Monthly Archives: October 2019

Kiireisen emännän vinkki illanistujaisiin: wingsejä ja dippejä

Kaupallinen yhteistyö: Apetit & Asennemedia

Viime aikoina kanavissani ei ole juuri reseptipostauksia näkynyt. En ole menettänyt mihinkään intoani ruuanlaittoa ja leivontaa kohtaaan, vaan syy reseptihiljaisuudelle on yksinkertaisesti se, että en ole juuri kokkaillut lähiaikoina. Olen syönyt joko ulkona tai valmistanut lähinnä eineksiä tai puolivalmisteita. Tottakai ikävöin välillä sellaista antaumuksellista ruuanlaittoa, jossa kaikki tehdään alusta loppuun itse, mutta en jaksa nyt kuitenkaan marista kiireestä: olen kuitenmin enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, sen haasteisiin ja kiinnostaviin projekteihin joissa saan olla mukana. Kokkailla ehtii myöhemminkin, juuri nyt mennään eri asioiden ehdoilla.

Kun aikaa on vähän ja jotain syötävää pitäisi taikoa pöytään, on täysin sallittua höllätä hiukan! Makustandardeista ei tarvi joustaa, pienellä panostuksella ja tuunauksella saa pöydän koreaksi nopeasti myös kaupan pakastealtaiden antimista. Tämä tuli todistettua viikko sitten, kun pääsimme testaamaan perheen kesken vietetyissä illanistujaisissa Apetitin uusia kukkakaali-ja parsakaaliwingsejä. Veljeni perhe osti hiljattain uuden rivitalokodin Helsingistä, ja olemme tietysti muiden sisarusten kanssa odottaneet innolla sitä, että pääsemme uuteen kotiin kyläilemään. Kun kutsu vihdoin kävi, lupasin innoissani valmistaa jotain syötävää koko porukalle, joka tarkoitti siis viisi aikuista ja kaksi lasta. Siispä kaupan kautta kylään, pakastealtaasta lähtivät mukaan wingsit ja dippiainekset. Puoli tuntia saapumiseni jälkeen ruoka olikin jo pöydässä!

Olin kuullut paljon huhuja näistä apetitin wingseistä, jotka ovat kuulemma loppuneet kaikista kaupoista wingsinhimoisten ihmisten hamstratessa niitä koteihinsa. Itsehän en ole jaksanut koskaan aiemmin tehdä kukkakaaliwingsejä itse, vaikka aikomus on ollut monta kertaa. Samaistuin vahvasti Lauran kirjoitukseen: kukkakaaliwings-trendi valloitti somen jo muutama vuosi sitten, mutta enpä ole ehtinyt kokeilemaan. Ehkä odotin salaa kokoajan sitä, että näitä saisi jostain valmiina – ja nyt muuten saa! Tosin kahdesta lähikaupastani ne olivat päässeet loppumaan, mutta kolmannessa marketissa tärppäsi. Wingsien kaveriksi tein kaksi vegaanista dippiä, taivaallisen maapähkinävoidipin ja ihanan raikkaan tsatsikin. Lapsivieraita varten oli myös tarjolla perinteisempää Ranch-dippiä, tuliset ja valkosipuliset kastikkeet eivät ole aina perheen pienimpien mieleen.

Miltä kukkakaali-ja parsakaaliwingsit sitten maistuivat? Ehkä vähän liiankin hyvältä, ymmärrän kyllä täysin miksi näitä on hehkutettu! Maisteluraatimme nautti niin parsakaali-kuin kukkakaaliversioista, omasta mielestäni tosin parsakaaliversio vei hintsusti voiton makunsa puolesta, mutta parsakaali on aina ollutkin heikko kohtani. Veljeni olisi halunnut kokeilla valmistaa kasviswingsit frittaamalla täydellisen rapeuden aikaansaamiseksi – tätä täytyy kokeilla ehdottomasti seuraavalla kerralla.

Dippikastikkeiksi voin suositella näiden kahden lisäksi myös ihan vain perinteistä majoneesia, hunajadippiä ja WTD-Natan punaista Sriracha-soosia. 

Maapähkinävoidippi

4 rkl sileää maapähkinävoita
3 rkl soijakastiketta
1-2 tl Srirachaa maun mukaan
1 pieni valkosipulinkynsi
pieni pala tuoretta inkivääriä
n. 1/2 dl vettä
(tuoretta chiliä)

Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja inkivääri. Sekoita maapähkinävoi, soijakastike, shiracha, valkosipuli ja inkivääri. Lisää joukkoon vettä sen verran, että kastikkeesta tulee notkeaa. Halutessasi voit koristella dipin tuoreella chilillä.

Vegaaninen tsatsiki

2dl Kaurapohjaista kreikkalaista jugurttia / fraichea
puolikas kurkku
1-2 valkosipuolin kynttä
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria
kourallinen tuoretta minttua

Pese ja pilko kurkku hyvin pieneksi silpuksi. Hienonna valkosipuli ja minttu. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja koristele dippi yrteillä.

Joko sinä olet päässyt testaamaan kukkakaali-ja parsakaaliwingsejä? Käy myös tsekkaamassa Apetitin Instagramista kilpailu, josta voit voittaa Netflix-lahjakortin vuodeksi!

Hyvän mielen syystalkoot

Kaupallinen yhteistyö: Somersby x Asennemedia

Olen haaveillut koko syksyn puutarhatalkoista. Ensisijaisesti varmaan siksi, että en ole oikein saanut itsekseni mökillä aikaiseksi mitään ja pihatöitä on paljon mukavampi tehdä porukalla kuin yksin. Toiseksi myös sen takia, että puutarhassa puuhastelu on yksi parhaista tavoista päästä irti arjen stressistä ja olen halunnut päästä jakamaan tämän kokemuksen myös ystävieni kanssa. Kolmanneksi siksi, että syystalkoot olisivat mitä parhain (teko)syy järjestää samalla kauden viimeiset puutarhajuhlat! Mökkikausi on valitettavasti ihan pian ohi, ja seuraavan kerran puutarhalle päästään istuskelemaan rennommissa merkeissä vasta ensi keväänä – siinäpä jo tarpeeksi syytä kokoontua vielä yhden kerran palstalle ennen talven saapumista.

Talkoojumalat kuulivat selvästi hartaimman toiveeni: oiva tilaisuus pihatalkoille järjestyikin viime viikolla, kun saimme ystäväni Artun kanssa mahdollisuuden järjestää pienen hyvän mielen tempauksen yhteistyössä Somersbyn kanssa. Olemme Artun kanssa toimineet tämän vuoden Somersbyn hyvän mielen lähettiläinä ja päässeet yhteistyön myötä toteuttamaan kivoja piristyksiä arkeen niin tutuille kuin tuntemattomillekin, ja tällä kertaa kutsuimme ystäviä valmiiseen herkkupöytään puutarhalle ja hoidimme talkoohengessä oman pihani lisäksi myös naapurinkin haravointihommat. Oli aika kutkuttavaa jättää tehtyjen töiden jälkeen pieni siideritervehdys naapurimökin portaille – miltäköhän itsestä tuntuisi, jos saapuisi mökille ja siellä olisi käynyt naapuri haravoimassa puolestani? Varmasti ihanalta.

Pihatalkoot olivat tärkeä muistutus itselleni siitä, että miten iso merkitys ystävillä ja pienilläkin pyyteettömillä avunteoilla on. Jo muutama lahjoitettu tunti omaa aikaa voi tehdä ison vaikutuksen toisen ihmisen elämään. Olen itse elänyt tämän syksyn ehkä tähänastisen elämäni hektisintä aikaa ja sen vuoksi normaalisti rentouttavista puutarhatöistäkin on tullut pakollinen paha, jopa pieni taakka. Siksi olenkin melkein liikuttunut kyyneliin ne kerrat, kun joku ystävistäni on tarjoutunut tulemaan avuksi puutarhalle ihan kysymättäkin – tietäisittepä miten iso merkitys on ollut pelkästään sillä, että tarjoaa apuaan! Siksi olen omien kiireittenikin keskellä yrittänyt kysyä ystäviltäni, jos he tarvitsevat jeesiä jossain, sillä hektisimmänkin viikon keskeltä löytyy aina vähän aikaa auttaa, jos vain haluaa.

Meillä oli ihana ja onnistunut talkoopäivä, saimme puutarhalla paljon aikaiseksi ja kaupan päälle myös hyvän mielen. Haravointien ja kaivuutöiden jälkeen pöytä katettiin koreaksi: oli lämmintä sienikeittoa, ihanaa oliivifocacciaa, punajuurileipää, tomaatteja ja burrataa.. ja tietysti korillinen Somersbytä, ei tarvinnut miettiä juomien loppumista kesken. Jos sormia ei olisi alkanut paleltamaan ja varpaita viluttamaan, olisi pihalla istuskellut mielellään vielä vaikka iltamyöhään saakka – jossain vaiheessa oli vain pakko myöntää, että kelit eivät enää salli tuntien ulkona istuskelua, ja siirryimme syömään palkintokakun sisätiloihin. Siinä se sitten oli, vuoden viimeiset ulkona istuskelut. Nyt on taas jotain, mitä odottaa!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, kaikki muu keskustelu ja kommentointi on tervetullutta.

Ruskan aikaan

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Tänä syksynä ruska on ollut mielestäni jotenkin poikkeuksellisen kaunis.

En osaa oikein edes kuvailla sitä ilon tunnetta, minkä nuo hehkuvat värit tuovat aiheuttavat. Puhelimeni kamera on täyttynyt oranssinvärisistä lehtikuvista, kub yritän epätoivoisesti saada talteen tämän hetken kestävän kauneuden. Kuvissa ruska ei kuitenkaan näytä juuri miltään, ja jossain vaiheessa luovutin: kuvaamisen sijaan aloinkin painamaan mieleeni sen, miltä tämä kaikki väriloisto ja kauneus tuntuu. Mitä ajattelin, kun pyöräilin keltaisena hehkuvan keskuspuiston läpi tai kahlasin Hesperianpuistossa vaahteranlehtien seassa? Millaisia tunteita herättää olohuoneeni ikkunasta näkyvä pihlaja syysasussaan? Yritän säilöä värien antaman energian ja ilon itseeni pitkän talven varalle. Kohta ikkunasta nimittäin tuijottaa pelkästään harmaus ja pimeys, ja silloin tarvitaankin voimakkaita mielikuvia ja värejä pirteänä pysymiseen.


Ruskan värit näkyvät syksyllä myös elämässäni muutenkin: vaatteissa, kodissa ja sisustuksessa. En vain voi sille mitään: sesonki tempaisee minut mukaansa. Kaivan kaapeista esille kaikki syksyn sävyt ja teen uusia asetelmia ikkunalaudoille, pöydille ja lipaston päälle. Tällä hetkellä kirkkaat ja värittömät lasit jäävät kaappiin, ja pöytään katetaan hehkuvia lasivärejä. Maljakoissa suosin juuri nyt kuparinväristä tai sinistä Ruutua, juomalaseissa aavikon tai merensinisen värisiä Kastehelmiä tai Kartio-laseja. Myös Nappula-kynttiläjalan jalallinen, sammaleenvihreä versio on ollut paljon esillä, samoin samanvärinen Leimu-valaisin. En meinaa saada väreistä millään tarpeekseni.



Yksi lempiesineistäni kotona on Oiva Toikan suunnittelema Anna-lintu, joka sopii mielestäni tämän kodin ja tämän sesongin tunnelmaan ja sävyihin täydellisesti. Saimme Iittalan brändilähettiläinä mahdollisuuden tilata yhden lasilinnun alkuvuodesta, ja minulle oli heti selvää, että haluaisin juuri Annan, juuri tätä uutta kotiani varten. Toukokuuhun saakka Anna oli laatikossaan – se oli juhlallinen hetki, kun sai asetella pitkään kestäneen remontin jälkeen tuon kauniin linnun vihdoin ikkunalaudalleni.

Kävimme kesällä Oiva Toikan taidetta-näyttelyssä Suomen lasimuseossa ja innostuin siellä entistä enemmänkin lasitaiteesta ja ehkä pieni keräilijä heräsi sisälläni. Minulla on tällä hetkellä kaksi lasilintua, Annan lisäksi tuo pieni sinisävyinen Kuukunen, ja nyt haaveilen että niillä olisi paljon enemmän. Ikkunalaudalle mahtuisi vielä vaikkapa pomeranssi Kuulas, sympaattinen Riihipöllö ja ehkä vielä kuparin värinen Tirri. Ehkä kymmenien vuosien päästä minullakin on oma lintulauta.



*Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä