category: tyyli

Neuletunnustuksia

neuletunnustuksia

Kaupallinen yhteistyö, Pierre Robert

Rakastan neuleita. Syksyn tullessa osa murehtii kun joutuu luopumaan kesävaatteistaan mutta tämä pohjoisen tyttö iloitsee kun saa aloittaa taas neule-ja villasukkakauden. Olen aina luottanut neuleissani luonnonmateriaaleihin ja erityisesti villaan – jo yläasteikäisenä opin äitini neuvosta tsekkaamaan villapaitojen materiaalilaput, ettei niissä olisi sitä kutittavaa ja sähköistä akryyliä. Ihan kunnon villakin saattaa olla helposti liian kutittavaa, siksi suosikkimateriaalini neuleissa onkin usein lampaanvillaa pehmeämpi merinovilla. Merinovilla on kestävää ja hengittävää, se ei juurikaan nyppyynny ja lisäksi se tuntuu pehmeältä iholla. Eikä kutita.


Merinovillan ja muidenkin villavaatteiden huoltamisessa on hyvä muistaa ykkössääntönä se, että villaa kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Käyttökertojen välissä villavaatteita kannattaa tuulettaa ja yksittäiset tahrat voi yrittää puhdistaa paikallisesti pelkällä vedellä ja villalle tarkoitetulla pyykinpesuaineella. Voin tunnustaa, että minulla on monia villaneuleita, joita en ole pessyt ehkä kuin kerran jos kertaakaan, eikä edes hävetä! Monissa villavaatteissa saattaa olla käsinpesusuositus, mutta itse uskon että kone on minua parempi mittaamaan sopivan  pesuveden lämpötilan ja käytän aina villanpesuohjelmaa. Nyppyyntynyttä neuletta ei tarvitse heittää pois, vaan kashmirkamman avulla nyppyneuleista saa kuin uusia.

Norjalainen Pierre Robert on tehnyt tänä syksynä ihanan neulemalliston yhdessä Hanneli Mustaparran kanssa. Hanneli on yksi niistä ulkomaisista bloggaajista, joita olen seurannut melkein alusta alkaen ja siksi odotin kiinnostuneena, mitä yhteistyö pitäisi sisällään. Mallistoon kuuluu sukkia, pitkä-ja lyhythihaisia neuleita ja maailman mukavimman näköinen oloasu, jota aion toivoa joululahjaksi. Neuleet ovat hyvin simppeleitä, istuvia ohuita neuleita, eikä itse suunnittelussa ole oikeastaan mitään kovin erikoista – eikä pidäkään olla, minimalisti ja yksinkertaisuus on mielestäni neuleissa juuri se juttu.

Hanneli x Pierre Robert-malliston materiaaleina on käytetty joko 100 % merinovillaa tai merinovillan ja tencelin sekoitusta. Tencel on luonnonmateriaali, jolla on samoja hyviä ominaisuuksia kuin merinovillalla, mutta se siirtää kosteutta pois iholta villaakin tehokkaammin ja auttaa myös vaatteita pitämään muotonsa paremmin. Tencel on myös ympäristöystävällinen valinta: tencelin valmistukseen tarvitaan esimerkiksi 95% vähemmän vettä kuin puuvillan valmistamiseen. Päällä tuo merinovilla-materiaali tuntuu miellyttävän pehmeältä, jopa silkkiseltä.


Pyrin aina vaatteita hankkiessani miettimään niiden eettisyyttä ja ekologisuutta. Merinovillan kohdalla kannattaa olla erityisen tarkka, ettei tule tukeneeksi lampaille hyvin kivualista mulesing-menetelmää, jossa lampaalta leikataan ihoa pois loiskärpästautien estämiseksi. Ilahduin huomattavasti, kun luin Pierre Robertin käyttävän vain mulesing-vapaata merinovillaa ja sitoutuvan muutenkin noudattamaan eettisiä ja sosiaalisia ympäristönormeja – esimerkiksi he eivät käytä tuotteissaan lainkaan kaikkein ohuinta ja hienointa merinovillaa, koska se vaatisi eläinten pitoa liian ahtaasti. Lisätietoja löytyy hyvin täältä.


Hassua muuten, olen aina ennen vieroksunut lyhythihaisia neuleita, ihmetellyt milloin niitä muka voi käyttää ja mieltänyt ne enimmäkseen vanhempien rouvien vaatetukseksi. Mieli on kuitenkin muuttuvainen, nyt olen täysin rakastunut nimenomaan näihin lyhythihaisiin neuleisiin: sopivan lämmin, muttei kuitenkaan yhtään liian kuuma. Onko minusta tullut vanha?

Koodilla VIENA20 saat -20% alennuksen Hanneli x Pierre Robert-mallistosta ja verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa 9.11 – 18.11 ja edun saa syöttämällä koodin ostoskoriin tilauksen yhteydessä.

Kuvat: Mustarttu & minä

Talven pörröisin vaate

Viime viikolla se alkoi, talvi. Pakkasin vähän haikeana ohuet kesä-ja syystakit pukupusseihin ja otin villakangastakit esille. Nyt vuoraudutaan villaan, untuvaan ja paksuihin kerroksiin ainakin seuraavan viiden kuukauden ajan ja mietitään, että miten sitä taas selviäisi talven yli. Vaikka ahdistun hiukan tästä pimeydestä, niin kylmyys ei samalla tavoin kuitenkaan haittaa, se on mielestäni ennemminkin varustelukysymys. Kun panostaa kivoihin ja lämpimiin talvivaatteisiin, ei ulkoilu pakkasellakaan ole yhtään hassumpaa.

Tämän syksyn suloisin takki on tämä pörröanorakki, jonka sain R-Collectionilta. “Rokserin” anorakkimalli tuo mieleen lapsuuden, reissut Kajaanin tehtaanmyymälään ja sen, miten coolia oli omistaa samanvärinen anorakki ja siihen kuuluvat housut, itselläni oli punaiset. Teddykarvainen versio on jotenkin vastustamattoman suloinen, kaikki pörröinen ja lämmin vetää kovasti puoleensa tähän aikaan vuodesta. Enkä taida olla ainoa – en muista saaneeni koskaan niin paljon kehuja yksittäisestä vaatekappaleesta kuin tästä. Parasta takissa on söpöyden lisäksi mielestäni sen väljä malli: alle mahtuu monta villakerrosta ja samaa takkia voi käyttää poikaystäväkin.

Tuoko teille anorakkimalli mieleen lapsuusmuistoja?

pörrötakki R-Collection (*saatu)  /  huivi &Other Stories  / hattu secondhand 


Kuvat: Omar El Mrabt, editing by me

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Kuinka pukeutua kuin pariisitar?

Myönnän, olen wannabe-ranskatar. Vitsillä kutsun itseäni toisinaan Ullanlinnan Amélieksi tai La bohèmen Mimiksi ja yleensä haaveilen että elämässäni olisi hiukan enemmän ranskalaista eleganssia. Unelmieni vaatetyyli on pariisilaisittain huolettoman chic, ja mukana olisi tietenkin annos skandiminimalismia ja ripaus kokeilunhalua. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta, että minulla olisi jossain vaiheessa täydellisen valmis vaatekaappi, sillä makuni ja mieltymykseni muuttuvat kaiken aikaa ja mikä viime vuonna näytti hyvältä, ei ehkä enää miellytäkään. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että päälinjat pukeutumisessani ovat pysyneet samana jo pitkään – sen voi huomata esim. tässä katsauksessa, jossa on nähtävällä syystyylejäni neljän vuoden ajalta.


Miten sellainen huoleton pariisitartyyli sitten syntyy? Oikeaa yhtä vastausta tuskin on olemassakaan – jokaiselle ranskalainen eleganssi voi tarkoittaa vähän eri asioita. Jollakin tulee ensimmäisenä mieleen raitapaita ja baskeri, mutta itselleni klassinen pariisilaistyyli tarkoittaa muassa laadukkaisiin, mutta monikäyttöisiin vaatekappaleisiin sijoittamista, vähäeleisyyttä, maanläheisiä sävyjä ja klassisia leikkauksia. Ei röyhelöille, värisirkukselle tai kimallukselle.

Nykyisin vaatekaappini yksi kulmakivistä ovat eriväriset silkkipaidat, joita yhdistelen kaikenlaisiin alaosiin. Valkoinen silkkipaita on ikisuosikki, mutta esimerkiksi musta tai vaikkapa vaaleanpunainen tuovat vaihtelua. Laadukkaita mutta edullisia silkkipaitoja olen löytänyt &other storiesilta (samaa mallia löytyy useissa eri väreissä) ja H&M:n premium quality-mallistosta.  Silkkipaidat näyttävät hyvältä rennosti hihat käärittynä niin lyhyehkön farkku-tai nahkahameen, korkeavyötäröisten housujen tai farkkujen kaverina.

Silkkipaitojen lisäksi vannon klassisten takkimallien sekä laadukkaiden nilkkureiden  ja neuleiden nimeen. A.P.C:n tummansinisen takin ostin reilu vuosi sitten pariisista, ja se päällä tunnen oloni aina erityisen ranskalaiseksi ja tyylikkääksi. En omista kovin monia kenkiä, ja silloin kun niitä hankin, harkitsen ostosta tarkkaan. Käytän nykyisin harvoin hyvin korkeita korkoja, sillä kengät jalassa on pystyttävä kävelemään pitkiäkin matkoja. Vaikka nahka ei ole materiaalina eettisin, se voi olla kuitenkin kestävämpi ja jalalle parempi vaihtoehto – esimerkiksi itselläni on molemmissa jaloissa vaivaisenluut, joten kengän materiaalin on pakko olla joustava. Neuleisiin pätee mielestäni sama sääntö kuin kenkiin, laatu korvaa määrän: kashmir ja merinovilla ovat parhaimmat materiaalit, ja halvalla en ole koskaan löytänyt hyvää.

Ennenkaikkea pariisitartyylin kauneus syntyy mielestäni yksinkertaisuudesta ja luonnollisuudesta: pariisittarelle eivät kuulu voimakas meikki, ripsienpidennykset tai lävistykset. Ei näkyviä logoja vaatteissa, asusteövereitä tai liian viimeisteltyä asua. Lisäksi: punainen huulipuna toimii aina.

takki A.P.C / satulalaukku Samuji / hame Samsoe & Samsoe / silkkipaita h&m / vyö ja hattu second hand / kengät Terhi Pölkki (saatu) / kello Daniel Wellington (saatu)


Kuvat: Jonna Leppänen / Jonnamaista

ps. aina ei kuitenkaan jaksa olla pariisitar. Silloin on kiva hiihdellä menemään vaikka adidaksen logopaidassa ja neonväreissä. Kaikki tyylisäännöt on tarkoitettu rikottaviksi!