Tänään on kuulemma viimeinen hellepäivä. Huomenna siis kai alkaa jo syksy – haikeaa mutta samalla mukavaa, siinä missä kesä on huolettomuutta ja apautta, on syksy yleensä innostuksen ja inspiraation aikaa. Mieli on levännyt pitkän loman jälkeen, päässä on paljon tilaa uusille ideoille ja ajatuksille. Syksyllä tulee yleensä aloitettua uusia projekteja, joita saattaa sitten ehkä kevään kiireissä kirotakin, mutta loppupeleissä onkin ihan tyytyväinen, ettei sanonutkaan ei. Kaikesta oppii aina jotain.
Syksy hivuttautuu pikkuhiljaa pukeutumiseen. Aion mennä kyllä samalla linjalla kuin tähänkin asti, lisään vain pikkuhiljaa kerroksia. Ballerinojen tilalle täytyy vaihtaa kohta nilkkurit, pukea mekon päälle villatakki, iltaisin villahuivikin. Värit vaihtuvat hiukan tummempiin sävyihin, pastellivärit jäävät pikkuhiljaa vähemmälle.
Mutta tänään on vielä kesä, eikä tarvitse vielä murehtia sukkahousuja tai syystakin puutetta.