category: lifestyle

Talviterveiset Tallinnasta

talviterveiset tallinnasta

Tallinna. Jos muutaman viikon takaista nopeaa ohikulkupyrähdystä ei lasketa, niin edellisestä reissusta oli vahingossa kulunut kuusi vuotta. Kuusi vuotta? Jotenkin tie on vienyt aina ennemmin Tukholmaan, Köpikseen tai kauemmas, Tallinna on kyllä usein ollut suunnitelmissa, mutta jäänyt kuitenkin ajatuksen tasolle. Onneksi tilanne tuli vihdoin korjattua viime viikonloppuna, kun pääsimme viettämään ihanaa lomaa ystävieni PeetanPajun ja Artun kanssa.

Tallinnassa oli ihanan lumista, jouluista, kylmää ja kaunista. En saanut tarpeekseni vanhan kaupungin kauniista maisemista, kuvasin jokaista kulmaa ja taloa tyhmänä turistina ja meinasin pakahtua, kun katusoittaja luritteli viulullaan joululauluja. Pikkuputiikeissa kierrellessä mietin kummilasten lahjoja ja ostin joulupäissäni koiralle hölmön porovinkulelun tuliaisiksi. Kaikkeen sitä hurahtaakin.

Viikonlopun matkan tarjosi Tallink ja teemana oli ruoka – kirjoitan kokonaisuudesta ja ravintolavinkeistä laajemmin vielä loppuviikosta. Sen verran voin sanoa, että innostuin kaupungista uudelleen siinä määrin, että seuraava matka tulee todellakin tapahtumaan nopeammin kuin kuuden vuoden päästä. Ehkä jo tämän vuoden puolella, jos aikataulut sallivat.

Kaunista talviviikkoa, ystävät!

Parempia aamuja odotellessa

Puhun usein siitä, miten olen aamuihminen ja rakastan rauhallisia aamuja aamiaisineen. Se on kyllä totta – mikään ei ole ihanampaa kuin seesteinen aamu, jolloin ehtii keittää kahvit rauhassa, syödä aamiaisen sängyssä lehteä lukien ja lempimusiikkia kuunnellen. Tällaisia aamuja on ollut elämässäni suhteellisen usein, johtuen iltatöistä ja siitä, että minulla on harvoin pakollisia menoja aikaisin aamulla. Määritän itse oman työtahtini, ja minulle tuntuu sopivan hyvin se, että aloitan työpäivän arkisin klo 10-11 aikaan, joskus aiemminkin, jos siltä tuntuu. Jos tulee myöhään illalla töistä kotiin, voi aamun rauhoittaa omalle ajalle ihan hyvällä omalla tunnolla.

Viime aikoina aamut ovat olleet jotain ihan muuta kuin mitä se on näissä kuvissa, ja syynä siihen on univelka, joka on tehnyt vannoutuneesta aamuihmisestä väliaikaisen aamuvihaajan. Viime aikoina olen ehtinyt nukkumaan poikkeuksellisen vähän, eikä missään vaiheessa ole tullut hyvää tilaisuutta paikata univelkaa. Monena yönä olen ollut myös siinä tilanteessa, että väsymys painaa koko kroppaa, mutta uni ei silti meinaa tulla millään. Tähän kaikkeen kun yhdistää vielä päivien lyhentymisen ja valon vähentymisen, niin lopputuloksena on monta katastrofiaamua. Aamuja, jolloin kahvia keittäessä kaadat purut ajatuksissasi suoraan pannuun. Aamuja, jolloin nukut niin pahasti pommiin, että joudut jättämään hammaspesun sekä meikkaamisen välistä ehtiäksesi sovittuun tapaamiseen. Aamuja, jolloin laitat kasvoöljyn sijasta naamaasi käsirasvaa. Aamuja, jolloin tajuat juuri oven sulkemisen jälkeen jättäneesi käsilaukun avaimineen ja lompakkoineen sisälle.

Ihan vain, jos joku vaikka vielä luulee, että täällä elo olisi aina sellaista kuin blogikuvissa.



Kuvat paremmasta aamusta: minä ja Mustarttu

Elämää iho-ongelmaisena, osa 1: historia

iho-ongelmat ja akne
yhteistyössä Asennemedia ja Mehiläinen

Iho-ongelmat. Akne. Finnit.

Aiheita, jotka ovat olleet ja ovat osittain edelleenkin iso osa elämääni, ja joista en kuitenkaan koskaan aikonut kirjoittaa blogiini. Kun perustin ensimmäisen tyyliblogini kahdeksan vuotta sitten, halusin sen olevan paikka kaikelle kauniille ja inspiroivalle. Finnit ja akne eivät kuuluneet niihin. Myönnän retusoineeni usein kasvokuvistani näppylöitä piiloon tai editoineeni ihoa sileämmän näköiseksi. Ihailin bloggaajia, jotka kirjoittivat iho-ongelmistaan avoimesti ja rehellisesti, mutta itselleni aihe oli liian arka. Kyse ei ole niinkään ollut siitä, että olisin halunnut antaa lukijoille jotenkin siloitellumman kuvan todellisuudesta. Halusin vain, että minulla olisi edes yksi paikka, jossa olisin vapaa iho-ongelmistani – aknen riehuessa pahimmillaan se vaikutti elämääni todella paljon, ja tuntui helpottavalta, ettei blogissa tarvinnut puhua aiheesta.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Pikkuhiljaa olen uskaltaunut olemaan blogissa avoimempi ja kirjoittamaan aiheista, jotka ennen ovat tuntuneet haastavilta. Olen mukana Mehiläisen kamppanjassa, jossa minut haastettiin kirjoittamaan historiastani iho-ongelmien kanssa ja pääsen myös ensi viikolla juttelemaan aiheesta ihotautilääkärin kanssa. Olen jo kokenut akneni kanssa monet lääkekuurit ja hoidot, joten innolla ja jännityksellä odotan tapaamistamme – millaisia näkökulmia ja ratkaisuja lääkärillä voisi olla nykyiseen ihoni tilanteeseen?

Akne alkoi itselläni tavallisen tapaan teini-iässä, yläasteella. Silloin se ei ollut oikeastaan kovin paha, enkä kokenut kärsiväni finneistä keskivertoteiniä enempää. Vasta lukiossa abivuotena näppylät alkoivat häiritä enemmän, ja silloin turvauduin ensimmäistä kertaa perusputsareita vahvempiin voiteisiin, joita sain käyttööni yleislääkärin määräyksestä. Noista voiteista muistan sen, miten iho kuivui niin paljon että se suorastaan hilseili pois. Luovuin voiteiden käytöstä aika pian, sillä finneihin ne eivät kuitenkaan suuremmin vaikuttaneet. Parin vuoden ajan lähinnä kävin kasvohoidoissa silloin tällöin ja iho pysyi kohtuullisessa kunnossa ilman lääkevoiteita.

Pahin vaihe aknessani alkoi vasta aikuisiällä, noin kuusi vuotta sitten. Iho meni niin kamalaan kuntoon, että se alkoi häiritä jokapäiväistä elämääni. Kyse ei ollut enää pienistä näppylöistä siellä täällä, vaan kasvot täyttyivät isoista ja kipeistä finneistä. Inhosin katsoa itseäni peilistä, mutta vielä enemmän inhosin sitä oloa, minkä akne aiheutti: tunsin itseni ällöttäväksi, likaiseksi ja rumaksi. En halunnut viettää paljon aikaa ihmisten ilmoilla ja melkein pelkäsin tavata uusia ihmisiä. Ystäväni hokivat minulle että he tuskin huomaavat koko aknea, ja että kaikillahan on finnejä aina silloin tällöin, mutta itse tunsin oloni pitsanaamaiseksi hirviöksi. Tällöin hakeuduin ensimmäistä kertaa ihotautilääkärille.

Kuluneen kuuden vuoden aikana testissä ovat olleet erilaiset finnivoiteet, antibiootit, e-pillerit, roacuttanit eli isotretinoin-kuurit – eli melkein kaikki mitä lääketiede on keksinyt aknea vasteen. Lisäksi olen kokeillut viljatonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota, säännöllisiä kasvohoitoja, luonnonkosmetiikkaa, erilaisia ihmeaineita, mikroneulausta.. Lista on pitkä. Aina välillä joku ystäväni ehdottaa jotain uutta ja todella tehokasta konstia, joka kuulemma hänellä tai tutuntutulla oli toiminut älyttömän hyvin, mutta itse tiedän todellisuuden: omaan akneeni ei ole löytynyt mitään yhtä vippaskonstia, jolla se häipyisi kokonaan. Lääkehoidot ovat kyllä auttaneet, samoin säännölliset kasvohoidot – nykyään ihossani isompi ongelma on aknen jättämät arvet kuin itse näppylät, joita kyllä ihan kiitettävästi ilmestyy naamaan säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen.

En voi sanoa edelleenkään olevani täysin sinut meikittömän naamani kanssa, tämän tekstin kirjoittaminen ja näiden kuvien lataaminen blogiin vaati rohkeutta. Kadehdin ihmisiä, jotka voivat tuntea olonsa kauniiksi ilman meikkiä, itselläni on vielä siihen matkaa. Mutta olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena, näppyläisenä ja aknearpisena, enkä ajattele iho-ongelmiani enää päivittäin, tai edes välttämättä joka viikko. Vaikka vuosien ajan näin itsestäni aina ensimmäisenä vain huonon ihon, niin olen tajunnut, että ystäväni ja läheiseni näkevät jotain muuta. En usko että akneni on ollut kenellekään muulle kuin itselleni koskaan iso ongelma, siispä parasta mitä olen voinut tehdä, on muuttaa suhtautumistani niin, ettei se ole kovin iso ongelma minullekaan.

Mehiläisen Nuori Nainen-sivulta löytyy paljon tietoa esimerkiksi iho-ongelmien hoidosta ja myös kaikki lääkärit ja asiantuntijat, jotka sopivat erityisen hyvin nuorille naisille. Sivustolle on myös kerätty yleisimpiä kysymyksiä ja vastauksia liittyen mm. akneen, gynekologikäynteihin, ravitsemukseen ja terveyteen yleisesti – voit myös itse jättää oman kysymyksesi.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron käynnistäni ihotautilääkärillä ja enemmän niistä hoidoista ja lääkityksistä, joista on ollut oikeasti apua taistelussani aknea vastaan. Olisi myös ihanaa kuulla, että mitä ajatuksia kirjoitus herätti ja ennenkaikkea, löytyykö sieltä ruudun takaa muita, jotka ovat painineet samojen ongelmien kanssa?