Huomenna.
Jännittää niin paljon, että voisi luulla että olen itse menossa naimisiin. Pelottaa että sitomani kukkakimput hajoavat matkalla hääpaikalle, morsiamen kampaus menee pieleen tai jokin tärkeä minun vastuullani ollut juttu unohtuu. Mutta oikeastihan kaikki menee kyllä paremmin kuin hyvin ja juhlista tulee ihanat ja hääparin näköiset. Lupaan kuvailla tunnelmia tännekin sen mitä ehdin.
Yksi onnenaihe elämässä: hyvät naapurit. Tai tosihyvät naapurit, joista osasta on tullut ihan ystäviäkin. Naapurit, joiden kanssa järjestetään taloyhtiön pikkujouluja, syysjuhlia ja istutaan kesäisin sisäpihalla yhdessä yömyöhään jutellen. Jotenkin sitä luulisi että tällainen lämminhenkinen yhteisöllisyys olisi Helsingissä harvinaista, mutta ainakin meidän taloon on sattunut jotenkin tosi hyvää porukkaa.
Viime sunnuntaina kyläiltiin yhden poismuuttaneen naapuriystävän luona mehukestien merkeissä. Monensorttisia raakamehuja, smoothieita ja hyvää seuraa – varsin toimiva konsepti. Kiva bonus oli se, että ystäväni uusi kaunis koti on varsin huikealla paikalla, ja olohuoneen ikkunoista avautuu näkymä suoraan merelle. Ei hassummat maisemat, varsinkaan auringonlaskun aikaan.
Kannoin oman korteni kekoon valmistamalla katkaraputäytteisiä avokadoja suolapalaksi: ihan mielettömän herkullinen makuyhdistelmä! Resepti on tuttu lapsuudestani: äitini teki näitä lapsuudessani aina sillon tällöin, kyse oli kuitenkin aika harvinaisesta herkusta (eikä siihen aikaan tunnettu vielä esikypsytettyjä avokadoja). Katkaraputäyte koostuu yksinkertaisimmillaan esimerkiksi turkkilaisesta jugurtista, huolella valutetuista ja kuivatuista katkaravuista, sitruunamehusta, tillistä ja ripauksesta suolaa ja pippuria.
Viime sunnuntaina kotini täyttyi naurusta ja pöydät herkuista. Kyseessä oli tietenkin ensimmäinen asennebrunssi – täytyy sanoa, että ei hullumpi sellainen. Sain ihania asennetytöt Ullan, Tuulian, Ainon ja Juulian meille kylään, pääsin maistelemaan Juulian valmistamia brunssiherkkuja ja itse huolehdin siitä, että meillä oli muuten mahdollisimman viihtyisä miljöö.
Yhteistyökumppanina meillä oli Vallila interior ja Fazer – siinä missä Juulia hoiti ruokapuolen, niin oma tehtäväni oli stailata brunssikattaus Vallilan uusia Cacao Fabrik-tuotteita käyttäen. Cacao fabrik yhdistää vanhoja karkkipapereiden kääreitä, kuten Da capon ja oman lapsuuteni lempparin, Kis kisin.
Vaimomatskuu-blogin Juulia oli taikonut ihan mielettömät pöperöt meille ja käyttänyt suklaata raaka-aineena sellaisilla tavoilla, mitkä eivät itselleni olisi tulleet ikipäivänä mieleen. Miltä kuulostaa esimerkiksi salaatti, johon tulee suklaata? Suosittelen tsekkaamaan Juulian mielikuvitukselliset (+gluteenittomat) brunssireseptit:
Suklainen banaanileipä – ihan järkyttävän hyvää, etenkin valkohomejuuston kera.
Taatelisnickersit – taatelit täytetään cashewpähkinöillä ja upotetaan tummaan suklaaseen – NAM. Söin näitä vahingossa seitsemän putkeen.
Keltajuuri-viikunasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla – suklaa salaatissa todellakin toimii.
Appelsiineja ja veriappelsiineja mehustaessani huomasin, että värikkään kuosin ja värikkäiden sitrushedelmien liitto ei näytä yhtään hassummalta. Vaikka lähtökohtani oli yhdistää karkkipaperikuosiin mahdollisimman paljon valkoista, tuli ruokien myötä lopputuloksesta oikea värisirkus – eikä mielestäni yhtään huonolla tavalla. Kohdalleni ole muuten varmaan koskaan sattunut noin tummanpunaisia veriappelsiineja, ihan mielettömän syvä ja kaunis väri.
Kiitos tytöt vielä ihanasta brunssista! Tästä tehdään perinne.
yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia
