Monthly Archives: February 2021

Kallion koti on myynnissä!

Nyt se on myynnissä! Kallion kaksioni siis. Mun ensimmäinen ihan oma asuntoni, josta ehti kahden vuoden aikana tulla mulle hyvin tärkeä paikka. Nyt myyntihetken lähestyessä olen alkanut tuntea vähän sellaista selittämätöntä haikeutta tästä luopumisesta: miksi luovun tästä ihanasta kodista, jonka suunnittelin juuri itselleni? Jostain syystä jännittää, että jos uusi koti ei alkaisikaan tuntua kodilta ja jäisinkin haikailemaan vanhan perään.. Ehkä tästä syystä on hyvä, että myynnin hoitaa ammattilainen, enkä minä itse. Ostajaehdokkaat tuskin innostuisivat mun sentimentaalisuudesta tätä kotia kohtaan.

Tein kaupat tästä kodista kaksi vuotta sitten. Kohde ilmestyi oikotielle juuri ennen joulua ja soitin samantien välittäjälle, joka kertoi saaneensa jo useamman yhteydenoton. Sovimme näytön joulupyhien jälkeen, juoksin näyttöön lähes suoraan junalta, koska olin tullut juuri vanhempieni luota joulunvietosta. Asunto oli aika ikävässä kunnossa, mutta siinä oli speksit kohdallaan: kulma-asunto, jossa seinänaapureita vaan yhdellä puolella, hoidettu taloyhtiö, todella järkevä pohja ja ihanteellinen sijainti. Metro ja ratikka menevät suoraan lähes alaovelta, kaikki Hakaniemen ja Kallion palvelut ovat vieressä ja ranskalaiselta parvekkeelta näkee sekä Kallion kirjaston että Töölönlahden. Jätin asunnosta tarjouksen heti samana iltana, tarjosin vähän yli pyyntihinnan. Seuraavana päivänä tuli soitto välittäjältä, että minun tarjous oli voittanut, lisäksi asunnosta oli tullut kolme muutakin tarjousta.


Ennen muuttoa tämä koti kävi läpi täydellisen muodonmuutoksen: huonokuntoinen keittiökomero muuttui valoisaksi avokeittiöksi, elämää nähnyt laattalattia tammiparketiksi ja valkoiset seinät saivat uudet sävyt. Materiaali-ja sävyvalintoja pohdittiin silloin tarkkaan – nyt kahden vuoden asumisen jälkeen tekisin mieluusti samat valinnat. Eniten olen iloinnut tämän kodin keittiöstä, kvartsitasosta ja messinkisistä yksityiskohdista. Uuteen kotiin tekisi mieli laittaa vähän samoja juttuja, sinnekin on tulossa keittiöremontti ennen muuttoa..


Jännittää. Kohta (toivottavasti) tämä koti löytää jonkun uuden omistajan ja me jatketaan toisaalle. Tässäpä olisi siis hyvä koti jollekin, joka etsii kompaktia, rakkaudella remontoitua kaksiota loistavien kulkuyhtyeyksien ja palveluiden ääreltä.

Myynti-ilmoituksen löydät täältä.

Alkuvuoden kuulumisia

DSC_1521

Hei ja ihanaa helmikuuta! Halusin tulla pitkästä aikaa päivittämään kuulumisiani myös tänne blogin puolelle. Vaikka päivitystahti on täällä harventunut reippaasti, niin tämä kanava ei ole katoamassa kokonaan: välillä on kiva kirjoittaa ajatuksiaan ylös myös laajemmin kuin vain yksittäisiin instagram-postauksiin.

Tällaisia asioita minun alkuvuoteeni on kuulunut:

DSC_1746

Rakastuin Lappiin ja hiihtämiseen. Vietimme vuodenvaihteen Pyhätunturin upeissa maisemissa ja huomasin kiintymykseni lappia kohtaan kasvaneen entisestään. Hiihtämisestä olen löytänyt itselleni talviurheilulajin, jossa väsymys ja kylmyys eivät haittaa, vaan oikean hiihtoflow:n löydettyäni voisin sivakoida aika kovaakin vauhtia vaikka tuntikausia. (Toisaalta, jos suksi ei luista tai sopivaa rytmiä ei löydy, niin hiihto onkin yhtäkkiä ihan perseestä). En tiedä, olenko aikuisena tanssin lisäksi oikein missään muussa urheilulajissa kokenut samanlaista euforian tunnetta, kuin hiihtämisessä. Onneksi nyt täällä pääkaupunkiseudullakin on reilusti lunta ja hiihtämään pääsee vaikka Kalliossa. Parasta!

DSC_2377

Sain tunnustusta työstäni.

Tammikuun lopulla Asennemedian vuotuisessa palkintogaalassa ‘Vuoden hurmaaja’-palkinto osoteittiin minulle. Minäkö vuoden hurmaaja, oikeasti?

“Suurten tunteiden herättelijä, luovilla sisällöillään hurmaava taiteilija”

Aika usein tunnen suurta epävarmuutta somemaailmassa: mikä minun roolini on täällä, mitä merkitystä minun työlläni somessa on? Tuntuu, etten koskaan onnistu olemaan niin kiinnostava, hauska tai aito, kuin joku toinen vaikuttaja. Mutta miksi pitäisikään? En tekisi tätä työkseni, jos sisältöjäni ei seurattaisi. Tällaiset tunnustukset ovat hyviä muistutuksia itselle: olet tehnyt ja teet hyvää työtä. Tuntuu sydäntälämmittävältä ajatella, että meidän pitämät konsertit ja mun jakamat ajatukset ja kuvat ovat herättäneet ihmisissä oikeita tunteita ja tuoneet iloa seuraajieni päiviin. Kyllä se on merkityksellistä, etenkin näinä aikoina. Ja kun työssään onnistuu, siitä saa ja pitää olla vähän ylpeä!

DSC_2376

Selvisin tammikuusta.

Alkuvuosi on ollut aina mulle hankalaa aikaa. Tänä vuonna se oli jotenkin erityisen hankalaa, kun vuodenvaihde ei tuonutkaan toivottua helpotusta koronatilanteeseen. Normaalisti musiikki ja ihmiskontaktit ovat pitäneet minut vuoden pimeimpänä aikana henkisesti tolpillani, nyt en ole oikein päässyt nauttimaan kummastakaan. Viime keväänä vannoin, etten pidä enää ikinä yhtiäkään etätreenejä kuoroille, mutta löysin taas itseni istumasta iltaisin zoomin ääressä. Tuntui, että Lapin reissun jälkeen lähinnä suoritin pakolliset työtehtävät ja muuten käytin aikani alakuloisesti sängyssä tai sohvalla maaten. Mutta lopulta kuitenkin pitkä tammikuukin päättyi – helmikuun alkaminen oli henkisesti merkittävä taitekohta omassa elämässäni. Nyt mennään kohti valoa ja kevättä!

DSC_2423

Löysimme uuden kodin!

Viime syksystä lähtien olen selaillut maanisesti asuntoilmoituksia ja haaveillut uudesta, nykyistä isommasta kodista. Vuodenvaihteen jälkeen aloimme ottaa konkreettisia askelia haavetta kohti: selvitimme pankista lainamahdollisuudet, pyysimme välittäjän arvioimaan nykyisen kotimme arvon ja otin oikotien hakuvahdin käyttöön. Olimme varautuneet etsimään uutta kotia pitkään, sillä asuntomarkkinoilla on tällä hetkellä erittäin kuuma tilanne, ja kysyntä on korkeampaa kuin tarjonta. Lopulta ehdimme kuitenkin käydä vain kolmessa näytössä, kunnes kolahti ja meidän kriteereitä vastaava ja budjettiin sopiva koti tuli vastaan. Teimme tarjouksen, joka hyväksyttiin alle kolmessa tunnissa ja kaikki kävi niin nopeasti, että vieläkin tuntuu vähän hassulta.

Uusi koti on osittain järkevä kompromissiratkaisu ja osittain unelmien täyttymys – se riippuu täysin mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Jouduin laittamaan oman haaveeni vanhasta hirsitalon kunnostusprojektista vielä hetkeksi syrjään (nyyh!), tämä ratkaisu on nykyiseen elämäntilanteeseemme käytännönläheisempi ja helpompi. Muutamme aika kauas nykyisiltä kulmilta, joten tiedossa on iso elämänmuutos asumisen suhteen. Jännittää, mutta hyvällä tavalla! Kerron uudesta kodista (ja sen sijainnista) lisää myöhemmin, mutta voin jo nyt luvata, että tänä keväänä on tiedossa paljon koti-ja remontointijuttuja.

DSC_2472

Uusi koti tarkoittaa myös vanhasta luopumista. Kallion kaksioni menee pian myytiin, ja tämän viikonlopun agendana on siivota koti kuvauskuntoon. Tein kaupat tästä kodista aika lailla tasan kaksi vuotta sitten – silloin täällä oli hyvin erinnäköistä, enkä osannut ehkä vielä ihan nähdä, miten ihana ja rakas paikka tästä vielä kuoriutuisi. Olen viihtynyt Kalliossa erinomaisesti, eikä täältä lähteminen ole helppoa. Uteliaisuus ja innostus uutta kohtaan voittaa kuitenkin haikeuden, ja onneksi tänne pääsee aina takaisin!

Millaisissa merkeissä sinun alkuvuosi on lähtenyt käyntiin?