category: puutarha

Puutarkausi 2020 – mikä onnistui, mikä meni pieleen

Viime viikonloppuna vietettiin mökkikauden jäähyväisiä jo perinteeksi muodostuneella villapaita & viiniä-teemalla. Vaikka ilta oli ihana ja sääkin sopivan leuto syyskuiseksi illaksi, niin pieni haikea ajatus valtasi jossain vaiheessa mielen: tässä istuskellaan ehkä viimeistä kertaa tälle vuodelle. Puutarhatyöt ja piipahdukset palstalla jatkuvat toki vielä lokakuulle asti, mutta koska alueen vessat on nyt suljettu ja säät kylmenevät jatkuvasti, täytyy tulevat yöpymiset tai istuskelut toteuttaa enemmän retkeilyhengessä. Päällimmäinen tunne mennyttä kautta ajatellessa on kuitenkin kiitollisuus: olipa taas ihana puutarhakesä! Monet kesän parhaista hetkistä koettiin juurikin palstalla.

Kauden päätös on myös jollain tapaa tilinteon hetki: miten onnistuin puutarhurina? Koska palstani ei ole täysin rehevöitynyt tai kauttaaltaan rikkaruohojen valtaama, onnistuin mielestäni kohtalaisesti. Onnistuimme läpi kesän pitämään puutarhan suhteellisen kivassa kunnossa, leikkasimme ruohon säännöllisesti ja kasvimaa ja kukkapenkit olivat jotenkuten rikkaruohoista vapaita. Hyötykasvien viljelyssä koettiin sekä ilon hetkiä että pettymyksiä, ja päätin summata ne kaikki tähän postaukseen. Missä siis onnistuimme, mikä meni pieleen? Ja mitä aion tehdä toisin seuraavana vuonna?


Kasvihuone: pettymyksiä ja yksi iloinen yllätys

Onnistuin viime vuonna kasvattamaan yllättävän runsaan tomaattisadon parista taimesta kasvilavassa, jonka päällä oli mini-lasikasvihuone. Tuo kyseinen minikasvihuone hajosi kuitenkin talvimyrskyjen aikaaan ja keväällä aloin haaveilla oikeasta kasvihuoneesta. Unelmieni kasvihuone olisi tehty itse vanhoista ikkunoista, mutta tällä kertaa järkevämmäksi ratkaisuksi osottautui puutarhamyymälästä hankittu valmisversio, jonka materiaalina oli lasin sijaan kestävä polykarbonaatti.

Kasvihuoneistutuksille oli paljon odotuksia: kylvin tomaatit itse siemenistä jo maaliskuussa ja samoin laitoin esikasvatukseen myös maissia. Viime vuoden perusteella olin itsevarma tomaattien suhteen, mutta sato jäikin harmillisen laihaksi. Syynä olivat todennäköisesti epätasainen kastelu ja liiallinen kuumuus. Osa taimista oli ehkä liian pienissä / huonoissa ruukuissa. Maissien kanssa epäonnistuminen kävi varmaan siinä, että ne joutuivat odottelemaan taimiruukuissaan sisällä ihan liian kauan: maissit pitäisi kylvää maahan / kasvihuoneeseen jo parin viikon esikasvatusajan jälkeen.

Iloinen onnistuminen tapahtui taas vesimelonin kanssa: ostin taimen valmiina puutarhamyymälästä ja istutin sen ruukkuun kasvihuoneeseen. Kun taimi alkoi kukkia, hoidin itse pölytyksen ja jäin innolla odottamaan tuloksia. Kun löysin ensimmäisen peukalonpään kokoisen melonivauvam kasvihuoneesta, taisin kiljahtaa ilosta! Loppupeleissä taimesta kehittyi vain yksi meloni, jonka kasvua tarkkailtiin hartaudella ja palleroa myös esiteltiin kaikille ystäville ylpeänä. Viime viikonloppuna vihdoin koitti se hetki, kun sato korjattiin ja meloni viipaloitiin juhlallisin menoin. Se oli herkullisin koskaan maistamani vesimeloni: aromikas, mehevä ja maukas. Kukapa olisi uskonut, että ensikertalaisella kävisi tällainen tuuri?

Suunnitelma ensi vuodelle: Tomaatit istutetaan tarpeeksi isoihin ruukkuihin joissa on kunnollinen altakastelusysteemi. Lisäksi kasvihuoneeseen pitää hankkia seinille lisävarjostusta, koska aurinko paistaa kasvihuoneeseen aamusta iltaan ja lämpötila kohoaa helteellä ihan liian korkealle. Maissit istutan ehkä suosiolla ulos, ja niiden tilalla aion kokeilla vaikka kesäkurpitsaa. Vesimelonia kasvatetaan ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!


Avomaan parhaat: perunat, sipulit ja kurpitsat

Avomaalle istutin tänä vuonna perunaa, sipulia, retiisejä, punajuurta, porkkanaa, yrttejä, salaattia, papuja ja herneitä. Kaikki onnistuivat aika kivasti, paitsi herne – sama juttu kuin viime vuonna! Herneet eivät aluksi lähteneet itämään lainkaan, ja kun lähtivät, niin ne itivät todella hitaasti. En osaa sanoa mikä meni pieleen, mutta ensi vuonna aion yrittää taas uudestaan: ei se voi niin vaikeaa olla!

Varhaisperunaa tuli juuri sopivasti ja sitä söimme sipulin kera suurella nautinnolla läpi heinäkuun. Viime vuodesta viisastuneena laitoin kesäkurpitsantaimia maahan tänä vuonna vain kolme. Se oli fiksusti tehty, kesäkurpitsaa tuli juuri sopivasti omaan tarpeeseen, hiukan myös muille jaettavaksi. Viime vuonna meinasin hukkua kesäkurpitsasatoon. Retiisejä ja salaatteja laitoin taas liikaa, mutta punajuuria olisi voinut tulla enemmänkin. Ehkä viiden vuoden päästä opin suhteuttamaan viljelykset omiin tarpeisiin?

Suunnitelma ensi vuodelle: Perunaa voisi istuttaa paria eri lajiketta, esimerkiksi Timoa (mun oma lemppari) ja siikliä. Lisäksi olisi kiva laajentaa avomaan valikoimaa: kaalit, maa-artisokka ja valkosipuli ainakin kiinnostelevat.

Kaikkien aikojen marjasato

Jos tomaattisato jäi tänä vuonna laihaksi, niin marjasato ei jäänyt. Karviaisia tuli paljon, viinimarjoja tuli paljon ja vadelmia tuli ihan älyttömästi. Vadelman sadonkorjuuaikaan poimin parhaillaan 8 litraa yhden illan aikana. Vadelmat on ainoa puutarhan antimista jota olen säilönyt pakkaseen: jo nyt lämmittää ajatus siitä, miten talvella voin laittaa oman palstan vadelmia aamupuuron päälle. Istutin alkukesästä myös yhden mustaherukkapensaan ja se tuotti satoa n. 10 marjan verran – ehkä ensi vuonna jo enemmän?

Suunnitelmat ensi vuodelle: karviaiset on ihania tuoreena, mutta neljä pensasta on meidän tarpeisiin vähän liikaa. Yhden tai jopa kaksikin pensasta voisi poistaa ja hankkia niiden tilalle vaikka mustaherukkaa tai valkoherukkaa.


Kohtuullinen omenavuosi
Luojan kiitos, tämä vuosi ei ole ollut suuri omenavuosi. Viime syksynä olin hätää kärsimässä omenasadon kanssa, palstalla piti käydä käytännössä päivittäin poimimassa omenoita talteen. Tänä vuonna sato on ollut aika pieni, mutta silti varsin riittävä: olemme nauttineet omenamehusta, omenapaistoksista ja omenapiirakoista ja silti lahjoittaneet omppuja paljon myös ystäviemme iloksi.

Tämän vuoden murheenkryyni oli luumupuu: viime vuonna se tuotti älyttömästi herkullisia luumuja, tänä vuonna ei yhtäkään. Lisäksi puusta on kuollut puolet, enkä tiedä virkoaako puu enää eloon. Onko vinkkejä?

Iloinen yllätys oli taas kirsikkapuu, jonka istutin silloin kun hankin palstan, tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin, että satoa voisi odottaa aikaisintaan viiden vuoden päästä istutuksesta, mutta ensimmäiset kirsikat syötiinkin jo nyt! Oma kirsikkani on hapankirsikka, eli hedelmät olivat ihanan kirkkaanpunaisia ja sopivan kirpeitä.

Suunnitelmat ensi vuodelle: palstallani on kolme vanhaa omenapuuta, joista ainakin yksi on jo ehkä vähän liiankin vanha. Ensi vuonna voisi miettiä sen vanhimman leikkaamista ja samalla ehkä uuden nuoren puun istuttamista. Keväällä puille voi tehdä aika reippaan leikkauksen.

pst! Ensi kesän puutarhasuunnittelmien avuksi sain Satokausikalenterilta näppärän puutarhakalenterin, joka muistuttaa kuukausittain tehtävistä puutarhan töistä ja sisältää muutenkin rutkasti puutarhatietoutta ja inspiraatiota hyötykasviviljelijöille! Instagramissani on menossa parhaillaan arvonta*, jossa voi voittaa itselleen kyseisen puutarhakalenterin. (*ko. postaus on toteutettu yhteistyössä Satokausikalenterin kanssa).

Kukkakierros puutarhalla: keskikesän väriloistoa ja pioneita

Juhannuksen jälkeen puutarhalla elettiin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun kaikki tarhan pionit olivat kukassa. Kesäkuun loppu on muutenkin kukkarikasta aikaa, joka puolella kukkii ja runsaasti. Nyt pari viikkoa myöhemmin hehkuvat pionit ovat enää kaunis muisto, mutta onneksi talletin upeimman kukinnan kameralle. Tämä postaus on siis jatkoa pienelle kukkakierros puutarhalla-postaussarjalle, viimeksi toukokuun alussa ihasteltiin alkukevään kukkia, nyt vuorossa ovat keskikesän kauneus. Tervetuloa puutarhakierrokselle!


   

Pionit, nuo lempikukkani, puutarhan kuningattaret. Muistan miten viime vuonna lähes järkytyin, miten paljon niitä on. Joku kysyi minulta juhannuksen aikaan, että olenko istuttanut itse nämä kaikki kukat – noh, en ole. Tälläisen pionimäärän kasvatukseen kuluisi konkariltakin varmaan ainakin 10 vuotta, ehkä kauemminkin. Pionissa on se ihanaa, että se on aika kestävä kasvi, eikä vähästä hätkähdä. Äitini rikkoi yhden lapion, kun yritti kaivaa palstaltani yhden pioninjuurakon itselleen. Olen muistaakseni istuttanut yhden pionin itse vuosi sitten, ja tänä vuonna se kukki yhdellä, hyvin pienellä kukalla. Nämä pionit ovat koko puutarhani ylpeys, vaikka itselläni ei ole osaa ja arpaa niiden kauneuteen. Otan silti kaiken tämän ihanuuden vastaan, ansaitsematta.

Tarhapionit viihtyvät muuten oikein erinomaisesti maljakossa! Kannattaa siis leikata runsaimmillaan oleva kukka sisään ilahduttamaan, jos tietää vaikka sateiden tulevan ja haluaa kukinnon kestävän vielä hiukan pidempään.



Jos pitäisi nimetä kolme alku-/ keskikesän lempiperennaa (eli monivuotista kukkaa), niin sanoisin pionit, akileijat ja unikot. Palstallani on idänunikkoa  kahdessa eri kohtaa, aurinkoisemmassa paikassa ne kukkivat jo kesäkuun alkupuolella, varjoisemmassa juhannuksen jälkeen. Vaikka kirkkaanpunainen ei muuten kuulu lempiväreihini, niin punaisenoranssina hehkuvat idänunikot ovat suorastaan lumoavia! Leikkokukkana en ole saanut idänunikkoa menestymään, mutta se ilahduttaa suuresti puutarhalla.

Akileijojakin on palstallani muutama, mutta niitä en saanut kuviin saakka. Ensi kesänä aion istuttaa niitä lisää!





Muita keskikesän ilahduttajia ovat mm. hopeahärkki, sormustinkukka, koristevadelma, karpaattienkello ja tuo lila päivänkakkaran näköinen kukkanen, kuvissa ylhäältä alaspäin. Hopeahärkki (tai kauniimmin snow-in-snow) leviää varsin helposti ja on mielestäni tosi kaunis alkukesän maanpeitekasvi, en ole edes yrittänyt rajoittaa sen leviämistä. Päivänkakkaroiden suhteen heräsin taas siihen karuun faktaan, että niitä on nyt kyllä ihan pakko vähän rajoittaa, koska niitä on ihan älyttömästi! Ne ovat kyllä kauniita, mutta levitessään liikaa vievät tilaa kaikelta muulta. Naapurini tuli ystävällisesti huomauttamaan että kukinnot kannattaa ehkä leikata ennen kuin ne siementävät, ja nyt olen leikellyt niitä vimmaisesti pois, etteivät leviäisi ihan kaikkialle puutarhaan.


Kukkakierros puutarhalla-sarja saa vielä ainakin yhden osan, tietenkin loppukesän kukkivista. Mutta kiinnostaisiko teitä sen lisäksi kasvihuoneen ja hyötypuutarhan kasvit?

Puutarhan kesäkeidas

Kaupallinen yhteistyö IKEA & Asennemedia

Puutarhapalsta on ollut tämän kevään henkireikä. Olen viettänyt siellä aikaa enemmän kuin koskaan, viime viikkoina ihan päivittäin. Vaikka tuntuu että olen tehnyt puutarhatöitä enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä, hommaa riittää edelleen: vielä olisi paljon  taimia istutettavana ja rikkaruohoja kitkettävänä. Parhaillaan olemme tehneet tulevan kasvihuoneen ja kesämajan valmistelu-ja pohjatöitä, joissa riittää vielä työtä pitkälle kesäkuuhun saakka. Jokainen, joka on ikinä hoitanut pihaa tai edes kukkia parvekkeella, tietää, että puutarhanhoidossa mikään ei tule ikinä valmiiksi. Siksi onkin tärkeää oppia hyväksymään keskeneräisyys ja ottaa rohkeasti aikaa myös puuhastelun keskellä nauttimiselle ja rentoutumiselle.

Meidän kesäkeidas, ultimaattinen rentoutumispaikka, sijaitsee puutarhalla juuri nyt omenapuiden juurella. Siirtolapuutarhalla on menneillään ehkä kaunein aika vuodesta: hedelmäpuut kukkivat tai ovat puhkeamassa kukkaan ja kaikkialla on kukkivaa ja vehreää. Myös säätilassa tapahtui yhtäkkinen täyskäännös, kun parin viikon takaiset räntäsateet muuttuivatkin yhtäkkiä hellelukemiksi. Päivän mittaan kesäkeitaalla syödään lounasta, otetaan nokosia ja tehdään etätöitä – illalla istutaan pöydän ääreen nauttimaan lasilliset ja ihastelemaan ympäröivää kauneutta.

Kesäkeitaan kaunistus ovat SOLVINDEN-valaisimet, joilla olen koristellut omenapuut. Valaisimet toimivat aurinkokennolla: niiden akut latautuvat päivän aikana ja pimeän tullen ne syttyvät ja valaisevat puutarhan taianomaisella valollaan. SOLVINDEN-valaisimia on saatavilla eri värisinä ja kokoisina, minun lampuista näkee mitkä ovat lempivärini siirtolapuutarhan sisustuksessa: valkoinen, vaaleanpunainen ja okra. Näiden loisteessa on tanssahteltu ensimmäiset pienet puutarhatanssit, toivoisin että kertoja tulee vielä runsaasti lisää.

Ostin jo kolme vuotta sitten SALTHOLMEN-ulkokalustesetin, joka palveli ensin vanhalla mökilläni ja nyt jo toista kesää siirtolapuutarhalla. Ajattoman klassiset pihakalusteet ovat kestävä hankinta, edelleenkään näissä ei näy juurikaan käytön jälkiä. Kokoontaitettavat kalusteet eivät vie juurikaan tilaa varastosta ja siksi olenkin ajatellut hankkia tulevaisuudessa noita tuoleja lisää tulevia puutarhajuhlia silmällä pitäen. Pienessä mökissä kun säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi ja massiivisen isot kalusteet eivät tule kysymykseenkään. SALTHOLMEN-tuolit ja pöytä on myös helppo pakata auton takakonttiin ja ottaa mukaan vaikka kesäretkelle tai piknikille.


 

Kesäkeitaan sisustukseen kuuluuvat lisäksi myös KRYDDPEPPAR-kukkajalka ja  BETSÖ / VÅRHOLMEN-aurinkovarjo, joka tarjoaa loistavan etätytöpisteen myös auringon porottessa. Iso varjo tulee tarpeen etenkin säiden lämmetessä – vaikka aurinkoa rakastankin, ei suorassa paahteessa pitkään oleilu ole koskaan terveellistä. Kukkajalan taas ajattelin syksyn tultua tuoda puutarhalta kotiini, KRYDDPEPPAR sopii pihan lisäksi myös sisätiloihin. Suloisen vaaleanpunainen kukkajalka muistuttaa minua haaveestani, vaaleanpunaiseksi maalatusta uudesta mökistä, joka ehkä joskus tulevaisuudessa toteutuu.  Sitä odotellessa keskityn nauttimaan puutarhan kauneudesta ja kesäkeitaastani, joka on täydellinen juuri tällaisena.

Millainen on sinun kesäkeitaasi?

IKEA:n verkkokauppa on mainio apulainen pihan somistamiseen ja kesäkeitaan rakentamiseen sisälle tai ulos. Uudistuneen Click & Drive -palvelun myötä verkko-ostokset ovat nyt noudettavissa myös suoraan tavaratalon parkkipaikalta tai lastausalueelta ja IKEA Lähinouto toimittaa tuotteet noutopisteille ympäri Suomea.