category: suomalainen design

Suomalainen design on kiinnostanut minua jo lapsesta asti ja seuraan aktiivisesti kotimaisten suunnittelijoiden töitä ja tekemisiä. Silti kotimaisuus ei ole mikään itseisarvo: ei tarkoita, että tuote olisi automaattisesti parempi jos se on suunniteltu tai valmistettu kotimaassa. Suomalaisuus tuotteissa edustaa minulle kuitenkin hyvin usein laadukkuutta, kestävyyttä ja ajattomuutta ja nämä tuntuvat olevan arvoja, joita moni suomalainen brändi vaalii.

Sisustuksen puolella suosikkejani ovat mm. Iittala, Arabia, Balmuir, Familon ja Artek.

Muodin puolella lemppareitani ovat mm. Samuji, Arela, R/H, Marimekko, Terhi Pölkki ja Makia.

Aamuhetki ystävän kanssa & Piilopaikka pakkanen-arvonta

29.10.2015inspiration, koti ja sisustus, pohdintaa, suomalainen design, yhteistyö, ystävät & perheViena

yhteistyössä Asennemedia ja Arabia

Viime aikoina on tosiaan ollut vauhtia ja kiirettä, kuten ehkä viime postauksesta saattoikin päätellä. Niin kiire ei koskaan voi kuitenkaan olla, ettei ehdi järjestää välillä aikaa ystäville. Omat aikatauluni ovat vähän hankalat, kun illat ja viikonloput ovat usein töiden takia kiinni, ja välillä tuntuu siltä että kaikki kiva jää helposti välistä. Onneksi on myös ystäviä, joilla on myöskin vähän epänormaalimmat aikataulut, ja joiden kanssa voi sopia aamiaistreffejä keskelle viikkoa. Kutsuin tällä viikolla ystäväni Päivin luokseni kahvittelemaan ja juonimaan selviytymissuunnitelmaa tulevan pitkän talven varalle. Tiedättehän te, täytyy keksiä kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, kuten matkoja, illallisia ja juhlia jotka toimivat valopilkkuina pitkän ja kylmän talven keskellä.

Katoin kahvihetkemme Arabian uusilla Piilopaikka pakkanen-astioilla, jotka sopivat kuin nenä päähän kirpeään lokakuiseen aamuun. Pohjoisen tyttönä ihastuin astioiden talvimaisemaan, niiden veikeisiin eläinhahmoihin ja taianomaiseen tunnelmaan. Tapasin joku aika sitten astioiden suunnittelijan Piia Kedon, joka kertoi kuvituksen syntyneen Rovaniemen talvessa luontoa tarkkaillessa – mukeissa ja kannussa seikkaileva tyttö on kuulemma suunnittelijan oma äiti lapsuudessaan, seikkailemassa talvisessa metsässä. Tuo tyttö tuo mieleeni myös oman lapsuuteni, pohjoisen talviyöt, metsäretket, kuuman kaakaon ja sen, miten aina haaveilin luistelusta mekko päällä.

On muuten hassua, miten ystävän voi löytää joskus niin läheltä. Istumme kesäisin usein iltaa naapureiden kanssa sisäpihalla, ja siellä tutustuin myös reilu vuosi sitten Päiviin, joka silloin asui vielä samassa talossa. Joidenkin ihmisten kanssa kaikki on alusta alkaen hirveän helppoa ja luontevaa, juttu luistaa ja voi olla täysin oma itsensä, mitään salailematta. Voi ehdottaa yhteistä matkaa tai reissua vaikka oltaisi tunnettu vasta hetki, voi kutsua toisen kylään mummolaansa vuohia katsomaan ja sekään ei haittaa, vaikka eksytäään matkalla ihan väärään paikkaan, kyse on vain uudesta hauskasta seikkailusta.

Aamupäivän kahvitteluhetken tuloksena taskussa on nyt monta pientä kivaa ideaa talven varalle, toivottavasti suunnitelmat talvisista metsäretkistä ja monista kahvittelu-tai kaakaohetkistä toteutuvat. Ilokseni saan myös ilahduttaa teitä pienellä yllätyksellä – yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa ihana Piilopaikka Pakkanen-astioita itselleen ja ehkä kutsua ystävä kylään kahvittelemaan. Palkinto sisältää kaksi mukia (0,4dl), kaksi lautasta (20cm) ja tarjoiluvadin (29,5cm).

Osallistu Piilopaikka pakkanen-setin arvontaan jakamalla hauska tarina tai tärkeä muisto ystävyyteen liittyen ja jätä kommenttisi tähän postaukseen viimeistään 11.11.2015 klo 23.59 mennessä. Muistathan liittää mukaan sähköpostiosoitteesi. Huom. Arvonta on päättynyt!

helmahaaste

19.10.2015suomalainen design, tyyliViena

Minut tunnettiin aiemmin hame-ja mekkotyttönä – pukeuduin ennen helmoihin lähes päivittäin, housuihin todella harvoin tai en koskaan. Omassa mielessäni olen edelleen mekkotyttö, mutta huomaan asetelman kääntyneen käytännössä vähän päälaelleen, kun farkut, culottesit ja muut housuiksi luettavat vaatekappaleet ovat syrjäytäneet mekot arkikäytöstä lähes kokonaan. Syitä tälle on varmasti monia: tyyli muuttuu, ehkä pyrin välttämättään liiallista tyttömäisyyttä pukeutumisessa, ehkä ne farkut ovat usein vain helpompi ja toimivampi valinta, hameiden kanssa takkien yhdistely on usein vaikeaa ja sukkahousut ovat todella ärsyttäviä.

Kesällä helmojen käyttö on tosiaan helppoa, mutta syksyllä mekot meinaavat jäädä hengariin roikkumaan. Halusin haastaa itseni asian suhteen, ja yrittää pukeutua sukkahousuraivareidenkin uhalla taas useammin hameisiin tai mekkoihin. En koe tarvetta palata vanhaan tai yrittää muuttua takaisin mekkotytöksi joka joskus olin, ehkä ainoastaan vain yrittää hyödyntää vaatekaappini antimia vähän monipuolisemmin. Kirsikka väläytti Musla-blogissaan ajatusta myös housuista ja hameista yhtäaikaa, ehkä sitäkin pitää kokeilla?

Aloitin haasteen laittamalla päälleni Samujin pääskykuosisen fellow-mekon – se ei ehkä näissä kuvissa tule parhaimmalla tavalla esille takin alla, mutta ensimmäinen askel helmahaasteessa on nyt otettu.

takki ja mekko Samuji / kengät Ten Points / laukku ja hattu secondhand / huivi Acne

kuvat: Mustarttu / editing by me

suloisimmat syysasusteet

13.10.2015Milo, suomalainen design, uuttaViena

Viime viikosta lähtien on vähän väläytelty sitä teellä alkavaa sanaa. Talvi. Sieltä se tulee, halusimme tai emme, parempi siis alkaa valmistautua kylmyyttä varten.

Olen tässä vuosien mittaan oppinut, että talven asusteisiin kannattaa sijoittaa. Siis siinä mielessä, että hankkii sellaiset myssyt ja hanskat joita oikeasti käyttää mielellään – käyttöaika näille pakollisille talvivarusteille on sen verran pitkä, että ällönväriseen huiviin tai kutittavaan pipoon ehtii hermostua aika moneen kertaan ennen kevättä.

Olen käyttänyt Cosilta ostamaani harmaata kashmirhuivia jo parin vuoden ajan, uskoisin että huivilla on vielä monta käyttövuotta edessä, sen verran siistissä kunnossa se on pysynyt ahkerasta käytöstä huolimatta. Tänä vuonna halusin harmaan kaveriksi viininpunaisen huivin, ja päädyin Acnen klassikkoon, Canada-huiviin. Samujilta löytyi tänä syksynä ihanan muhkea metsänvihreä myssy, joka pitää kylmän poissa varmasti vaikka kolmenkymmenen asteen pakkasilla, niin lämpöinen se on. Ensin ajattelin tekeväni tuollaisen itse, mutta tiedän että pipo olisi valmis vasta vuoden päästä. Että parempi näin.

Kiitos hurmaavalle asustemallilleni, Milolle. Nakkipalkalla mikä tahansa onnistuu! Jos Milon seikkailut kiinnostavat enemmänkin, niin snapchatistani ( @vienak) löytyy pääosin milovideoita, tosin en ole oppinut kyseistä sovellusta vielä kovin aktiivisesti käyttämään 🙂