Monthly Archives: April 2017

Lempipaikka

Lempipaikkani nykyisessä kodissani on sänky. Keittiössä en viihdy juuri muuten kuin ruokaa laittaessa, olohuone on aina se place-to-be. Ja koska olohuoneeni on samalla makuuhuoneeni ja sänky koko huoneen suurin kaluste, nousee se myös suurimpaan rooliin. Kun olen pitkään poissa kotoa, en kaipaa kotoani sohvaa tai keittiön tuoleja, vaan kaipaan sänkyäni. Kun ystäväni tulevat kylään, he monesti hakeutuvat istumaan ja makoilemaan sängylle, koska se on koko kotini mukavin ja pehmoisin paikka. Vaikka aamukahvit sängyssä on todellinen blogiklisee, niin omassa elämässäni se tapahtuu oikeasti melkein päivittäin: rakastan istua sängyllä kahvikuppi kädessä, fiilistellä jotain hyvää musiikkia ja tuijotella ulos ikkunasta yli kattojen. Toisinaan kahvia läikkyy lakanoille, mutta entä sitten? Ei itseltään kannata kieltää pieniä elämän iloja lakanoiden likaantumisen pelossa.



Nuorempana nukuin hyvin melkein missä vain, enkä nähnyt suurta eroa sillä, nukkuuko monen tuhannen euron arvoisessa vuoteessa vai patjalla lattialla. Vuosien myötä kehiin ovat tulleet nukahtamisongelmat ja univaikeudet, ja siksi nykyisin ei ole lainkaan yhdentekevää, mihin sitä iltaisin päänsä kallistaa, päinvastoin. Alkuvuodesta pääsin Familonin showroomille tutustumaan erilaisiin sänkyihin ja testaamaan itselleni sopivaa vuodetta, enkä ollut aiemmin osannut ajatellakaaan, miten monta juttua pitäisi ottaa huomioon sängyn valinnassa. Olin esimerkiksi luullut, että kun kerran ostaa laadukkaan sängyn, se kestää koko eliniän. Kuitenkin pelkästään hygienia-ja allergiasyistä sänkyä olisi hyvä vaihtaa n. 10 vuoden välein. Opin myös, että sänkyä ja patjaa pitäisi muistaa käännellä vähän väliä niin, että patja ja sänky kuluvat tasaisesti eri kohdista eikä yhteen kohtaan muodostu painaumaa.

Olen muuten älyttömän iloinen, että Familonilla on nykyään peittojen, tyynyjen ja vuoteiden lisäksi myös ihania kodintekstiilejä, kuten pellavalakanoita ja hamam-pyyhkeitä valikoimissaan. Milokin tykkää pellavalakanoista, se saa pöyhiä pedissä rauhassa ilman että kukaan syyttää sitä lakanoiden ryppyyntymisestä.



*vuode, tyynyt ja tummanharmaat pellavalakanat saatu Familonilta bloginäkyvyyttä vastaan

Neutrals

daniel wellington

Yhteistyössä Daniel Wellington

Kun haluan tuntea oloni rauhalliseksi ja kotoisaksi, poimin kaapista alitajuisesti päälleni neutraalin sävyjä: vaalenpunaista, persikkaa, beigeä, vaaleanruskeaa. Ennen pelkäsin pukeutua kokonaan tällaisiin “ihonvärisiin” vaatteisiin (lapsena beige oli aina ihonväri!), koska ajattelin näyttäväni harmaalta hiirulaiselta. Nykyisin ajattelen näyttäväni vain itseltäni – maanläheiset sävyt sopivat minulle ja saavat oloni mukavaksi. Ehkä neutraalin väriset vaatteet vähän tasapainottavat välillä aika räiskyvää olemustani.



Sain valita Daniel Wellingtonin uudesta Classic Petite-mallistosta itselleni kellon, ja päädyin ruusukultaiseen versioon valkoisella kellotaululla. Olen todella huono käyttämään koruja, eikä minulla ole koskaan ollut korviksia, kaulakoruja käytän hyvin harvakseltaan ja sormuksia en osaa pitää lainkaan – en pitänyt vihkisormustanikaan naimisissa ollessani. Kello on kuitenkin poikkeus, se löytyy ranteestani nykyisin aina. Kellot ovat korujani, siksi oli kiva saada nahkarannekkeisen rinnalle tällainen juhlavampi versio.

Jos kello-ostokset ovat ajankohtaisia nyt, niin koodilla VIENA saat 15 % alennusta koko Daniel Wellingtonin valikoimasta 30.4.2017 asti. 


housut ja laukku Samuji / kengät Adidas / takki ja pusero secondhand / huivi Samsoe & Samsoe

Kuvat: Mustarttu

Sadepäivän alakulo

Eilen heräsin auringonpaisteeseen. Aloitin työpäivän tasan aamuyhdeksältä, lopetin 12 tuntia myöhemmin. Sain maksettua laskut, vastattua kaikkiin vastaamattomiin sähköposteihin, hoidettua kirjanpitoasioita, tehtyä kuvausjuttuja ja blogiin liittyviä työjuttuja. Kävin kirjajulkkareissa, pidin kuorotreenit ja olin koko päivän energinen ja hyvällä tuulella. Illalla menin nukkumaan kiitollisena: minulla on ihana työ, ihania ihmisiä ympärillä, ihana koti.

Tänään kaikki meni toisin. Heräsin lumisateeseen ja siitä järkyttyneenä peruin heti aamun ensimmäisen tapaamisen. Aurinkoisena aikana olin vielä hyvällä tuulella, mutta iltapäivällä iski harmaus ja väsymys. Koko loppupäivä on mennyt ihmeellisen alakuloisissa tunnelmissa: mikään ei inspiroi, tuntuu ettei kukaan tykkää tai välitä, tavallisesti hauskat videot eivät naurata, lempisarjani eivät kiinnosta. On nälkä, mutta en jaksa tehdä tai edes tilata ruokaa. Tuntuu että viikonlopun kivoihin tapahtumiin on valovuosi aikaa ja tämä typerä talvi ei lopu koskaan. En halua edes kuunnella mitään musiikkia, sillä en halua pilata hyviä biisejä sillä, että jatkossa yhdistän ne tähän olotilaan.

Ärsyttää, kun säätilat vaikuttavat mielialaan niin paljon. Aurinko, ole kiltti ja tule pian esiin ja päästä pois minut tästä harmausahdistuksesta!