category: pohdintaa

Hyvän unen ainekset

Kaupallinen yhteistyö: IKEA & Asennemedia

Hyvän unen merkityksestä puhutaan paljon, eikä turhaan: uni on hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä peruspilareista ja välttämätöntä lepoa aivoille ja mielelle. Hyvä uni vaikuttaa kykyymme keskittyä, oppia uutta, motivoitua ja ratkoa ongelmia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin sen ymmärrän: aina kun olen nukkunut hyvin, voin paremmin. Saan luovempia ajatuksia ja ideoita ja olen yleisesti parempaa seuraa läheisilleni. Uni vaikuttaa kaikkeen.

Aikuinen ihminen tarvitsee keskimäärin 7-8 tuntia unta yössä. Tämä toteutuu itselläni useimmiten, mutta silti toisinaan kärsin uniongelmista: yleisimmin ne johtuvat työstressistä ja arjen hektisyydestä, mutta toisinaan myös vain huonoista olosuhteista. On tärkeää tiedostaa, että hyvään uneen voi vaikuttaa yllättävän paljon itse omilla toimillaan ja pienellä suunnitelmallisuudella.

IKEA unihaaste

Viime kuussa IKEA haastoi minut mukaan hyvän unen kampanjaan. Sain tehtäväksi kirjoittaa unipäiväkirjaa kahden viikon ajan, ja testiviikkojen välissä IKEA antoi minulle kohdennetusti sekä vinkkejä laadukkaampaan uneen että tuotteita paremman unen löytämiseksi.

Ensimmäinen testiviikko oli sama viikko, jolloin palasin täysipäiväisesti töihin kesän jälkeen. Yllätyin, miten voimakkaasti kehoni reagoi loman loppumiseen: koko kesän ajan olin nukkunut ihanasti, ja yhtäkkiä olinkin uniongelmainen. Heräilin yöllä ja kärsin nukahtamisvaikeuksista, kun työasiat pyörivät mielessä. Olin usein illalla käsittämättömän väsynyt fyysisesti, mutta mieli oli levoton ja nukahtaminen siksi hankalaa. Samaan aikaan kotona oli myös menneillään pieni muuttokaaos, kun viikkoa aiemmin poikaystäväni oli kantanut tavaransa kotiini.

Jälkimmäinen testiviikko oli viime viikko, johon olin valmistautunut paremmin. Tein viikonlopun aikana siivouksen makuuhuoneessa ja raivasin sieltä kaiken ylimääräisen kaman pois. Tuuletin petivaatteeet, vaihdoin sänkyyn uudet PUDERVIVA-lakanat, otin käyttöön tavallisen tyynyn tilalle ergotyynyn ja ripustin tankoon osittain pimentävät ANNAKAJSA-verhot. Suunnittelin myös viikon aikataulut niin, että iltaisin olisi tavallista enemmän aikaa rauhoittua ja olla tekemättä mitään ennen nukkumaanmenoa.

Arvaatte varmaan jo nyt kuvitella pienen testini tuloksen: kyllä, nukuin jälkimmäisellä testiviikolla paremmin kuin ensimmäisellä. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että molemmilla testiviikoilla tein oikeastaan yhtä paljon töitä ja ns. stressattavien asioiden määrä pysyi samana. Isoin ero oli se, että jälkimmäisellä viikolla jaksoin paremmin, pysyin virkeämpänä ja minulla oli yllättävän paljon vapaata aikaa töiden ohessa. Ehkä tässä onkin se oivallus: kun omaan hyvinvointiin ja uneen panostaa, niin se ei ole pois “mistään tärkeämmästä”, vaan antaa itse asiassa enemmän aikaa ja voimavaroja arkeen.



Tässä omat tämän hetken vinkkini parempaan yöuneen unipäiväkirjani perusteella:

1) Iltakävely

Iltakävely on juuri tällä hetkellä yksi arjen lempiasioistani. Ihan joka ilta en kävelylle ehdi, mutta joka kerta kun ehdin, huomaan nukkuvani aika kivasti. Kävely on sopivaa matalan sykkeen liikuntaa, joka yhdessä raittiin ilman kanssa auttaa elimistöä rauhoittumaan. Jo lyhytkin kävely yksin tai yhdessä ystävän tai kumppanin kanssa auttaa myöskin käymään läpi päivän tapahtumia niin, ettei niitä tarvitsisi miettiä enää sängyssä.

2) Personoitu tyyny ja peitto nukkujan mukaan

Perusasioita, joita ei voi korostaa liikaa. Vaikka visuaalisesti pitäisin yhdestä isosta peitosta enemmän kuin kahdesta pienestä, niin meillä on kuitenkin poikaystäväni kanssa erilliset peitot. Minä olen vilukissa, joka haluaa iltaisin kääriytyä paksuun untuvapeittoon kuin muumio kääriliinoihinsa, ja poikaystävä taas nukkuu ohuella peitolla, kesäisin pelkällä lakanalla. Tyynytkin meillä erit, sillä jokaisen olisi hyvä valita sopiva tyyny oman nukkumistavan mukaan, ei pelkästään makuuhuoneen visuaalisen ilmeen mukaan. Kaltaiselleni “yöpyöriskelijälle” sopii tyyny, joka tukee eri asentoja yön aikana. Olen nyt viikon ajan nukkunut KLUBBSPORRE-ergotyynyn kanssa ja todennut, että vaikka pystyn kyllä nukkumaan melkein millaisella tyynyllä vain, niin parhaat unet saa silloin, kun niska ja pää ovat oikealla tavalla tuetut.

3) Tarpeeksi pimeä makuuhuone

Pimeyden merkityksen unen laatuun ymmärsin vasta sen jälkeen, kun laitoin makuuhuoneeseen pimentävät verhot. Tämä oli itselleni ihan oikea game changer: en ollut tajunnut aikaisemmin, miten valoisaa makuuhuoneessa on silloinkin, kun yöllä sälekaihtimet ovat kiinni. Kaupungissa ainakin katuvaloista tms. tulee valoa, vaikka yöllä olisikin pimeää. Kesäaikaan saatoin usein herätä valoisuuteen jo aamuyöllä auringon noustessa, vaikka unet oli vielä kesken. Nyt makuuhuoneessamme on ANNAKAJSA-verhojen ansiosta öisin ihanan pilkkopimeää! Rakastan myöskin avata aamulla ja päästää valon sisään makuuhuoneeseen – siitä on tullut oma heräämisrutiinini.

4) Ei puhelinta viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla

“Ei puhelinta tai läppäriä makkariin!” – tämän vinkin olen kuullut monta kertaa ja se on kyllä hyvä ohje: älylaitteiden räpläily ennen nukkumaanmenoa ei ole kovin terveellinen tapa, koska laitteiden säteilemä sininen valo . Itse olen kuitenkin valitettavasti sen verran riippuvainen puhelimestani, etten osaa jättää sitä ainakaan vielä kokonaan toiseen huoneeseen. Mutta viime aikoina olen opetellut sitä, ettei kaiken tarvitse olla heti niin ehdotonta, ja siksi olen tehnyt itselleni lievennetyn säännön: ei puhelinta viimeisenä illalla eikä ensimmäisenä aamulla.

Iltaisin tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitan puhelimen latautumaan sängyn viereen ja herätyksen ennen iltapesua. Iltapesun jälkeen en enää koske puhelimeen, vaan menen suoraan sänkyyn. Aamuisin taas nousen ylös, käyn juomassa vettä ja vaikka kävelemässä ympäri olkkaria hetken, ennen kuin avaan puhelimen ensimmäisen kerran. Tämä on toiminut itselläni hyvin!


5) Makuuhuoneen sisustus tukemaan hyvää unta

Yksi hyvän unen tekijöistä on myös harmoninen makuuhuone ja miellyttävät vuodevaatteet. Huoneilman olisi hyvä olla raikas ja äänimaailman rauhallinen. Usein tuuletan makuuhuoneessa hiukan ennen nukkumaanmenoa ja saatan laittaa diffuuseriin rauhoittavaa eteeristä öljyä pöhisemään. Materiaaleissa suosin pehmeää pellavaa ja puuvillaa: tummansiniset PUDERVIVA-pellavalakanat ovat miellyttävä uutuus, joihin ihastuin heti. Tiesitkö muuten, että myös väreillä on merkitys mielialaan? Tutkitusti sininen ja vihreä ovat rentouttavimmat makuuhuoneen värit. Ehkä siksi olenkin maalannut makuuhuoneen kokonaan vihreäksi perinteisen valkoisen sijaan. Minusta on ihanaa kun makuuhuoneeni on pieni ja tunnelmallinen soppi, jossa on ihan eri tunnelma kuin muualla kodissani – täällä voidaan rohkeasti yhdistellä tummiakin sävyjä.

IKEA Suomi haluaa kiinnittää huomiota nukkumiseen ja unen määrään ja laatuun osallistavan, digitaalisen unitaideteoksen avulla. Unemme-teos osallistaa suomalaiset jakamaan omaa untansa teokseen, jonka rytmi, liike ja musiikki muuttuu sen mukaan, millaista unta jaetaan. Teokseen voi osallistua jokainen ja sen elämistä pääsee seuraamaan reaaliaikaisesti 10.9.-22.10. osoitteessa ikea.fi/unemmeVerkkosivuston lisäksi teos on esillä musiikkitalon isolla screenilla 20.9. asti yöaikaan klo 24-06.

__

Miten sinä panostat hyvään uneen?

Oodi kesälle 2020

Oi kesä kakstuhattakaksyt,
haluan sanoa tän nyt:
vaikka et enää koskaa tule takas,
olit ihana ja paras.

Runoilijaa kulunut kesä ei minusta kuitenkaan tehnyt, eikä se haittaa – kesä 2020 antoi niin paljon kaikkea muuta ihanaa. Koska tänään on elokuun viimeinen päivä ja syksy alkaa virallisesti huomenna, on aika omistaa yksi kokonainen postaus elämäni parhaalle kesälle.

Olen aistinut ilmassa sellaista, että moni muukin on kokenut juuri tämän kesän aivan erityisen ihanana ja rentouttavana. Miten se voi olla mahdollista, kun ulkomaanmatkat siirtyivät, festarit peruttiin ja monet isot juhlat jäivät pitämättä? Vai johtuuko se juuri siitä, että kun meidän piti tyytyä yksinkertaiseen, niin pystyimmekin paremmin nauttimaan hetkestä? Ja ehkä juuri siksi koimme olomme erityisen onnellisiksi ja rentoutuneiksi?

En tiedä, mutta ainakin itselleni tällainen kesä toimi mainiosti. Ehdin toteuttaa kaikki haaveeni kesän suhteen ja paljon enemmänkin! Tuntuu melkein, että sain vähän liikaa: ei ihmisen kuulu nauttia näin paljon. Ehkä kaikki kostautuu nyt syksyllä, ja voin loppuvuoden tosi huonosti ja kärsin siitä, että muutaman kuukauden ajan en murehtinut yhtään mistään. Ihmismielellä on outo taipumus kuvitella, että elämän on oltava aina vähän kärsimystä, muuten

Vietin tänä kesänä paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tuntuu, että syvensin entisestään suhteitani tärkeisiin ystäviini ja opin olemaan entistä paremmin läsnä läheisteni seurassa. Vaikka kamera ja puhelin kulkivat kesätekemisissä usein mukana, niin vielä useammin laitteet jäivät pois kun keskityttiin yhdessä olemiseen tai tekemiseen. Nättejä kesäkattauksia tehtiin hyvin usein ilman, että niitä kuvattiin lainkaan yhtään mihinkään, ihan vain omaksi iloksi. Voi tuntua hassulta, mutta on iso askel ihmiselle, joka on tottunut kaivamaan kameran esiin joka ikinen kerta, kun jotain kaunista tulee vastaan.

Isot festarit ja tapahtumat peruttiin tältä kesältä, joten tietysti keksimme tilalle jotain omaa, pienemmässä mittakaavassa. Järjestimme poikaystäväni kanssa pienen konsertin lapsuudenkodissani – oli mielettömän tunteikasta ja ihanaa soittaa yleisölle livenä pitkästä aikaa. Matkustimme Kuhmoisiin ystäväni äidin mökille festareille, jossa ystävien bändi esiintyi: tanssimme itsemme uuvuksiin, lauloimme biisien mukana ja bailasimme yöhön saakka (tosin itse nukahdin mummona jo kahdentoista jälkeen). Organisoimme myös puutarhalla FLOU-festivaalin lisäksi mm. pikkusiskoni ylioppilasjuhlat, pizzaillan ja puutarhajuhlat. Juhlaihminen saa näköjään juhlansa, oli tilanne mikä tahansa.

Monet kesän mieleenpainuvimmista hetkistä tapahtuivat omalla puutarhapalstallani. Tämä oli jo toinen kokonainen kesä puutarhurina, ja pienestä palstastani tulee minulle päivä päivältä tärkeämpi ja rakkaampi. Erityisen ihanaa tässä kesässä on ollut se, että olen saanut jakaa puutarhanhoidon ilon poikaystäväni kanssa, joka on osoittanut ilahduttavaa innostusta erityisesti hyötykasvien kasvattamista ja hoitoa kohtaan. Vaikka monet illanistujaiset, juhlat ja tunnelmalliset leffanäytökset ovat olleet palstaelämän kohokohtia, niin fiilistelen silti melkein enemmän sellaisia arkisia hetkiä, kun hikoilin kukkapenkissä ohdakkeita nyhtäen tai raavin käteni verille vadelmapuskassa satoa kerätessäni. Puutarhahommien ansiosta muutin tänä kesänä myös mieleni äänikirjojen suhteen: kirjan kuuntelu pihatöiden lomassa on lähes rentouttavinta ja ihaninta mitä ihminen voi tehdä. Työ hoituu kun itsestään ja puuhaillessa pystyn keskittymään kirjan kuunteluun.

Tämä kesä oli muuten myös se kesä, kun löysin kirjat uudelleen. Mutta tästä aion kertoa lisää myöhemmin.

Olen aina haaveillut olevani se tyyppi, joka viettää paljon aikaa marjastaen ja sienestäen, mutta en ole kuitenkaan ollut se tyyppi. Olen aina aiemmin priorisoinut jotain muuta, se joku muu on ollut ehkä puutarhanhoito, työt tai kaverihengaus. Tänä kesänä löysin itseni yllättävän usein poimimasta metsän antimia, ja nautin siitä älyttömästi. Etenkin sienten löytämiseen liittyy joku alkukantainen riemu, niitä kun ei ole aina niin helposti saatavilla, marjoja löytää ja tunnistaa kuitenkin aika helposti. Tänä kesänä olemme mustikoiden lisäksi löytäneet herkkutatteja, kanttarellejä, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita. Tunnen suurta tyytyväisyyttä aina, kun jossain torilla tai kaupassa näen metsäsieniä myynnissä järkyttävän kalliiseen kilohintaan ja voin todeta, että minä poimin noita samoja juuri äskettäin metsästä IHAN ILMAISEKSI. Sienikausi onneksi jatkuu vielä pitkään, nyt kun olen päässyt metsästämisen makuun, ei minua pidättele oikein mikään.

Tuossa ylläolevassa kuvassa näette onnellisen kesätyypin, joka on nyt kuitenkin valmis sanomaan hyvästit ja jatkamaan eteenpäin syksyä kohti. Kesän ihanuus johtuu sen ohimenevästä luonteesta – jos aina olisi kesä, siitä tulisi arkipäiväistä eikä se tuntuisi enää niin erityiseltä. “Ensin täytyy lähteä, jotta voi palata”, sanoi Nuuskamuikkunen. Ja joka kerta kun kesä palaa, se palaa uudenlaisena ja ihmeellisenä, eikä koskaan samanlaisena. Ehkä siinä onkin se taika.

Rakkaudessa ikä on vain numero – vai onko?

Viime vuoden lopulla tutustuin vähän erikoistenkin yhteyksien kautta kiinnostavaan tyyppiin, josta on viimeisen puolen vuoden aikana tullut minulle äärettömän tärkeä. Rakastuin ihmiseen, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä ja samanlaiset elämänarvot. Meitä yhdistää rakkaus musiikkiin, ja olemmekin molemmat valinneet sen ammatiksemme. Yhteiset kiinnostuksenkohteet eivät lopu siihen: molemmat rakastavat hyvää ruokaa ja ruuanlaittoa, mökkeilyä ja valokuvausta. Kumpikin meistä valitsee mielummin rauhallisen illan pienemmällä porukalla isojen bileiden sijaan ja viihdymme mainiosti puutarhalla pihatöissä vaikka ystävämme olisivatkin terassikierroksella. Sopivaa erillaisuuttakin löytyy etenkin luonteenpiirteissä, toinen meistä on rauhallinen ja pohdiskeleva, toinen räiskyvä ja äänekäs (arvatkaa vain, kumpi on kumpi?).

Vaikka rakkaustarinamme on vielä ihan alussa, niin koskaan en ole parisuhteessa tuntenut oloani näin varmaksi kuin nyt. Aiemmissa suhteissani tietynlainen epävarmuus on aina ollut läsnä: olen joko pelännyt etten itse tykkää tarpeeksi tai ettei toinen tykkää tarpeeksi. Luulinkin pitkään epävarmuuden tunteen kuuluvan rakkauteen, eihän se olisi varmaan oikeaa rakkautta, jos sitä ei vähän epäilisi. Olen myös ajatellut, että suhde voi olla joko turvallinen tai intohimoinen, koska aiemmat suhdekokemukseni ovat olleet sellaisia, missä olen saanut vain toisen. Tässä suhteessa en ole joutunut epäilemään omiani enkä toisen tunteita. Tässä suhteessa on helppoa ja turvallista olla, mutta samaan aikaan välillämme on myös lähes selittämätöntä kipinää. Ja kyllä, kuulostan omastakin mielestäni vähän jopa ällöttävältä, mutta ehkä se on sallittua, kun on rakastunut.

Yksi asia, mikä etenkin monien ulkopuolisten mielestä on suhteessamme kuitenkin pielessä, on ikäero. Poikaystäväni on minua yhdeksän vuotta nuorempi, eli siis joidenkin ikäisteni mielestä lähes lapsi. Läheisemme ovat suhtautuneet meihin ihanasti, mutta puolitutuilta ja ulkopuolisilta somessa ja sen ulkopuolella on tullut yllättävän paljonkin ihmettelyä ikäeron vuoksi. Pariskuntien välillä huomattavaksi ikäeroksi koetaan yli 10 vuotta, mutta myös yhdeksän vuotta saa monien suut auki, etenkin kun kyseessä on suhde, jossa nainen on vanhempi kuin mies. Suhtautuminen pariskuntiin joilla on tavanomaista suurempi ikäero, on edelleen vahvasti sukupuolittunutta. On täysin normaalia ja joidenkin mielestä jopa ihailtavaa, jos naisella on itseään vanhempi mies. Jos mies on sen sijaan paljon naista nuorempi, sitä pidetään outona ja kummaksuttavana. On olemassa naista halventava puuma-sana, mutta vanhemmille miehille taas ei ole vastaavaa nimitystä. Suomalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan miesten kohdalla harvoin ihmetellään sitä, jos on nuorempi kumppani, toisin kuin naisten tapauksissa (Helsingin Sanomat 23.10.2017).

Perusteluna sille, miksi naisen on hyvä olla parisuhteessa miehen ikäinen tai nuorempi, esitetään toisinaan se fakta, että että miehillä hedelmällinen toiminta-aika on pidempi kuin naisella. Jos perheen perustaminen on haaveissa, niin ikä tuo tottakai omat rajoituksensa, mutta sama ikä ei valitettavasti kuitenkaan takaa sitä että ajatukset toiveiden ajoittamisesta olisivat yhteneväiset. Moni myös perustelee suosivansa pientä ikäeroa suhteessa, koska kokee suhteen toimivan paremmin, jos ollaan samassa elämänvaiheessa. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat – nelikymppinenkin saattaa yhtäkkiä haluta lopettaa hyväpalkkaisen vakiduuninsa ja ryhtyä opiskelijaksi, ja parikymppisellä voi olla jo menestyvä yritys ja säännöllinen työ. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvän parisuhteen perustukset ovat kiinni jostain muusta kuin iästä: tarvitaan yhteinen halu sitoutua suhteeseen sekä mahdollisuus olla toisen seurassa aidosti oma itsensä omine tarpeine ja toiveineen.

Miehet, joita olen aiemmin tapaillut tai kenen kanssa olen ollut suhteessa, ovat lähes aina olleet minua vanhempia. Ehkä vuoden, neljä tai kymmenenkin vanhempia. Yllättäen tuolloin ikäero ei koskaan noussut kysymykseksi. “En voisi ikinä ihastua itseäni nuorempaan”, ajattelin, ja sanoin usein ääneenkin ystävilleni. Monet kaverini kävivät treffeillä itseään moniakin vuosia nuorempien poikien kanssa, mutta minä koin itseäni nuoremmat miehet aina pikkupoikina. En ole siis koskaan piitannut muiden ikäeroista, mutta omalla kohdallani ajattelin kyseessä olevan puhdas mieltymys, nuoremmat miehet eivät kiinnostaneet. Todellisuudessa olen kuitenkin myöhemmin ymmärtänyt, että kyseessä ei ole ollut vain puhtaasti oma mieltymykseni, vaan yhteiskunnan muovaama ajatusmalli siitä, että miehen lähtökohtaisesti kuuluu olla naista vanhempi. Ja ei pelkästään vanhempi, vaan mielellään myös pidempi, parempituloisempi, viisaampi ja vahvempi. On ollut karua huomata, että olen itse ollut tällaisen ahdasmielisen ja vahvasti kaksinaismoralistisen ajattelun vanki.

Kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni, jouduin kohtaamaan omat ennakkoluuloni. Että okei, tuo tyyppi on ollut jotain 13v silloin kun mä ostin jo ensiasuntoni, mutta mitä sitten? Nyt olemme molemmat aikuisia ihmisiä, jolla on elämässä omat tavoitteet ja toiveet, mutta samaan aikaan vahva halu sitoutua juuri tähän suhteeseen, jossa molemmat olemme olleet kovin onnellisia.  Ikäeromme ei näy arjessa juuri mitenkään. Alkuvaiheen jälkeen en rehellisesti sanottuna ole edes ajatellut sitä syvemmin kuin yleisellä yhteiskunnallisella tasolla tai silloin, kun vastaan tulee näitä suoria ihmettelyjä meidän ikäerosta. On ollut kuitenkin ihanaa huomata, että moni ihmettelijäkin on muuttanut käsitystään sen jälkeen, kun on tutustunut paremmin meihin ja huomannut, ettei tässä olekaan mitään epäilyttävää, ainoastaan kaksi toisistaan kovasti tykkäävää, samanhenkistä tyyppiä.

Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi todistella kenellekään yhtään mitään suhteestaan tai rakkaudestaan vain sen vuoksi, ettei se ole jonkun mielestä normien mukainen. En kirjoittanut postausta asettaakseni parisuhdettani kaikkien yleisesti arvosteltavaksi, vaan jotta voisin avata keskustelua aiheesta yleisesti, sillä haitallisia käsityksiä puretaan niistä puhumalla. Ihminen voi rakastua toiseen huolimatta mistään ulkopuolisista asioista, kuten esimerkiksi iästä, sukupuolesta, ulkonäöstä tai uskonnosta. Jos kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, asiassa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä.