Kuinka rakastuin boulderointiin – lajiin hurahtaneen aloittelijan vinkkejä kiipeilyharrastuksen aloittamiseen
Viime kesänä kuorokaverini pyysi minua mukaan boulderointihallille. En ollut koskaan sitä ennen kokeillut kiipeilemistä enkä ollut siitä erityisen kiinnostunut, lähimmäksi olen päässyt sellaisissa ulkoseikkailupuistoissa, joissa suoritetaan erilaisia reittejä metsässä valjaiden varassa, ja sekin on aika kaukana kiipeilystä urheilulajina. Lupauduin mukaan osittain ystäväni mieliksi ja osittain siksi, koska kaiken uuden kokeileminen kiinnostaa. Mulla ei silti ollut mitään suurempia odotuksia, ja ehkä hyvä niin – ensimmäinen boulderointikokemukseni ei ollut hirveän onnistunut. Kärsin silloin pahoista selkäkivuista ja kiipeily oli sen vuoksi aika tuskaisaa, lisäksi pelkäsin ihan älyttömästi. Tuon ensikäynnin jälkeen kului melkein kaksi kuukautta, ennen kuin uskaltauduin hallille uudestaan – ja sitten jotain tapahtui. Hurahdin boulderointiin!
Käyn nykyisisin kaksi kertaa viikossa kiipeilyhallilla, parhaimmillaan jopa kolmesti. Usein kotona ollessani haaveilen kiipeilyhallille pääsystä ja uusista sessioista ja vietän aikaani instassa kiipeilyvideoiden parissa. Boulderoinnista on tullut mun juttu. Ja se tuntuu tosi tosi arvokkaalta, kun on koko aikuisikänsä paininut sen kanssa, ettei löydä oikein sellaista urheilulajia, josta innostuisi niin paljon että siitä tulisi säännöllinen harrastus. No, nyt sellainen on löytynyt ja olen siitä enemmän kuin innoissani!
Mitä on boulderointi?
Boulderointi on kiipeilyä ilman köysiä tai valjaita joko sisähallissa tai ulkona, matalilla korkeuksilla. Boulderhalleilla on reittien alla aina patjat pehmittämässä iskuja, ja seiniltä putoaminen on aika normaalia. Köysikiipeilyyn verrattuna reitit ovat siis paljon lyhyempiä ja matalammalla, mutta eivät välttämättä lainkaan helpompia. Boulderoinnista voit lukea lisää esimerkiksi täältä.
Olen itse kokeillut boulderoinnin lisäksi muutamia kertoja köysikiipeilyä, ja se on myös hauskaa, mutta se ei sytytä ihan samalla tavalla kuin boulderointi. Silti välillä on kiva käydä myös kiipeilemässä köysillä, ja haluaisin joskus suorittaa vielä ainakin yläköysikortin. Tässä postauksessa puhun kuitenkin boulderoinnista, sillä siitä minulla on eniten kokemusta.
Mikä kiipeilyssä on niin koukuttavaa?
Kiipeily on mielestäni loistava yhdistelmä hauskanpitoa, ongelmanratkaisua ja urheilua. Oikeastaan se urheilupuoli tulee mun mielestä siinä melkein kuin itsestään, sen kaiken muun kivan ohessa. Reittien suorittamisesta tai pienemmistäkin onnistumisista seinällä tulee voimakas pystyvyyden ja voimakkuuden tunne. Usein ihmettelen itsekin sitä, että miten mun keho pystyy siihen kaikkeen, mitä se kiipeilyseinällä tekee! Kiipeilyssä ei ole kyse pelkästään voimasta, vaan siinä tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja luovuutta, jotta löytää oikean ja itselle sopivan tavan ratkaista reitti. Yleensä yhtä oikeaa ratkaisutapaa ei ole, ja kiipeilijänä pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan (ja kiroamaan omia heikkouksiaan), ja vertailu toisiin on turhaa.
Kiipeilyä on myös ihanaa harrastaa porukassa. Koska reittien suorittamisen välissä on pakko pitää taukoja, siinä ehtii hyvin vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa ja kavereiden kannustuksen (ja vinkkien) avulla yleensä yltää parempaan suoritukseen kuin yltäisi yksin. Toisaalta tiedän monien nauttivan myös yksin kiipeilystä, mutta itse pidän siitä myös sosiaalisena harrastuksena. Kiipeilykavereita voi löytää myös hallilta, siellä on usein kiva tunnelma ja olen usein aloittanut keskustelun jonkun tuntemattoman kiipeilijän kesken.
Kiipeily on minulle myös mindfulness-treeniä. Reittiä suorittaessa keskityn täysin vain reittiin, en mihinkään muuhun. Kiipeillessä unohdan yleensä hetkeksi töihin liittyvät murheet, maailmantuskan ja oman elämän ongelmat.
Voiko kuka tahansa alkaa harrastamaan boulderointia? Tarvitseeko ennen aloittamista käydä joku kiipeilykurssi?
Periaatteessa kuka tahansa voi kokeilla kiipeilemistä, iällä tai kunnolla tai taitotasolla ei ole väliä. Kun aloitin boulderoinnin, olin 33-vuotias, kärsin säännöllisesti pahoista alaselkäkivuista ja kuntoni oli suoraan sanottuna paska. Yläkropassani ja käsilihaksissani ei ollut lainkaan voimaa ja pelkäsin aivan hirveästi. Silti minusta tuli lajin innokas harrastaja. Kiivetessä kunto kehittyy ja lihakset voimistuvat pikkuhiljaa. Helpoimmilla reiteillä pärjäävät helposti aloittelijatkin ja pikkuhiljaa voimien ja osaamisten karttuessa pääsee etenemään vaikeammille reiteille.
Boulderointia varten ei tarvitse käydä mitään kurssia, kokeilemaan voi mennä ilman mitään aiempaa kokemusta. Silti itse olen iloinen, että olen tutustunut lajiin kokeneempien ystävien tukemana. Hyvä idea voi olla siis mennä kiipeilemään ensimmäistä kertaa jonkun lajia tuntevan ystävän kanssa, mutta ei se alkeiskurssikaan ole huono idea.
Itse kävin kuukausi sitten Boulderkeskuksen tekniikkakurssin, ja sain sieltä todella hyviä vinkkejä omaan kiipeilyyni ja sen jälkeen oma tekniikkani on mennyt todella paljon parempaan suuntaan. Jos haluaa siis kehittyä lajissa, niin kurssit ovat oiva apu!
Mitä varusteita kiipeilyyn tarvitaan?
Sisäboulderointiin ei tarvitse mitään muuta varusteita kuin kiipeilykengät ja jotkut rennot vaatteet. Kiipeilykenkiä voi vuokrata halleilta, itse kiipeilin ensimmäiset 4 kuukautta vuokrakengillä. Vaatetuksen suhteen tyyli on aika vapaa: itse kiipeilen useimmiten urheilutrikoissa, mutta olen myös kiipeillyt haalarissa, collegehousuissa, hupparissa ja ulkoiluhousuissa.
Paljon kiipeilyharrastus maksaa?
Harrastuksen kulut syntyvät kiipeilyhallien pääsymaksusta, kenkien ostamisesta (ja huoltamisesta) sekä mahdollisista kiipeilykursseista. Ulkona kiipeily on tietysti ilmaista, mutta sitä varten tarvitaan myös omia patjoja. Itse en ole koskaan kokeillut ulkokiipeilyä, mutta haluaisin kyllä joskus kokeilla!
Eri kiipeilyhalleilla on eri hinnat, mutta pääkaupunkiseudun halleilla (boulderkeskus ja kiipeilyareena) kertakäynnin hinta on n. 10-15e – arki-aamupäivisin on halvempaa kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Kymmenen kerran kortti maksaa n. 100e.
Kiipeilykenkien hinnat vaihtelevat, itse ostin n. 80e maksavat aloittelijan kengät, mutta monet kengät ovat n. 120-150e luokkaa. Toisaalta kiipeilykengät voi löytää myös käytettynä, siskoni esimerkiksi osti ihan kelpo töppöset tori.fi:stä vitosella. Ensimmäiset kengät kannattaa ostaa jostain liikkeestä tai kiipeilyhallilta, josta saat asiantuntevaa neuvoa niiden valintaan.
Eikö kiipeily ilman valjaita ole vaarallista?
Boulderoinnissa sattuu itse asiassa vähemmän vakavia vammoja kuin muissa kiipeilylajeissa, koska kiipeilykorkeudet ovat matalia ja patjat pehmentävät alastuloa. Itselläni nyrjähti nilkka boulderoinnissa viime lokakuussa: lähdin väsyneenä kokeilemaan “huvikseni” vähän liian haastavaa reittiä ja jalka lipsahti matalalta otteelta ja nilkka taittui. Onnettomuuksia voi siis välttää sillä, että venyttelee ja lämmittelee huolella ja tiedostaa omat rajansa. Naarmuilta ei voi välttyä, mutta itse en koe boulderointia erityisen vaarallisena lajina! Jostain luin, että jalkapallossa tapahtuu suhteessa harrastajamäärään enemmän onnettomuuksia kuin kiipeilyssä.
Mitä haaveita ja tavoitteita minulla on kiipeilyn suhteen?
Toivon, että innostus säilyy nyt 9 kuukauden harrastamisen jälkeenkin ja jatkan hyvin alkaneella tiellä! Asetin alkuvuodesta itselleni tavoitteen, että haluaisin kiivetä ensimmäisen punaisen (6C) reittini ennen toukokuuta, ja tavoite täyttyi maaliskuun viimeisenä päivänä! Ehkä seuraava tavoitteeni on päästä 7-tasolle? Tärkein tavoitteeni on kuitenkin se, että nauttisin harrastuksesta vuosienkin päästä ja saisin kehooni lisää voimaa ja kestävyyttä. Kiipeilyn ansiosta olen päässyt eroon alaselkäkivuista ja toivon, että boulderoinnin avulla kehoni pysyy hyvässä kunnossa.
Haluaisin myös jossain vaiheessa kokeilla ulkona kallioilla / kivillä kiipeilyä, nopeuskiipeilyä ja suorittaa yläköysikurssin. Katsotaan miten käy!
Löytyykö sieltä muita lajiin hurahtaneita?
