Taas se meni ihan hujauksessa, tuo kesän päättäisviikonloppu. Flowsta on tullut itselleni jokavuotinen perinne – vaikkei historiani tämän maailman parhaan kaupunkifestarin kanssa olekaan vielä kovin pitkä, on välillemme ehtinyt muodostua vahva tunneside. Tämä taisi olla viides kertani Flowsssa. En siis kuulu siihen jengiin, joiden mielestä ennen (eli 10 vuotta sitten) kaikki oli flowssakin paremmin, vaan odotan joka vuosi juuri tätä festaria yhtä suurella innolla.

Kun olin Flow:ssa ensimmäistä kertaa elämässäni, ostin pelkän lauantailipun hetken mielijohteesta ja riensin festarialueelle innosta puhkuen kuoroleiripäivän päätteeksi. En tuntenut juuri ketään enkä tainnut tietää kuin yhden artistin. Silti festarin tunnelmassa se jokin sai tuntemaan olon kotoisaksi, tutuksi. Muistan miten hihkaisin siskolleni pääportilla: “suviseurat!”. Se ei ollut pilkkaa tai parjaamista, vaan alueella tuli tuolloin sama lämmin ja kotoinen tunne, minkä olin usein kokenut lapsena suviseurakentälle astuessani: paljon iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, puuhakkeen tuoksu ja hyvä yleispöhinä. Ohjelma ja tarjoilut ovat toki hyvin erilaisia, mutta loppupeleissä tällaisissa suurtapahtumissa on kyse aina pohjiltaan samasta asiasta: siitä, että kokoonnutaan yhteen, nähdään ystäviä ja ehkä samanhenkisiä ihmisiä.

Nykyisin minun ei ole tarvinnut pelätä sitä, ettei Flowssa olisi ketään kenen kanssa hengata, sillä suurin osa Helsinkiläisistä ystävistäni tuntuu kokoontuvan suvilahteen viettämään kesän viimeistä viikonloppua vuodesta toiseen. Tuttuja naamoja tulee vastaan kokoajan ja kaikkien kanssa ei ehdi mitenkään jutella. Yksi asia on pysynyt samana muuten ihan sieltä ensimmäisestä Flow:sta asti: ystäväni Jenni oli se, jonka seuraan tuppauduin viisi vuotta sitten kun alueella ei ollut ketään muuta tuttua kasvoa ja edelleenkin hengaamme aina Flowssa yhdessä. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä festarivuosia edessä!

Tämän vuoden Flow oli ihana, taas.  Mun mielestä iso osa festaria on kaikki etukäteissuunnittelu ja parasta oli tehdä etukäteen sotasuunnitelmia niin etkoista kuin kuunneltavista keikoistakin ja tietenkin siitä, mitä laittaa päälle. Viikonloppuna unohdimme kuitenkin tarkat suunnitelmat ja antauduimme kirjaimellisesti flown (hehe) vietäväksi. Aika moni suunniteltu keikka jäi välistä, mutta niillä keikoilla joilla olimme, bailasimme kuin viimeistä päivää. Minut saattoi löytää myös Backyardilta tanssimasta villisti, Red Gardenista löhöilemässä säkkituoleilla tai ruokakojuilta pohtimassa sitä, mitä sitä söisi seuraavaksi. En jäänyt harmittelemaan missattuja keikkoja – sunnuntaina lähdin jo yhdeksän aikaan kotiin juomaan teetä ja nukkumaan, kun suurin osa festarikansasta vaelsi näkemään Kendric Lamarin. Maanantaina kiitin itseäni siitä.

Esiintyjistä tänä vuonna jäi mieleen erityisesti Alman ja Artic Monkeysin keikat. Ihanaa Bonoboakin fiilistelin hetken, mutta sitten joku muu juttu vei mukanaan. Ruokakojuilta parhaat arvosanat saavat Fat Ramenin kukkakaali-ramen (taivaallista!), Kimchi & The Chicken Gang-kojun Kimchi Classics-tofuannos (järkyttävän tulista, mutta ihanaa) ja Muchies by Matti Jämsenin veggis (eli vegemakkaraperunat, mutkatonta festariruokaa). On myös mahtavaa, että Flow on nykyään täysin hiilineutraali festivaali ja kaikki tapahtumasta syntyvä jäte kierrätetään tai uusiokäytetään. Tässä on hyvä esimerkki kaikille muillekin kesätapahtumille ja festareille.

Huomasin viikonlopun aikana, että kuvaan mieluiten ihmisiä ja haluan saada ystäväni mukaan kuviini. Ehkä näissä kuvissa tiivistyykin juuri se, mikä mielestäni on ihan parasta Flowssa: kaikki ihmiset ja se fiilis, kun eletään kesän viimeistä viikonloppua täysin rinnoin.

Kiitos Flow 2018 ja kiitos kaikki ihanat festariystävät! Toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen.