category: pohdintaa

Kohti uutta

Olen totaalisessa lomamoodissa. Tajusin yhtenä hetkenä altaalla maatessani, että en ole ajattelut työasioita tai arkielämän murheita moneen päivään. Syvällisimmät ajatukseni ovat liittyneet lähinnä siihen, että mitä söisin seuraavaksi tai menisimmekö tänään rannalle vai ehkä kahvilaan istuskelemaan. Tajusin myös, että olen nukkunut täällä paremmin kuin koskaan – yleensä kärsin pahoista nukahtamisongelmista ja joulukuussa otin lähes joka ilta melatoniinia, jotta saisin helpommin unen päästä kiinni. Täällä nukahdan joka ilta väsyneenä ja herään aamulla ilman herätyskelloa virkeänä. Hyvän unirytmin haluaisinkin viedä mukanani Suomeen.

Vuosi vaihtui Balilla rauhallisesti. Jaksoimme juuri ja juuri valvoa puolenyön yli, katsoimme pauhaavia aaltoja ja raketteja rannassa ja pakenimme sateen alta hostellille nukkumaan. Mielessä oli paljon kiitollisuutta menneestä vuodesta – kun katson taaksepäin vuoteen 2016, muistan pääosin vain hyviä asioita. Ei sillä, etteikö haasteita, draamaa ja hankaluuksiakin olisi ollut, mutta niitäkin voi muistella nyt hymyssä suin.

Vuodenvaihteessa ollaan aina jollain tapaa uuden kynnyksellä, on mahdotonta tietää täysin, mitä kaikkea on edessä. Toki on paljon suunnitelmia, sovittuja mielenkiintoisia työprojekteja sekä ajatuksia ja toiveita siitä, millainen tulevasta vuodesta olisi tulossa. Nautin kuitenkin älyttömän paljon siitä kutkuttavasta tunteesta, että on niin paljon vielä sellaista, mistä en vielä tiedä, kaikesta siitä ihanasta, mitä tulen vuoden aikana kokemaan.

En tee yleensä koskaan varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan tänäkin vuonna itselleni monta samaa asiaa jotka olen luvannut jo aiemminkin:

Otan edelleen jokaisen päivän vastaan sellaisena kuin se tulee, nauttien joka hetkestä

Sanon kyllä kaikille mahtaville ideoille, ajatuksille ja projekteille ja ei sellaisille, jotka arveluttavat, vaikka niistä saisikin paljon vaikkapa mainetta tai mammonaa

Yritän oppia ottamaan ihmiset ympärilläni huomioon entistä paremmin, olemaan valmis joustamaan omista tarpeistani tarvittaessa

Laulan ja tanssin mahdollisimman paljon, vaikka kaupassa tai bussipysäkillä jos siltä tuntuu, enkä edelleenkään suostu ajattelemaan että siinä pitäisi olla mitään noloa

Pyrin olemaan entistä rohkeammin oma itseni seurasta riippumatta, myös täällä blogissa. Yritän antaa häpeän tunteelle mahdollisimman vähän valtaa

Haluan kehittyä kirjoittajana ja uskaltaa pitää kynnyksen matalana postausten julkaisemiselle – tässä menin viime vuonna eteenpäin ja haluan edistyä edelleen. Hauskaa, että viime vuoden luetuin postaus oli se, jonka julkaisemista pelkäsin eniten, eli postaus jossa käsittelin historiaani iho-ongelmien kanssa. Tuo postaus oli itsellenikin ehkä viime vuoden tärkein, sillä se vei blogiani askeleen avoimempaan suuntaan.


Ihanaa vuoden alkua teille jokaiselle – toivottavasti tuleva vuosi tuo meille kaikille paljon rakkautta, iloa ja valoa mukanaan.

Kuvat: Mustarttu

22: Terveisiä paratiisista

Kahden vuorokauden matkustamisen, lentokoneessa istuskelun ja kentällä odottelun jälkeen olemme ihdoin perillä lopullisessa kohteessamme, Balilla. En osaa edes kuvailla miten ihanaa on olla täällä – jotenkin tämä matka tuli monella tapaa niin hyvään saumaan. Takana on hyvin työntäyteiten, vaihderikas ja vähän rankkakin syksy. Kolmen viikon loma auringossa tuntuu ansaitulta ja juuri tähän hetkeen sopivalta. Odotan innolla sitä kaikkea, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan.

Olen Aasiassa elämäni ensimmäistä kertaa, osasin kyllä kuvitella hyvin millaista täällä olisi, mutta silti on eri asia kokea kaikki oikeasti. Jännitin vähän kaikkea etukäteen, mutta tänne saavuttuani olen ollut kaiken aikaa ihmeen rauhallinen: kaikki on hyvin, aurinko paistaa, ympärilläni on ihania ystäviä, mukana on paljon mielenkiintoista luettavaa ja saatavilla on helposti hyvää ruokaa ja juomaa. Muuta en nyt tarvitsekaan.



Terveisiä siis täältä paratiisista, toivottavasti siellä Suomessakin kaikki on ihanasti ja joulutunnelmaa riittää! Luvassa on vielä kaksi viimeistä joulukalenteriluukkua ja sitten hiljenen pieneksi hetkeksi lomalle.
Photos: Mustarttu & Me

16 & 17: Mistä joulumieli syntyy?

Vietän tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa joulua jossain muualla kuin Suomessa, joidenkin muiden kuin perheeni seurassa. On vieläkin vähän hankala uskoa, että lähdemme tosiaan reissuun jo kahden yön päästä – joulukuu on ollut niin täynnä kiirettä ja työtä, ettei matkaa ole juurikaan ehtinyt odottaa. Tämän vuoden joulusta tulee todella erilainen kuin mistään aiemmasta – ei ole joulukuusta, ei jouluruokia eikä perinteitä. Vaikka haaveilin joulukuusesta jo marraskuun puolella, niin se on jäänyt hankkimatta enkä ole ehtinyt muutenkaan koristella kotia mitenkään jouluisaksi, lähinnä olen polttanut kynttilöitä ja lämmittänyt glögiä.

Olen aina ollut jouluihminen. En pidä juurikaan kimalteesta, tonttukoristeista, punaisesta väristä tai tavarahysteriasta, mutta rakastan jouluisia tuoksuja, sellaista kutkuttavaa jouluaaton tunnetta, riisipuuroa, glögiä, läheisten seuraa, lautapelejä ja joululauluja. Parasta on valkea joulu, yökävely jouluaattona pakkasessa, kun ihmisillä on valoja kuusissa ja ikkunoista loistaa kynttilät. Haluan kuunnella joka vuosi joulurauhan julistuksen ja sen jälkeen “Taas kaikki kauniit muistot” Sulo Saaritsin laulamana. Tänä vuonna kaikki tämä jää välistä.

 

Tänä vuonna vietän joulua ystävieni kanssa Indonesiassa hellessäässä. Meillä on varattuna jouluksi Villa, jossa on oma uima-allas – jouluaaton ohjelmaan kuuluu varmaan pulahtelua altaaseen, hyvää ruokaa ja hauskanpitoa reissuporukkamme kesken. Vaikka puitteet ovat hyvin kaukana niistä perinteisistä, mihin olen itse tottunut, niin ehkä joulumieli löytyy silti Balillakin – loppupeleissä tärkeimmät jutut joulussa ovat kuitenkin sellaisia, mitkä pystyy toteuttamaan missä päin maailmaa tahansa: rauhoittuminen, lepääminen ja arkihuolien heittäminen nurkkaan. En tällä hetkellä kaipaakaan juuri muuta, kuin paikan aurinkotuolista ja hyvää luettavaa, ehkä voisi olla kiva myös pelata pari erää korttia ja laulaa Artun kanssa pari joululaulua. Ja mistä sitä tietää, vaikka innostuisin Balilaisista jouluperinteistä, millaisia ne sitten ovatkaan.

Kuvat viime joululta, jolloin ei tunnelmaa eikä tuoksuja puuttunut – se oli ihana joulu, ja uskon että tästä joulusta tulee myös sellainen.