category: tyyli

Rannekelloista ja sumusäästä

Viimelauantainen sumu inspiroi kuvaushommiin – olen aina tykännyt sumusäästä. Siinä on jotain inspiroivan mystistä, kaupunki ikään kuin peittyy salaperäisyyden verhoon, ihmiset tuntuvat häviävän usvaan ja ilmestyvän taas sieltä kuin tyhjästä. Valokuville sumu antaa kauniin taustan ja nostaa värit hyvin esiin, ehkäpä siksi innostuin pitkästä aikaa pukemaan vähän voimakkaampia värejä. Yleensä metsänvihreä ja viininpunainen assosioivat mielen syksyyn, mutta olisihan toki liian ahdasmielistä käyttää aina vain tiettyjä värejä tiettyinä vuodenaikoina. Keväässä on muitakin sävyjä ja tunnelmia, kuin kepeitä pastelleja ja raikkaita raitoja.

Olen viimeksi käyttänyt rannekelloa pikkutyttönä. Ennen kännykkäaikakautta se olikin varsin hyödyllinen asuste, toisinaan lähes välttämätön. Puhelin onkin ollut ihan kätevä kello viimeiset 15 vuotta, se päivittyy itsestään kesäaikaan ja vaihtaa paikalliseen aikaan ulkomailla seikkailessa. Kuitenkin olen taas kohdannut haasteita tilanteissa, joissa kännykän vilkuilu on ehkä epäkohteliasta mutta silti tarpeellista – esimerkiksi töissä. Toki kellolla on myös muutakin merkityistä kuin käyttöarvo: hienoimmillaan se on upea asuste joka viimeistelee asukokonaisuudet.

Daniel Wellingtonilta otettiin yhteyttä ja tarjottiin minulle mahdollisuutta valita yksi kello heidän valikoimistaan, ihan kuin siellä oltaisi aavistettu kellohaaveeni. Omaksi suosikikseni nousi Classy St Mawes-kello 34mm leveällä nahkarannekkeella, konjakinruskeana tietenkin. Valehtelematta voin sanoa, että kello on saapumisensa jälkeen ollut ranteessa joka ikinen päivä, se näyttää hyvältä ja pelastaa töissä ne tilanteet, kun ei tiedä kelloa muttei ehdi kaivamaan kännykkää esille. Olen vain tehnyt  mieheni hiukan kateelliseksi, täytyy ehkä hankkia oma kello DW:ltä hänellekin.

neule ja laukku Samuji / farkut Monki / huivi Acne / kellot Daniel Wellington (saatu)
ps. Jos kellon hankinta tuntuu ajankohtaiselta, niin koodilla VIENA saat Daniel Wellingtonin nettikaupassa kaikista kelloista -15% alennuksen 15.4. saakka.

Kevein askelin kevättä kohden

Kevät toi mukanaan valkoisten nahkatennareiden kaipuun. Haaveissa oli mahdollisimman yksinkertaiset, mielellään merkittömät, aitonahkaiset tennarit, tietenkin suhteellisen edulliseen hintaan – valkoisten kenkien käyttöikä on aika lyhyt ja olisi järjettömyyttä laittaa niihin paljoa rahaa. Mahdoton yhtälö? Ei suinkaan – henkkamaukan premium quality-tuotteille kannattaa antaa mahdollisuus, nämäkin nahkatennarit löytyivät sieltä viidelläkympillä.

Tällä hetkellä olen uusien nahkatennareiden lisäksi innoissaan mm. seuraavista asioista:

Valosta. Sitä riittää melkein iltakuuteen saakka nykyääN!

Paljaista nilkoista. Toistaiseksi illuusio on luotava läpinäkyvillä sukkiksilla, mutta on tämäkin jotain. Kohta alkavat trenssikelit!

Lähestyvästä Pariisin matkasta – en ole koskaan aiemmin kokenut Pariisin kevättä. Kirsikankukat, täältä tullaan!

Vaatekaapin tyhjentämisestä. Vähemmän on enemmän, ja toisaalta pitää tehdä tilaa muutamille tarkoin valituille uutuuksille. Myynti-ilmoitusten rustaaminen ja noutojen sopiminen on työlästä, mutta lopputulos palkitsee.

takki ja housut Samuji / silkkipaita Massimo dutti / aurinkolasit Monki / tennarit H&M
kuvat: Mustarttu

OOTD

Pitkästä aikaa asukuvia.

Rakas luottokuvaajani Arttu palasi vihdoin kaukomailta, joten kutsuin hänet kylään, tarjosin herkulliset miilunpolttajan vegepastat (resepti tulossa!) ja houkuttelin asukuvaushommiin. Onni ei ollut oikein myötä: vaelsimme pitkään viimassa etsien sopivaa kuvauspaikkaa, valo kävi vähiin ja sitten kamerasta loppui akku. Seuraavat kuvat siis tiedossa sitten, kun lämpötila on pysyvästi plussan puolella ja kadut kuivina jäästä ja loskasta.

Minulla on konmari-puhdistus menneillään vaatekaapissani – yleensä aina tähän aikaan vuodesta tulee se tarve karsia kaikki ylimääräinen pois vaatekaapista ja täyttää se kaikella uudella ja raikkaalla. Kauppoihin ilmestyneet kevätmallistot houkuttavat, oma garderoobi taas tuntuu vähän tunkkaiselta ja tosi epäajankohtaiselta. Olen tähän saakka onnistunut tässä kevätmuotihuumassa pitää pääni kuitenkin kylmänä, ja yrittää miettiä mahdollisia vaatteista luopumisia ja uusien hankkimisia mahdollisimman järkipohjaisesti. Villakolttujen sijaan innostaa ehkä nyt kepeät silkkimekot, mutta Suomessa ensiksi mainitulle on käyttöä ympäri vuoden, jälkimmäiselle ehkä hyvällä onnella pari kuukautta.

Tänään siis luotin vielä vanhoihin tuttuihin. Arelan pooloneule on ollut tänä talvena paras kaverini – unelmanpehmeä kashmir ei petä koskaan, vaan lämmittää ja ilahduttaa ankeimpanakin päivänä. Metsänvihreä mokkahame ei ole kai näkynyt blogissa, löysin sen kirpputorilta vuosi sitten. Meinasin tehdä siitä laukun, mutta se on oikeastaan aika kiva hameenakin.


neule Arela / takki Samuji / hame secondhand / kengät Acne / aurinkolasit Monki

photos Mustarttu
edited by me