category: ystävät & perhe

Onneksi on perjantai

Perjantai. Olen edellisenä iltana tehnyt töitä pikkutunneilla ja herännyt aamulla aikaisin taas jatkamaan. Pitkän mutta äärimmäisen tehokkaan kuvauspäivän jälkeen riennän vauhdilla kotiin vastaanottamaan postin lähetystä, jonka pitäisi olla uusi sänkyni, olen edellisenä iltana järjestänyt toiselta paikkakunnalta käsin vanhan sängyn poiskuljetuksen. Kun pääsen juuri ja juuri ajoissa kotiovelleni, ei postimies odotakaan sängyn kanssa, vaan hän luovuttaa minulle pelkän sijauspatjan. Siinä sitä sitten oltiin, ilman vanhaa sänkyä, puhumattakaan uudesta. Olin niin väsynyt ja hämmentynyt, etten osanut kuin nauraa ja rojahtaa sohvalle. Unohdin avaimet ulko-oveen.

Tällaisen viikon jälkeen on ihaninta, kun ystävät tulevat hakemaan sinut kotoa, ottavat unohtuneet avaimet talteen ulko-ovesta, keittävät kahvit, kantavat tavarasi autoon ja antavat sinun nukkua takapenkillä ajomatkalla kohti mökkiä. Tiedän että kotiin jäi kasa tekemättömiä töitä odottamaan kotiinpaluutani, mutta totuus on se, että väsyneenä ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Yksi yö luonnon keskellä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Olimme viimeksi mökillä pari viikkoa sitten, oli ihana huomata että varsin vaatimattomasti varustetulla kesämökillämme tarkeni ja pärjäsi hienosti talvipakkasillakin. En tiedä mikä lämmitti eniten: tuli takassa, patterit vai mielettömät tanssimoovit joita treenasimme yömyöhään saakka. Tänä viikonloppuna luvassa toivottavasti vähintään yhtä mahtavaa meininkiä, tosin tällä kertaa kohteenamme on eri mökki, jossa on oikeastaan omakotitalon varustelu, joten ei tarvitse sopia kipinävuoroja yöksi.

Toivottavasti teillä on ihana viikonloppu ja saatte levätä!

Kuvat: Mustarttu & Axel Orjala

Onnea kaksivuotias Asennemedia!

Reilu kaksi vuotta sitten sain sähköpostilla  yhteydenottopyynnön:

“Hei, olen perustamassa uutta verkostoa itsenäisille bloggaajille, kiinnostaisiko sinua liittyä mukaan?”

Olin aluksi epäileväinen, mutta kiinnostus voitti, tapasin ihanan Ullan ja hän sai houkuteltua minut mukaan, vaikka en tuntenut ketään muita muista mukaan tulevista bloggaajista. Tasan kaksi vuotta sitten Asennemediasta tuli totta, ja voin nyt jälkikäteen sanoa mukaanlähtemisen olleen yksi blogiurani paras päätös. Asennemedian myötä bloggaamisesta on tullut minulle työ. Kyse ei ole pelkästään blogini kehittymisestä, vaan myös henkilökohtaisesta kasvusta – koen että viimeisen kahden vuoden aikana epävarmasta harrastelijabloggaajasta on tullut itsevarma sosiaalisen median ammattilainen. Tunnen ylpeyttä siitä, että olen saanut olla jossain näin hienossa mukana alusta asti, olla pieni osa Asenteen menestystarinaa.


Parasta Asenteessa on aina ollut ja on edelleen meidän jengi, joka on melkein kuin toinen perhe, onhan mukana parhaita ystäviänikin. Asennemedia on täynnä lahjakkaita, inspiroivia ja upeita bloggaajia, joilta saa paljon energiaa ja ideoita omaankin työskentelyyn. Näiden tyyppien kanssa ei ole koskaan ollut ikävää tai tylsää, enkä usko että tulee koskaan olemaankaan.

Kiitos siis Ulla luottamuksesta ja siitä, että otit minut mukaan, ja ennenkaikkea:

Onnea upea, ihana ja kaunis kaksivuotias Asennemedia!

Kuvat: Sam Jamsen

Talviterveiset Tallinnasta

talviterveiset tallinnasta

Tallinna. Jos muutaman viikon takaista nopeaa ohikulkupyrähdystä ei lasketa, niin edellisestä reissusta oli vahingossa kulunut kuusi vuotta. Kuusi vuotta? Jotenkin tie on vienyt aina ennemmin Tukholmaan, Köpikseen tai kauemmas, Tallinna on kyllä usein ollut suunnitelmissa, mutta jäänyt kuitenkin ajatuksen tasolle. Onneksi tilanne tuli vihdoin korjattua viime viikonloppuna, kun pääsimme viettämään ihanaa lomaa ystävieni PeetanPajun ja Artun kanssa.

Tallinnassa oli ihanan lumista, jouluista, kylmää ja kaunista. En saanut tarpeekseni vanhan kaupungin kauniista maisemista, kuvasin jokaista kulmaa ja taloa tyhmänä turistina ja meinasin pakahtua, kun katusoittaja luritteli viulullaan joululauluja. Pikkuputiikeissa kierrellessä mietin kummilasten lahjoja ja ostin joulupäissäni koiralle hölmön porovinkulelun tuliaisiksi. Kaikkeen sitä hurahtaakin.

Viikonlopun matkan tarjosi Tallink ja teemana oli ruoka – kirjoitan kokonaisuudesta ja ravintolavinkeistä laajemmin vielä loppuviikosta. Sen verran voin sanoa, että innostuin kaupungista uudelleen siinä määrin, että seuraava matka tulee todellakin tapahtumaan nopeammin kuin kuuden vuoden päästä. Ehkä jo tämän vuoden puolella, jos aikataulut sallivat.

Kaunista talviviikkoa, ystävät!