category: pohdintaa

Kymmenen vuotta sitten ja nyt

Täytin tällä viikolla 28 vuotta. Syntymäpäiväni vietin aika flunssaisissa merkeissä, mutten malttanut silti pysyä sängynpohjalla, vaikka olisi varmaan kannattanut. Tänään on onneksi aikaa levähtää ja käydä vihdoin läpi kuvia viikonlopun Pariisin-reissusta. Pariisi oli ihana ja kaunis kuten aina ja viikonloppuloma teki todella hyvää: kotiin palatessa olo oli alkavasta flunssasta huolimatta levännyt ja stressitön. Ehkä kirsikankukilla ja croissanteilla on sellainen vaikutus.

On hassua ajatella, että täysi-ikäistymisestäni on kulunut jo kymmenen vuotta – miten paljon asioita on tapahtunut tuossa ajassa. Miten siitä epävarmasta, hämmentyneestä ja aika hukassa olevasta nuoresta on tullut vähitelen tämä ihminen, joka nyt olen. Nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, tiedän vahvuuteni ja heikkoutenikin aika hyvin, uskallan luottaa ihmisiin ja nauttia elämästäni.

18-vuotiaana koin, että en ole hyvä missään enkä tule koskaan varmaan olemaankaan, mutta tänä päivänä iloitsen siitä, että minulla on edelleen mahdollisuus tulla loistavaksi vaikka missä asiassa, oppia joka päivä jotain uutta. Muutama vuosi sitten podin kriisiä tulevaisuuteni suhteen, en oikein tiennyt mille suuntaan haluan lähteä ja mihin asioihin panostaa. Iso muutos henkisesti tapahtui, kun päätin yksinkertaisesti vain panostaa asioihin, joista nautin eniten, ja sillä tiellä olen edelleen. En edelleenkään tarkkaan vielä tiedä, mihin suuntaan olen elämässni ja urallani menossa, mutta en enää kriiseile: saanhan nytkin tehdä ihanaa työtä, mitä rakastan ja missä haluan kehittyä kokoajan lisää.

Taaksepäin katsoessaan sitä helposti ajattelee, että olisipa joku silloin sanonut sille 18-vuotiaalle, että kriiseilyt voi jättää vähemmälle, elämäsi onnistuminen ei riipu siitä, miten suoriudut tulevasta koeviikosta tai siitä, monta ystävää sinulla on. Toisaalta voi olla hyvin mahdollista, että joku sanoikin minulle juuri niin, mutta en osannut kuunnella tai en uskonut. Ne kriisit ja epävarmuudet piti varmaan käydä läpi, jotta kasvu minäksi oli mahdollinen. Asiat vaativat aikaa, eikä mikään tapahdu hetkessä – tie epävarmasta tytöstä vahvaksi naiseksi on ollut työläs ja pitkä, ja se jatkuu edelleen. Olen silti nauttinut matkasta ja aion nauttia jatkossakin, sillä kaikkein suurimpienkin epävarmuuksien keskelläkin voi iloita pienistä asioista, nauraa ystävien seurassa ja kokea onnistumisia. Hyvään keskittymällä se hyvä lisääntyy, kasvaa, ja täyttää vähitellen elämän: kohta huomaakin että kaikki onkin aika hienosti raiteillaan.

Ihanaa pääsiäislomaa! Nauttikaa pitkästä viikonlopusta ja lähestyvästä keväästä.

Ajatuksia ilmastoystävällisestä ruuasta + herkullisen papupastan resepti

Tänään vietetään Earth Houria, eli maailman suurinta ilmastotapahtumaa, jolloin kodin valot sammutetaan tuhansissa eri kaupungeissa tunnin ajaksi. Earth Hour ei ole sähkönsäästötempaus, vaan sen tarkoitus on muistuttaa ihmisiä ilmastokriisistä. Ystäväpiirissäni Earth Houria on vietetty yleensä hauskan kynttiläillallisen merkeissä – tänään vietän itse tapahtumaa Pariisista käsin, ehkä kokkaan täällä airbnb-kämpässämme illallisen kahdelle. Pariisissa vegaaniruokatarjonta ei ole huipussaan, mutta muutamia kivoja paikkoja olemmekin jo bonganeet, näistä lupaan juttua myöhemmin.

Olin lukioikäisenä vähän aikaa kasvissyöjä, koska koin sen olevan lihansyöntiä ekologisempi vaihtoehto. Kokeilun päätyttyä asia kuitenkin unohtui, ja elin pitkään huolettomana sekasyöjänä ajattelematta ruokaa mitenkään ympäristökysymyksenä. Ruoantuotanto aiheuttaa nykyään kuitenkin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä, eli saman verran kuin liikenne. Heräsin tilanteeseen viime vuoden loppupuolella ja omalta osaltani tuntui täysin oikealta jättää eläinperäiset ruuat pois lautaselta lähes kokonaan. Edelleen haluan suhtautua ruokaan rennosti, ruoka ei saa olla uskonto – täällä Pariisissakin aion syödä croissantteja ja pari leivosta, jos siltä tuntuu. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tärkeää olisikin eläinperäisten tuotteiden vähentäminen, on helppo ymmärtää että absoluuttinen veganismi on monille liian hankala toteuttaa. En itsekään ole täysin vegaani, noudatan vain kasvipohjaista ruokavaliota, pyrin huomioimaan sesongit kasviksia ostaessa ja yritän minimoida ruokahävikin määrän. Villa-ja silkkivaatteista tai aidoista nahkakengistä en osaisi luopua.

Vegaaniruokavalion toteuttaminen on mielestäni helpointa kotona. Kaupoissa on älyttömän hyvät valikoimat nykyään kaikenlaista kasvipohjaista ruokaa, lähikaupastani saan lähes kaiken mitä tarvitsen – soijamaidot-ja jugurtit, kaurakerman, tofun ja jopa vegaanisen juustonkin. Jos siis vegaaniruokavalio kiinnostaa, mutta työpaikkaruokalassa vaihtoehtoja ei ole tai kokee anoppilassa lihapadasta kieltäytymisen liian hankalana, voi kokeilla kotivegaaniutta. Kokeile vaihtaa kahvimaito kasviperäiseen (oma suosikkini on soijamaito), korvata kuohukerma kaurakermalla ja anna kasviproteiinin lähteille, kuten pavuille ja tofulle mahdollisuus. Kaikki on kiinni maustamisesta, herkullisia vegereseptejä on maailma täynnä – voit aloittaa vaikka tästä helposta papupastasta, jonka reseptin sain ystävältäni. Tämä ei ole kovin juhlallinen illallisruoka, mutta todella maittava ja nopeas arkiherkku, jota tarjoaisin kyllä mielelläni ystävillenikin.

Herkullinen papupasta (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1 rkl Arrabbiata-pestoa
8-10 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
1–2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
1 tlk valkoisia papuja (esim. GoGreen)
mini-tai luumutomaatteja
200–400 g pastaa
Violifen vegaaniparmesania tai itse tehtyä vegaaniparmesaania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan kiehuessa valmista papukastike. Pilko sipulit ja valkosipulit, kuullota pannussa öljyssä. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää pesto, pavut, aurinkokuivatut tomaatit ja niiden öljy. Kun pasta on viittä vaille valmis, lisää kastikkeen joukkoon vielä puolitettuja mini-tai luumutomaatteja. Voit halutessasi lisätä mukaan myös hiukan pastan keitinvettä.

Sekoita pasta ja papukastike keskenään. Annostele pasta lautasille, raasta mukaan reilusti vegaaniparmesania. Tarjoile.

Karkauspäivä

Facebook kehottaa kertomaan kavereilleni, että tämä ylimääräinen päivä on hauska. Tänään se tuntuu kyllä ihan hauskalta, vaikka onkin maanantai ja töihinpaluupäivä. Aurinko paistaa, on energinen olo ja huomenna alkaa maaliskuu, joka tarkoittaa minulle jo kevättä. Vuoden pimein aika on taas voitettu, aika antaa valolle tilaa. Enää kaksi kuukautta, niin on jo toukokuu – ihan kohta!

Kinfolk home-kirjanen on inspiroinut viime aikoina ihan hirveästi sisustuksessa. Kaipaan lisää yksinkertaisuutta ja minimalismia ja samaan aikaan jotain rosoisuutta. Haluaisin lisää ehkä vanhoja huonekaluja – nillä ei välttämättä tarvisi olla tarinaa, riittäisi että ne luonteeltaan ja ulkonäöltään sopisivat minulle ja tähän kotiin. Nyt tuntuu jotenkin, että täällä on liikaa kaikkea uutta ja valkoista, vaikka varmaan suurin osa kalusteistamme on ostettu käytettynä. En kuitenkaan halua hankkia tänne mitään, ennen kuin vanhoista, ylimääräisistä tavaroista on luovuttu. Siinä voikin mennä vähän pidempään.