Kaupallinen yhteistyö: Kulta Katriina
 


Kulta Katriina haastoi minut kertomaan omasta suhteestani kahviin. Tartuin haasteeseen tietenkin suurella innolla, sillä rakastan kahvia. Kahvi on yksi niistä elämän pienistä iloista, joita ilman arki olisi huomattavasti ankeampaa ja väsyttävämpää.

Perheessäni oli sellainen perinne, että kahvia sai alkaa juoda rippikoulun käytyään. Tietenkin odotin tuota suurta virstanpylvästä innokkaasti, mutta en kuitenkaan siksi, että olisin erityisesti pitänyt kahvin mausta. Oikeastaan en tykännyt kahvista lainkaan, mutta kahvinjuojien joukkoon liittyminen tarkoitti tuolloin pääsyä kahvipöytään, aikuisten joukkoon. Vanhemmillani oli tapana pitää aina kotona “virkaehtosopimuksen mukainen kahvitauko”, jonka aikana lapset eivät saaneet tulla häiritsemään. Kahvinjuontilupa oli eräänlainen aikuistumisriitti, ja rippikoulusta lähtien olen ollut kahvinjuoja. Yleensä juon kahvia kupillisen päivässä, mutta toisinaan tarvitsen enemmän ja toisinaan en ollenkaan. En ole koukussa kofeiiniin, olen koukussa kahviin.

Juon kahvia usein piristyäkseni, mutta pääosin kahvi on kuitenkin minulle kaikkea muutakin kuin piriste. Se on asenne, mielentila, tunnelmanluoja ja yhdistävä tekijä. Jos kahvi ei pelasta huonosti alkanutta päivää, niin se tekee siitä ainakin huomattavasti siedettävämmän. Rakastan sitä, miten kahvinjuonti on niin isossa roolissa suomalaisessa kulttuurissa. Kyläillessä ei turhia hötkyillä tai haastella, mutta kahvit keitetään aina, tuntemattomille. Ja ne kahviin liittyvät lausahdukset ja kysymykset ovat mainioita! Miten tähän kahvinjuontikulttuuriin tiivistyykin jotenkin niin hyvin koko suomalaisuus?

“Ottaisitko kupin kahvia?”
“Oisko se kahvitauon paikka!”
“Ei tarvi mua varten keittää..”

Oikeastaan yksi helpoin tapa millä minut voi tehdä iloiseksi, on herättää minut aamulla tuoreen kahvin tuoksuun. Kahvi on kuulunut tärkeisiin aamurutiineihini niin kauan kuin jaksan muistaa. Instagram-seuraajilleni onkin tullut jo tutuksi aamukahvivideot, jossa kaadan kiehuvaa vettä kahvinpurujen läpi musiikin säestyksellä – olen jopa luonut näitä aamukahvihetkiä ihan oman soittolistansa. En pidä kauheasti näkyvillä olevista kodinkoneista, joten tällainen pour over-kahvinkeittotyyli sopii minulle hyvin, lasikannu ja keraaminen suppilo näyttävät kauniilta ja ne voi tarpeen tullen piilottaa myös kaappiin, jos niitä ei halua säilyttää keittiön työtasolla. Mökillä keitän kahvit edellisen omistajan ikivanhalla, mutta toimivalla kahvinkeittimellä, ja aina vaan sielläkin keitetty kahvi maistuu maailman parhaalta, kun sen saa juoda rauhassa omassa puutarhassa.

Olen kahvin suhteen lähes kaikkiruokainen. Kioskikahvi, jo vähän aikaa termarissa seissyt kahvi, musta kahvi, maitokahvi, latte, cappucino, espresso ja leirintäolosuhteissa keitetty pannukahvi – kaikki käy, mutta jos saa valita, niin mielummin aina tummapaahtoisena ja kauramaidon kera. Kulta Katriinan tummempi tumma on tehty nimenomaan tummapaahtoisen kahvien ystäville, se on paahtoasteeltaan 4 ja maultaan täyteläinen voimakas ja suklainen. Sen 100% arabicapuvat tulevat Itä-Afrikasta ja Väli-Amerikasta ja tuotteella on UTZ-sertifikaatti eli se ottaa kahvituotannossa huomioon erilaisia ympäristö-ja sosiaalivaatimuksia. Nautin myös yhtälailla hitaista aamukahvihetkistä kotona kuin take away-kahvista, jota saa siemailla ratikassa tai metrossa töihin kulkiessaan, tietenkin omasta mukista. Kahvi tuo yleensä turvallisen ja kotoisen olon missä tahansa tilanteessa olenkin.

Mitä kahvi merkitsee sinulle?