Täytin tällä viikolla 28 vuotta. Syntymäpäiväni vietin aika flunssaisissa merkeissä, mutten malttanut silti pysyä sängynpohjalla, vaikka olisi varmaan kannattanut. Tänään on onneksi aikaa levähtää ja käydä vihdoin läpi kuvia viikonlopun Pariisin-reissusta. Pariisi oli ihana ja kaunis kuten aina ja viikonloppuloma teki todella hyvää: kotiin palatessa olo oli alkavasta flunssasta huolimatta levännyt ja stressitön. Ehkä kirsikankukilla ja croissanteilla on sellainen vaikutus.
On hassua ajatella, että täysi-ikäistymisestäni on kulunut jo kymmenen vuotta – miten paljon asioita on tapahtunut tuossa ajassa. Miten siitä epävarmasta, hämmentyneestä ja aika hukassa olevasta nuoresta on tullut vähitelen tämä ihminen, joka nyt olen. Nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, tiedän vahvuuteni ja heikkoutenikin aika hyvin, uskallan luottaa ihmisiin ja nauttia elämästäni.
18-vuotiaana koin, että en ole hyvä missään enkä tule koskaan varmaan olemaankaan, mutta tänä päivänä iloitsen siitä, että minulla on edelleen mahdollisuus tulla loistavaksi vaikka missä asiassa, oppia joka päivä jotain uutta. Muutama vuosi sitten podin kriisiä tulevaisuuteni suhteen, en oikein tiennyt mille suuntaan haluan lähteä ja mihin asioihin panostaa. Iso muutos henkisesti tapahtui, kun päätin yksinkertaisesti vain panostaa asioihin, joista nautin eniten, ja sillä tiellä olen edelleen. En edelleenkään tarkkaan vielä tiedä, mihin suuntaan olen elämässni ja urallani menossa, mutta en enää kriiseile: saanhan nytkin tehdä ihanaa työtä, mitä rakastan ja missä haluan kehittyä kokoajan lisää.
Taaksepäin katsoessaan sitä helposti ajattelee, että olisipa joku silloin sanonut sille 18-vuotiaalle, että kriiseilyt voi jättää vähemmälle, elämäsi onnistuminen ei riipu siitä, miten suoriudut tulevasta koeviikosta tai siitä, monta ystävää sinulla on. Toisaalta voi olla hyvin mahdollista, että joku sanoikin minulle juuri niin, mutta en osannut kuunnella tai en uskonut. Ne kriisit ja epävarmuudet piti varmaan käydä läpi, jotta kasvu minäksi oli mahdollinen. Asiat vaativat aikaa, eikä mikään tapahdu hetkessä – tie epävarmasta tytöstä vahvaksi naiseksi on ollut työläs ja pitkä, ja se jatkuu edelleen. Olen silti nauttinut matkasta ja aion nauttia jatkossakin, sillä kaikkein suurimpienkin epävarmuuksien keskelläkin voi iloita pienistä asioista, nauraa ystävien seurassa ja kokea onnistumisia. Hyvään keskittymällä se hyvä lisääntyy, kasvaa, ja täyttää vähitellen elämän: kohta huomaakin että kaikki onkin aika hienosti raiteillaan.
Ihanaa pääsiäislomaa! Nauttikaa pitkästä viikonlopusta ja lähestyvästä keväästä.