category: pohdintaa

10 kohokohtaa vuodelta 2022

IMG_0384

Mietin pitkään, mitä sanoisin vuodesta 2022. Kun maailmantilannetta miettii, ei voi mitenkään päin ajatella tämän vuoden olleen hyvä. En ole varmaan koskaan aiemmin elämässä tuntenut niin paljon maailmantuskaa ja ahdistusta tulevasta, kuin tänä vuonna. Samaan aikaan myös henkilökohtaisella tasolla vuosi ei ole ollut kovin helppo: olen käynyt  läpi raskaita ja vaikeita juttuja, pettymystä ja surua. Mutta silti kulunutta vuotta läpikäydessäni huomaan, että vuoteen 2022 on mahtunut myös paljon onnen ja ilon hetkiä, toivekkuutta, rakkautta ja myös tärkeitä askeleita työelämässä. Ja juuri näistä hyvistä hetkistä haluaisin tämän kuluneen vuoden ennenkaikkea muistaa, kaikesta ikävästä huolimatta. Siispä tässä listattuna 10 ihanaa / tärkeää juttua menneeltä vuodelta:

DSC_8732

1. Rakkaus

Minun ja sellistin suhteessa ei ehkä ulospäin näkynyt vuoden 2022 aikana mitään isompaa muutosta, mutta silti tuntuu siltä, että juuri tämän vuoden aikana meidän parisuhde on vahvistunut entisestään. Ehkä juuri ne kipeät ja raskaat asiat ovat tuoneet meitä lähemmäs toisiamme ja parisuhde on ollut vaikeuksien keskellä se kannatteleva voima. Jatkettiin tänäkin vuonna jo ennen koronaa alkanutta perinnettä käydä kuukausittain treffeillä ja se on ollut aivan ihanaa – voin suositella kaikille tätä samaa <3

DSC_5793

2. Junareissu Euroopan halki

Heinäkuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun matkustimme junalla useamman välipysähdyksen kautta Tukholmasta Kööpenhaminan, Hampurin ja Frankfurtin kautta aina Italiaan saakka. Tuo reissu oli yksi elämäni parhaista ja rakastuin täysin hitaaseen matkustamiseen! Tein myös päätöksen lopettaa lomalentämisen toistaiseksi kokonaan, jatkossa teen siis lomareissuni pintamatkaillen. Suunnitelmissani on kirjoittaa kattava postaus tuosta kesäreissustamme vastaavanlaisesta matkasta haaveileville – pianhan onkin jo hyvä aika alkaa suunnitella tulevan kesän seikkailuja!

DSC_6485

3. Kulttuurialan elpyminen ja mielekkäät musaprojektit

Kahden tuskaisen pandemiavuoden jälkeen tämä vuosi on ollut kulttuurialalle ja sitä kautta myös meidän muusikkoperheelle parantavaa aikaa. Sellisti on tehnyt kevään ja syksyn töitä ammattiorkesterissa ja itse olen saanut olla mukana upeissa projekteissa sekä kuoronjohtajana että laulajana. Laskin, että tänä vuonna olen tehnyt yhteensä 26 keikkaa, joista osa on ollut isompia koko illan konsertteja jotka olen suunnitellut kokonaan itse  ja osa taas pienempiä esiintymisiä yksityistilaisuuksissa. Näiden lisäksi olen ollut myös laulamassa kahdella eri levyllä ja toteuttanut oman kuoroni kanssa yhden levyprojektin alusta loppuun saakka. Musiikkipuolen työt kattavat n. 35% kaikista tuloistani, joten taloudellisestikin kulttuurialan palautumisella ennalleen on ollut iso merkitys.

DSC_3828

4. Yhdeksän vuoden CandoMini-uran päättyminen

Tämä on vähän ristiriitainen kohta tässä listassa, sillä mietin pitkään, että onko kyseessä lainkaan ‘vuoden kohokohta’. Mutta kyllä, tämä oli merkittävä ja tärkeä askel elämässäni. Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päätin keväällä, että mun on aika siirtyä sivuun CandoMini-kuoron johtajan paikalta ja lähteä  kohti uusia haasteita. CandoMini on ollut minulle kuin oma lapsi ja olen kokenut kuoron kanssa valtavan merkityksellisiä, elämyksellisiä ja rakkaita hetkiä – irti päästäminen ei ollut ihan helppoa. Mutta ajattelen niin, että jos jossain työssä alkaa tuntua siltä että on liiankin korvaamaton, niin silloin voi olla oikeasti tärkeää pohtia jatkamista vakavissaan. Nyt tiedän, että päätös oli oikea ja hyvä, etenkin kun työni jatkajaksi saatiin ihan loistava ammattilainen. Ja tulevana vuonna pääsemme vielä työskentelemään yhdessä ainakin levynjulkistuksen ja muiden projektien tiimoilta.

IMG_0676

5. Opintojen aloittaminen

Yksi vuoden tärkeimmistä ja parhaista asioista oli päätös palata opintojen pariin. Kävin keväällä pääsykokeissa ja syksyllä aloitin kuoronjohdon opiskelut Tampereen ammattikorkeakoulussa. Minulla on jo yksi ammattikorkeakoulututkinto musiikin alalta, joten akateemisesti tämä koulu ei tuo minulle mitään lisätitteleitä, mutta ammatillisesti jo nyt puolen vuoden jälkeen opinnot ovat antaneet ihan valtavasti! Käytännön tasolla jännitti se, että miten kulkeminen toiseen kaupunkiin sujuu, mutta kaikki on mennyt oikein hienosti. Kuljen junalla Tampereella opintojen vuoksi n. 1-2 krt viikossa ja osa kursseista pystyn hoitamaan Helsingistä käsin. Ja hei mikä parasta, saan myös nyt myös opiskelijahintaisena matkaliput ja konserttiliput!

DSC_4073

6. Kukka ja kuokka

Viime keväänä minusta tuli taas pienen tauon jälkeen podcast-juontaja: aloitimme vaikuttajakollegani-ja ystäväni Satu Koiviston kanssa puutarha-aiheisen podcastin ja instagram-tilin. Olen nauttinut puutarhasisällön luomisesta täysin rinnoin, Satun kanssa on ollut ihana työskennellä ja etenkin instagram-tilin positiivinen vastaanotto yllätti meidät täysin! Samaan aikaan oma puutarhainnostukseni on vain kasvanut entisestään, ja puutarhaprojektit- ja haaveet laajentuneet. Podcastin jatko on tällä hetkellä vähän arvoitus, mutta ainakin instaan teemme varmasti tulevanakin keväänä sisältöä.

DSC_6759

7. Oman pihan kukkaonnistuminen

Puutarha-asioihin liittyen, yksi kuluneen vuoden isoimmista ilonaiheista oli haaveilemani kukkaloisto omalla pihalla. Keväällä käytin paljon aikaa ja vaivaa esikasvatuksiin ja alkukesän hoidin rakkaudella kukkataimiani, ja se palkitsi: kesäkuun lopusta lokakuun alkuun asti sain poimia omalta pihalta mitä upeimpia kukkakimppuja. Olen aina ennen ajatellut, että puutarhassa syötävien kasvien viljely on kaikken palkitsevinta, niin nyt käänsin vähän takkini: kukkiin panostaminen toi kesäkauteen ja oikeasti koko vuoteen ihan hirvittävästi iloa! 

DSC_8341

8. Laulaminen

Laulaminen ansaitsee oman kohtansa, koska muutama vuosi sitten aloin haaveilla siitä että kuorojen johtamisen lisäksi voisin tehdä töitä myös laulajana. V. 2021 haaveet ottivat askeleen eteenpäin, kun pääsin koelaulun kautta ammattikuoron riveihin ja tänä vuonna olen päässyt taas tekemään laulajana ihan mielettömän hienoja projekteja! Aloitin syksyllä seitsemän vuoden tauon jälkeen laulutunnit ja se on ollut ihanaa ja tuonut myös itsevarmuutta oman äänen käyttöön. Olen päässyt laulamaan levyllä mm. Kaija Saariahon musiikkia ja tekemään myös pieniä keikkoja solistina.

aa20adee-95c0-4b12-8a97-6663d8d80127

9. Festarit ja tapahtumat

Kaikki kesäfestarit, mökkibileet ja juhlat. Muutaman vuoden tauon jälkeen on ollut ihan mielettömän ihanaa, kun on taas nähnyt ihmisiä ja ystäviä isompien tapahtumien merkeissä. Tuntuu, että pandemia-aika supisti sosiaalisen piirin tosi pieneksi ja nyt rajoitusten päätyttyä on vihdoin tullut taas enemmän ihania spontaaneja, ei-suunniteltuja kohtaamisia. Näitä toivoisin lisää myös vuoteen 2023!

DSC_6236

10. Ystävät

Viimeisin kohta, mutta ehkä tärkein. Kiitos kaikki ystävät, kun olette kannatelleet tän vuoden yli ja tuoneet iloa ja energiaa mun elämään. Toivottavasti saadaan viettää monia merkityksellisiä hetkiä myös vuonna 2023!

Kohti erilaista joulukuuta

DSC_0241

Huomenna alkaa joulukuu, joka on yleensä itselleni vuoden kiireisen kuukausi. Nyt on toisin, niin kuin kaikki on tuntunut olevan tänä vuonna. Vielä viikko sitten olin varautunut viikottaisiin treeneihin ja useampaan joulukonserttiesitykseen, mutta nyt onkin vapaata. Kuorot jäävät joulutauolle ja seuravaan kerran lauletaan taas yhdessä ehkä vuonna 2021 – valoisammat ajat ovat kaikkien toiveissa varmasti nyt tämän synkkyyden keskellä.

Itselleni tässä syksyssä on ollut vaikeinta epätietoisuus ja siksi rajoitukset tulivat tavallaan helpotuksena. On yksinkertaisempaa, kun tietää mitä on luvassa, vaikka tärkeitä ja kivoja juttuja peruuntuukin. On ahdistavaa elää töiden suhteen epäselvässä mössössä, jossa ei oikein koskaan tiedä, miten homma toimii vai toimiiko lainkaan – ja sitä tämä koko syksy on minulle ollut. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni motivaationi muusikon työtä kohtaan on ollut todella koetuksella. Kuoronjohtajan työ on työmäärään nähden hyvin matalasti palkattua, mutta se kuitenkin tuottaa upeita elämyksiä ja palkitsee usein konsertti-ja keikkatilanteissa, ja nyt nuo kaikki on viety meiltä pois. Tuntuu että kulttuurialaa tämä kriisi on muutenkin kurittanut kaikkein voimakkaimmin, vaikka monet kulttuuritahot ovat tehneet älyttömän paljon töitä sen eteen, että konsertteja ja tapahtumia voisi ylipäätään järjestää. Alennusmyynteihin rynniminen ilman turvavälejä tai ravintolassa hengailu porukassa ilman maskia näyttäisi olevan edelleen sallittua, mutta taidetapahtumassa istuminen hiljaa maski päällä, kaukana toisista ihmisistä ei? Täytyy todella toivoa että nämä rajoitukset nyt tepsivät, jotta

DSC_0235

Harmituksen ja pettymyksen keskeltä olen löytänyt tästä tilanteesta myös paljon positiivista. Kerrankin minulla on aikaa valmistautua kunnolla jouluun! Ehdin kokeilla ehkäpä uusia joululuomuksia, tehdä kunnon joulusiivouksen, hankkia joulukuusen ja koristella kotia joulukuntoon. Myös osa mökin syystöistä on vieläkin (!) tekemättä, joten toivottavasti ehdin sielläkin viettää aikaa nyt enemmän. Lokakuussa vielä suurin osa omenapuun lehdistä oli puissa, nyt ne ovat vihdoin pudonneet ja valmiita haravoitaviksi. Etelä-Suomen joulukuun kelit ovat yleensä olleet varsin leutoja, joten syystöiden venyminen ei juuri haittaa – mökillä on ihana käydä valoisan aikaan puuhastelemassa ja fiilistelemässä tulevan kevään ja kesän juttuja jo hyvissä ajoin.

Viime kevään lockdownin aikana huomasin, miten hyvää luppoaika tekee luovuudelle. En muista olleeni pitkään aikaan niin idearikas ja inspiroitunut, kuin viime keväänä. Siispä toivon, että tämä aikaistunut joululoma tuo mukanaan myös paljon uusia mahtavia ideoita ja myös ehkä energiaa toteuttaa niitä. Ensimmäisen idea oli aloittaa joululaululivet instagramissa, joista ensimmäinen tapahtui eilen ja sai ihanan vastaanoton. Seuraava on tiedossa ensi sunnuntaina klo 18, tervetuloa kuulolle! Somekanavistani edelleen instagram on muutenkin varmasti se aktiivisin paikka, mutta tiedä vaikka innostuisin päivittämään blogiakin useammin.

DSC_0270

Tästä joulukuusta tulee erilainen kuin mistään aiemmista, mutta se ei ole pelkästään huono asia. Poikkeukselliset ajat tarjoavat poikkeuksellisia mahdollisuuksia – ehkäpä tänä vuonna ehtii vielä syntyä jotain uutta ja ihmeellistä.

Uutta asuntoa etsimässä: uudiskohde vai vanha asunto?

Kaupallinen yhteistyö: Bonava & Asennemedia

Uutta asuntoa etsimässä: uudiskohde vai vanha asunto?

Ensinnäkin, pahoittelut hiukan harhaanjohtavasta otsikosta. Juuri nyt en ole etsimässä uutta asuntoa, ainakaan tosissani. Muuten vain olen viimeisen kuukauden ajan selannut päivittäin asuntoilmoituksia ja tutustunut pääkaupunkiseudun tarjontaan aika lailla perin pohjin – onhan se hyvä tietää missä mennään, vaikkei olisikaan ihan ostohousut jalassa..? Tai ehkä voin vain myöntää: pientä asuntokuumetta on ilmassa, ollut jo hetken aikaa.

Mutta hetkinen – vastahan ostin tämän nykyisen kotini ja remppasin sen omannäköisekseni, enkö nyt olekaan tähän tyytyväinen?

Olen kyllä. Kallion pikkukaksio on edelleen ihana ja mieluinen, mutta se on myös meille hiukan pieni. Remppasin tämän kodin aikoinaan itselleni, ja omaan käyttööni se olikin juuri sopiva. Kun poikaystäväni muutti ihan virallisesti tänne seurakseni loppukesästä, niin tiesimme molemmat jo siinä vaiheessa, että voi tulla vähän ahdasta. Etenkin näinä aikoina, kun teemme töitä ja treenaamme kotoa käsin aiempaakin enemmän, tuntuu kotimme neliöt hiukan liian vähäisiltä. Vaikka muutto ei ole vielä ajankohtainen, niin olen jo alkanut seurailla asuntomarkkinoita ja pohtimaan eri vaihtoehtoja. Viime viikolla asuntohaaveet ottivat ehkä yhden uuden askeleen eteenpäin, kun kävimme poikaystäväni kanssa tutustumassa Bonavan rakenteilla olevaan kohteeseen Espoon Tapiolassa – voisiko uudiskohde olla meidän seuraava yhteinen koti?

Bonava Steniuksenkumpu
Parasta uusissa taloissa: isot parvekkeet

Olen aina pitänyt vanhoista taloista ja aiemmin ihmettelin, kuka edes haluaa ostaa persoonattoman uuden asunnon vanhan sijaan. Etenkin 1900-luvun alussa rakennetut asunnot, joissa on korkeat huoneet ja syvät ikkunalaudat, ovat aina olleet heikko kohtani. Nyt asun 60-luvun talossa, jossa on myöskin oma tunnelmansa. Vanhoissa taloissa on sellaista ajan kerrostumaa ja fiilistä, mitä uusista asunnoista ei löydy.

Tästä huolimatta olen viime aikoina kuitenkin yhä useammin löytänyt itseni fiilistelemästä myös uudiskohteita. Asuntoilmoituksia selatessa nimittäin tulee vastaan paljon niitä vanhoja asuntoja, joista löytyy kyllä se ihana tunnelma, mutta joista paljastuu lähemmällä tarkastelulla monia muita puutteita: kylppäri saattaa olla järjettömän pieni tai vaatii täydellistä remonttia. Neliöitä on ehkä 10 enemmän kuin nykyisessä kodissa, mutta lisäneliöt häviävät erilliseen eteiseen ja pitkään käytävään, jota ei voi käyttää mitenkään hyödyksi. Joskus kun löytää upean ja ihanasti remontoidun kodin, niin sitten taloyhtiöön on tietenkin tulossa parin vuoden sisään linjasaneeraus tai julkisivuremppa. Sellaisia vanhoja asuntoja, joissa on ns. kaikki kunnossa, on todella harvoin tarjolla.

Uudiskohteessa houkuttelee sen helppous ja vaivattomuus. Uuden kodin ostajan ei tarvitse varautua yllättäviin kustannuksiin tai taloyhtiöiden remontteihin ja asuntojen pohjat on suunniteltu nykystandardien mukaisesti ja järkevästi ilman hukkaneliöitä. Jos uuden kodin hankkii jo rakentamisen alkuvaiheessa, voi päästä vaikuttamaan myös asunnon sisustusratkaisuihin. Neliöhinnaltaan uudiskohde voi olla vanhaa asuntoa kalliimpi, mutta koska neliöt on järkevästi suunniteltu ja asunnot ovat energiatehokkaita, on asuminen uudessa talossa kuitenkin usein vanhaa edullisempaa. Ja vaikka vanhassa talossa ehkä olisi enemmän sitä tunnelmaa, niin uudiskohteestakin saa laitettua persoonallisen sisustamalla ja vaikka seiniä maalaamalla ja tapetoimalla.

Bonava
uudiskohde vai vanha asunto?

Bonavan kutsumana pääsimme kurkistamaan Espoon Steniuksenkummun yhteen valmiiseen esittelyasuntoon ja rakenteilla oleviin saunatiloihin. Vierailulla tuli sellainen samanlainen jännitys ja kutkuttava fiilis, mitä koin viimeksi pari vuotta sitten, kun etsin tätä nykyistä asuntoani: täällä me vain ollaan muina miehinä asuntonäytöllä! Steniuksenkummun esittelyasunto oli kyllä juuri sellainen uudiskohde mihin oli helppo ihastua: kauniit materiaalivalinnat, tyylikkäät kiiintokalusteet, isot lattiaan saakka ulottuvat ikkunat, selkeä pohjaratkaisu, ja tilava lasitettu parveke. 

(Siinäpä yksi asia, mistä todella pidän uudiskohteissa: niissä on usein parveke! Vanhoissa taloissa ei ole juuri koskaan parvekkeita, ja jos on, ne eivät ole kovin käytännöllisiä.)

Bonavan periaatteisiin kuuluu se, että he eivät pelkästään rakenna uusia koteja, vaan myös uusia naapurustoja: uudistalojen yhteiskäyttötilojen mukavuuteen ja viihtyisyyteen panostetaan. Tapiolan Steniuksenkummustakin löytyi upeat yhteistilat: ylimmästä kerroksesta löytyy upeat saunat ja kerhotila ihanan parvekkeen ja kauniiden näkymien kera. Löytyypä kohteesta myös palanen sitä vanhaa tunnelmaa 100-vuotiaan hirsimökin muodossa, joka kunnostetaan kohteen etupihalle taloyhtiön asukkaiden yhteiskäyttöön – ihanaa, kun uutta rakennettaessa otetaan huomioon myös alueen historia! Bonavan kotikortteleista voi löytyä myös kohteesta riippuen esimerkiksi viljelyspalstoja, pihasauna, kattoterassi, vierashuone tai kuntoilutiloja. Ihan uuden tason yhteisöllistä asumista!

Bonava Steniuksenkumpuuudiskohde vai vanha asunto?

Vaikka meidän asunnonvaihto on ajankohtaista ehkä vasta vuoden päästä, niin tämä vierailu herätti eloon ihan uudella tapaa kipinän seuraavan kodin etsimisen suhteen. Olen katsellut Bonavalta mm. Pasilaan rakennettavia Postipuiston koteja vähän sillä silmällä ja fiilistellyt vaihtoehtoja kauempaakin. Toisaalta uudiskohteen kanssa kannattaakin toimia etupainotteisesti jo hyvissä ajoin: kun asunnon varaa jo ennakkomarkkinointivaiheessa, pääsee vaikuttamaan materiaalivalintoihin ja asunnon valmistumista odotellessa voi järjestää vanhan asunnon myynnin ja muut asiat rauhassa kuntoon.

Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on uuden kodin hankkimisesta? Ja kumpaan leiriin kuulut: vanha vai uusi, ja miksi?