitä ei ollut hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Keittiönurkkaus oli ahdas, säilytystilaa oli todella vähän ja ainoa nukkumapaikka oli pieni, vaikkakin viihtyisä alkovi. Toiveena oli enemmän makuupaikkoja vieraitakin varten, toimivampi keittiö vähän paremmilla kodinkoneilla ja ennenkaikkea valoisampi mökki ja uudet pinnat ilman, että lopputuloksesta tulisi liian uuden tai modernin näköinen.

Mökkiremontti alkoi siis purkuhommilla. Päätimme purkaa keittiön kokonaan, tehdä entisestä keittiönurkkauksesta toisen makuuhuoneen ja rakentaa uuden avokeittiön olohuoneeseen. Revimme seiniltä irti vanhat haltex-levyt, jätimme osan seinistä raakalaudalle, osan levytimme ja eteisestä ja makuualkovista poistetimme muovimatot. Uutta keittiötä varten täytyi pienentää eteisen oviaukkoa ja nostaa yhtä ikkunaa 10cm ylemmäs. Lattia, katto ja seinät maalattiin kaikki valkoiseksi.

Paljon on vielä kesken: sähköjohdot pitäisi vielä naputella paikoilleen, kiinnittää lattia-ja kattolistat, maalata tai tapetoida levytetyt seinät, kiinnittää ikkunankarmit.. Uusi keittiökin tulee vasta parin viikon päästä. Kuitenkin jo nyt mökki näyttää paljon paremmalta, enemmän meidän näköiseltä. Mökin sisätilojen remontti tulee varmasti jatkumaan, ideoita ja haaveita riittää – kuitenkin jätämme uuden keittiön asennuksen ja näiden viimeistelytöiden jälkeen sisätilojen rempan hetkeksi, ja keskitymme muuhun kunnostukseen. Uudistusta odottavat vielä rantasauna, ulkohuussi ja varasto, jonka haaveilemme muuttavamme pieneksi kesähuoneeksi. Mökki ja muut ulkorakennukset pitäisi maalata, terassi sisustaa ja iso työ odottaa myös täysin luonnontilassa olevalla pihalla, jolle emme ole tehneet vielä mitään. Tekemistä riittää vielä siis täksi ja moneksi tulevaksikin kesäksi..

Villiinny väreistä – Piknik Marimekon tapaan

inspiration, koti ja sisustus, lifestyle, suomalainen design, yhteistyö
marimekon kesä
yhteistyössä Asennemedia ja Marimekko

Kesä ja värit. Yleensä suosin yksinkertaisen vaaleaa ja hillittyä värimaailmaa, mutta kesän tullen riehaannun. Kukkaloisto puistossa, syreenipuut tien varsilla, marjakojut toreilla. Joka paikka on täynnä värejä, tuoksuja, iloa ja eloa. Mustat ja harmaat vaatteet jäävät kaapin pohjalle, aamuisin etsin sitä värikästä mekkoa, joka on ollut taas pitkän talven verran käyttämättä. Selaan netistä erilaisten kukkatapettien valikoimaa ja mietin miten saisin vuokranantajan suostuteltua siihen, että maalaisin makuuhuoneen seinän metsänvihreäksi. Menen vähän sekaisin ja villiinnyn väreistä.

marimekon piknik

Keväällä alkanut yhteistyöni Marimekon kanssa saa nyt ilokseni jatkoa: Maaliskuussa oltiin rauhallisen pastellinsävyissä sisustustunnelmissa, nyt mennään toiseen äärilaitaan, kirkkaiden värien ja kuosien äärelle.Yhteistyön tiimoilta katoimme iloisen kesäpiknikin lähipuistoon kuvauslainaan saaduilla tuotteilla. Marimekon kesän kuosi on Karuselli, jonka on suunnitellut japanilainen Katsuji Wakisaka vuonna 1973 – oli hauska sattuma, että tuo sama vuosiluku löytyi myös pöytänä ja kuljetuskorina toimineen omenalaatikon kyljestä. 

 Karusellista tulee mieleen lapsuuden pihajuhlat ja äitini monenlaiset värikkäät vahakangasliinat – keräsimme pikkusiskojeni kanssa kymmeniä kukkakimppuja niityltä ja teimme kukkaseppeleitä toisillemme. Pihalla paistettiin muurinpohjalettuja ja juotiin laimeaa mehua muovimukeista. Kesäisin ulkona syötiin muutenkin aina kun vain oli mahdollista, tuulisina ja harmainakin päivinä, jos ei vaan satanut.

marimekon

Karuselli-kuosia löytyy kahdella eri värityksellä: valkoisella ja vihreällä pohjalla. Mallistoon kuuluu astioiden, tarjottimien ja tyynynpäällisten lisäksi mm. pussilakanat ja upean kreisi aamutakki. Omistan ison kasan Oiva-astioita ennestään niin valkoisena kuin esimerkiksi siirtolapuutarha-ja sääpäiväkirjan kuoseilla, ja on ihana huomata miten hyvin eri mallistojen kuosit ja värit sopivat yhteen ja muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Marimekko on aina toiminut mielestäni hienosti suunnannäyttäjänä rohkeassa kuosien-ja värien yhdistelyssä – on toki helppo yhdistää aina joku värikäs juttu vain valkoiseen tai mustaan, mutta jos uskaltaa mennä hiukan tästä eteenpäin, voi lopputuloksesta tulla paljon kiinnostavampi ja hauskempi. Ryppyotsaisuus ei kuulu kesätunnelmaan.

Lapsuudessani kesäiset eväsretket ja piknikit olivat parasta mitä tiesin. Eväät eivät yleensä olleet kummoisia, usein joimme laimeaa mehua muovipulloista ja söimme leipää, jossa oli täytteenä pelkästään voita. Nykyäänkin piknik on yksinkertaisimmillaan mukaan puistokävelylle otettu kahvitermari ja paperipussiin sujautettu täytetty leipä. Tälläkään kertaa tarjoiluihin ei tarvinnut käyttää kummemmin aikaa: tuoreet hedelmät ja marjat kaadettiin kulhoihin ja patongin päälle sipaistiin hiukan kauratuorejuustoa tomaatin ja avomaankurkkujen kera. Lisäksi tuoretta kahvia ja marjamehua, muuta ei tarvittukaan – täydellinen piknik ei aina vaadi tuntien valmisteluja.

Arvonta 

 Suloisena kesälahjana Marimekko tarjoaa yhdelle lukijalleni omaa piknik-kattausta varten Pieni karuselli-tarjottimen ja kaksi karuselli-mukia (arvo 59e). 

 Millainen on unelmiesi piknik? 
Upea kattaus, ihanat ruuat? Vai riittääkö kaunis kesäpäivä, kahvimuki kädessä ja ystävä kainalossa? 

 Jätä kommenttisi tähän postaukseen 13.6. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. 
Lisääthän mukaan sähköpostiosoitteesi, niin saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

TallennaTallenna

Makuuhuonejuttuja

koti ja sisustus, pohdintaa

Vietin viikonlopun Oulussa työreissulla. Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa ja menin joka ilta aina superväsyneenä nukkumaan, mutta uni ei vaan tullut. Jostain syystä aina toisinaan vieraassa paikassa nukahtaminen ja nukkuminen on älyttömän hankalaa. Kun uni lopulta tuli, niin se oli katkonaista ja heräsin ihan liian aikaisin, vaikka olisin voinut nukkua pidempään. Omaa petiä tuli todellakin ikävä.

Toisaalta sitä ajattelee, että väliäkös sillä mihin sitä päänsä kallistaa, kyllähän väsyneenä nukkuu missä vain. Mutta oma sänky on kuitenkin aina se tärkein, se tuntuu turvalliselta ja omalta. Omassa pedissä nukkuu aina parhaiten ja näkee hassuimmat unet. Tänä aamuna näin juuri ennen heräämistäni sellaista unta, missä mieheni oli mennyt käyttämään varhain aamulla koiraa ulkona mutta unohtanut avaimen sisään. Hän oli soittanut ovikelloa ja summeria kolmen tunnin ajan ja lähettänyt sata viestiä, mutta itse nukuin tyytyväisenä heräämättä. Unelmani hyvin nukutusta yöstä toteutui siis unessakin..

Makuuhuoneen sisustus tuntuu muuttuvan nykyään usein. Vaihtelen yöpöytää fiiliksen mukaan ja kerään siihen erilaisia tavaroita aina päivästä riippuen. Lakanoissa suosikkini ovat tällä hetkellä Familonilta saadut ruutulakanat – mallistossa on myös ihania yksivärisiä pellavalakanoita, mutta heittäydyin tällä kertaa hurjaksi ja valitsin riehakkaan ruudun. Hyvä niin, sillä pellavalakanoita tästä taloudesta jo löytyykin, ja raikas ruutukuosi tuntuu nyt ihanan keväiseltä vaihtoehdolta.

ps. blogin nimi on muuttumassa – luukkuja jää pian unholaan ja jatkossa kuljen Viena K-nimellä. Muutamaan otteeseen on kyselty, että mistä tuo kirjan K tulee, kun se ei ole sukunimeni ei ala k:lla. Hyviä arvauksiakin on tullut, mutta ei, en ole eronnut eikä toinen nimeni ole Kaarina. K on tyttönimeni ensimmäinen kirjain ja se tuntui sopivan etunimeni kanssa hyvin yhteen: Viena K kuulostaa kivalta ja sopivan iskevältä. Ei sen kummempaa.