category: tyyli

Syyskuun sävyt

asusteet, suomalainen design, tyyli, ,

Syyskuu alkoi sairastellen. Olen perunut tapaamisia ja treenejä ja samaan aikaan tylsistynyt flunssaisena kotona kuoliaaksi. Miksi sitä on sellainen ihminen, että kiireisenä toivoo hartaimmin edes yhtä lepopäivää ja sitten kun joutuu sairauden takia sänkyyn, ahdistuu jo yhdessä päivässä? Joku tässä pääkopassa on pahasti vialla.

Flunssaisena olen ehtinyt selailla läpi internetin, järjestellä kotona kaikki mahdolliset nurkat ja käydä läpi vaatekaapin kahteen kertaan. Ilokseni olen saanut todeta, ettei siellä ole oikeastaan mitään ylimääräistä: kaikki vaatekaappini vaatteet ovat rakastettuja ja suhteellisen aktiivisesti käytössä. Tästä voin kiittää sitä, että olen ollut aina aika ahkera laittamaan käyttämättömiä tavaroita kiertoon ja tietysti sitä, että olen kuluneen vuoden aikana ostanut uusia vaatteita hyvin harkiten. Garderoobissani vallitsee nyt ihana selkeys, ja haluaisin pitää tilanteen sellaisena, sillä selkeys ja harmonia ovat muutenkin koko tämän syksyn vallitsevia teemojani.


Syyskuun sävyt ovat maanläheisiä, rauhallisia ja lempeitä. Aiempiin vuosiin verrattuna innostun juuri nyt aiempaa enempää kaikenlaisista mudan, hiekan ja ruskean sävyistä. Ikisuosikit metsänvihreä ja konjakinruskea pysyvät toki edelleen vahvana niiden rinnalla. Syksyn kolme uutta tyylihankintaa ovat samalla tämän hetken lempijuttujani: Adidaksen beiget Falconit ovat maailman mukavimmat jalassa ja sopivat yhteen lähes kaikkien asujen kanssa. Harkitsin kenkien ostoa koko kesän läpi, vaikka vanhoista tennareistani alkoi jo tulla varpaat läpi (vaivaisenluiden kanssa kengät kuluvat ihan älyttömän nopeasti!), mutta ostopäätöksen jälkeen en ole harmitellut kertaakaan, että käytin yli satasen näihin tennareihin. Kermanvalkoinen villapaita on taas löytö ystävän kirppikseltä, ja jos voisin niin pukisin sen päälleni joka päivä. Kolmas ostos on okranvärinen farkkutakki karvakauluksella – rakastan sitä, vaikken ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Toistaiseksi syksy on ollut vielä liian lämmin karvatakille.

Jos pitäisi nimetä jokin yksittäinen asia, mikä tyylissäni on muuttunut eniten viimeisen vuoden aikana, niin se olisi ehdottomasti korujen käyttö. Otin elämäni ensimmäiset korvareiät reilu vuosi sitten ja sen jälkeen minusta on tullut korvistyttö. Tämän hetken suosikkikorvikseni ovat kultaiset ihmisnaamat, niitä myös kommentoidaan jatkuvasti. Toiset syksyn suosikkini ovat kuvan vihreät Aida Impactin* silkkikorvikset (korvikset saatu). Aidalle on tullut mallistoon myös ihania helmikorvakoruja, joista aloin haaveilla sen jälkeen kun siskoni osti sellaiset. Jos viisi vuotta sitten joku olisi sanonut minulle että suosin koruissa keltakultaa ja lisäksi haaveilen helmikorvakoruista, en olisi uskonut, mutta tässä sitä vain ollaan. Ihmismieli on jatkuvasti muutoksen alla.


Kirjoitan nykyään harvoin mitään tyylistä, koska vaatteista puhuminen tuntuu vähän pinnalliselta, ihan kuin pitäisi olla aina jotain hyvin painavaa ja syvää sanottavaa, kun täällä blogissa suunsa aukaisee. Samaan aikaan inspiroidun kuitenkin muiden tyylijutuista ja kuvista – ehkä voin siis vapaasti tuoda välillä ilmoille näitä kevyempiäkin juttuja omassa kanavassani. Vai kiinnostaako teitä vielä tyylijutut? Tyylistä ja asukuvistahan tämä kaikki aikoinaan lähti.

FLOW 2019 kuvina

Helsinki, musiikki, tyyli,


Nyt se on sitten ohi, tämän vuoden Flow. Tänään on toivuttu viikonlopusta, juotu smoothieita ja inkivääriteetä ja koitettu selvitä päivän muutamasta pakollisesta työtehtävästä. Nyt joka paikkaa kolottaa ja väsyttää, mutta olipahan taas viikonloppu! On vaikea selittää ulkopuoliselle, mikä juuri Flow’ssa on niin mahtavaa, mutta joka vuosi tämän festarin jälkeen tuntuu siltä, että nyt oli taas se kaikkien aikojen paras Flow. Siinä on vaan jotain ihanaa ja yhteisöllistä, kun melkein koko Helsinki (ja muutama ulkopaikkakuntalainenkin) on pakkautunut Suvilahteen juhlimaan.

Tänä vuonna en keskittynyt Flow’ssa juurikaan kuvaamiseen tai etenkään somettamiseen, vaan annoin kännykän olla laukussa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Muutamia kuvia saimme kuitenkin talteen etenkin perjantain alkuillalta ja lauantailta, joten tässäpä ilman suurempia puheita tämän vuoden Flow-tunnelmia kuvina, olkaapa hyvät!



Tämän vuoden Flow’sta jäi mieleen ystävät, tanssit Front Yardilla, Leroy Burgessin keikka, Powaun vegaanipehmis, Levantin falafel-avokadorulla ja kävelymatkat kotiin kesäyössä (on muuten ihana asua Kalliossa, kun Flow’sta pääsee kävellen kotiin!). Fiilistelin monta keikkaa puoli-innoissani, mutta harvasta sytyin täysin – kun oma musiikkimaku on aika paljonkin isosta massasta poikkeava, niin tällaisilla festareilla keikkoja isommaksi anniksi jää se kaikki muu. Hengailu, tanssiminen, ruoka, ystävät ja se koko ihana kesäfiilis.

Kiitos Flow Festival 2019 – ensi vuonna taas nähdään!

Lempivaatteeni

suomalainen design, tyyli, , ,


Viime viikolla hesari uutisoi että vaateteollisuus aiheuttaa päästöjä yhtä paljon kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä. Se ei tullut varmastikaan monellekaan yllätyksenä, onhan pikamuotia ja länsimaisia kulutustottumuksia jo kritisoitu pitkään kestämättömänä valintana maapallomme kannalta. Minullekin on ollut jo kauan selvää se, että jatkuva vaateshoppailu tai edes takeista tai mekoista haaveilu ja on historiaa. Meidän on yksinkertaisesti pakko muuttaa kulutustottumuksiamme ja vähentää ostelua reippaasti. Onneksi meillä on vähentämiseen myös hyvin varaa, harvalla meistä on sellainen tilanne, että vaatteita tai kenkiä ei oikeasti olisi tarpeeksi.

Aina välillä tuntuu siltä, että ilmaston kannalta hyvät valinnat on pelkkää ankeutta ja ikävyyttä ja luopumista. Joskus ne myös oikeasti on sitä, moraalisesti oikeat teot kun ei aina ole pelkkää hauskanpitoa. Toisaalta moni asia riippuu myös siitä, miltä kantilta asiaa katsoo: voi ostaa superharvoin vaatteita, mut silloin kun ostaa, niin ostaa jotain ihan täydellisen ihanaa, sellaisia vaatteita jotka nostaa mielialaa ja tekee olon kauniiksi. Sellaisia tulevaisuuden lempivaatteita.


Yksi mun lempivaatteistani on Nokosen Onerva Ruffle-paita. Se on hieno esimerkki vastuullisesti tuotetusta, mutta kuitenkin kauniista ja laadukkaasta vaatteesta. Pusero on materiaaliltaan 100 % nokkosta, mikä on ihan mieletöntä! Miettikää, siitä inhottavasta rikkakasvista, joka polttaa ikävästi jos siihen koskee, on saatu aikaiseksi jotain näin kaunista. Nokkonen tuntuu pellavalta ja käyttäytyy myös samoin, eli rypistyy helposti. Tämä Nokosen paita ei ole pelkästään hurmannut minua kauneudellaan vaan se on palauttanut osiltaan uskoani tulevaisuuteen: uusia kikkoja keksitään  jatkuvasti ja ehkä meillä onkin toivoa, jos vain ihmiset löytävät tällaiset merkit ja vastuullisuus nousisi yhä useammalle shoppailijalle tärkeäksi kriteeriksi.

Olen levittänyt Nokonen-fanituksen myös perheelleni, sillä pikkusiskoni hankki aika pian minun jälkeeni IVALO:sta samanlaisen puseron kuin itselläni. Itseasiassa lainasin näitä kuvia varten pikkusiskoni paitaa, sillä omani oli pesussa – minun paitani on enemmän tummansininen, siskoni taas kirkkaampi sininen. Koska paidat värjätään ja ommellaan käsin Helsingissä, on jokainen vaatekappale uniikki. Voisin tosissani haluta Nokosen mallistosta kaikki muutkin vaatteet itselleni, mutta koska en oikeasti tarvi mitään, niin olen vain onnellinen tästä lempipaidastani. Kaikkea mitä ihailee, ei tarvitse omistaa – oikeastaan aika helpottavakin ajatus.


Eetti ry:llä oli viime kuussa #lempivaate-kampanja, jonka ideana on kannustaa suomalaisia käyttämään vaatteitaan pidempään.  Tarkoitukseni oli osallistua tähän jo silloin, mutta talviväsymykseni keskellä en saanut aikaiseksi. Ajattelin silti, että  tämä aihe on sellainen josta voi hyvin kirjoittaa nytkin, vaikka itse kampanja-aika on jo ohi – tilanne kun ei ole vaateteollisuuden suhteen muuttunut ainakaan yhtään parempaan suuntaan. Jaetaan siis yhdessä lempivaatteiden ilosanomaa vaikka koko vuoden ajan! Mikä on sinun lempivaatteesi ja miksi?