category: ystävät & perhe

16: Lautapelinostalgiaa

3. Adventti – enää viikko jouluun! Ensi sunnuntaina olen jo toivottavasti onnellisesti vanhempieni luona virittäytymässä joulutunnelmaan. Odotan myös sitä, että pääsen mittelemään sisarusteni kanssa lautapelimestaruudesta – kaikki erilaiset lautapelit ovat kiinteä osa joulunviettoamme. Unohdan monesti, kuinka merkityksellisiä hetkiä lautapelien pelaaminen yhdessä on luonut elämässäni.

Lautapelien pelaaminen on vähänkuin leikkiä, joka jää arkisen ja elämäntäyteisen keskustelun taakse helposti, kun perheen kanssa kokoonnutaan jouluisin. Lautapelien pelaaminen kehittää keskittymiskykyä, keskustelutaitoja, sosiaalisia taitoja, kärsivällisyyttä, omien ja toisten tunteiden tunnistamista sekä huomioimista. Erityisesti se opettaa myös häviämistä – itse olen ollut pienestä asti surullisen huono häviäjä, ja yritän kehittyä tässä vähän joka joulu. Tämä palkitseva harrastus näyttää myös pelaajaystävistäsi uusia puolia, olipa kyseessä vaikka vanhempasi. Lautapelit ovat siis varsin hyvä kehittävä aktiviteetti joka haastaa kaikkien ajattelua ja läsnäolon taitoa.

Meidän perheen lautapelisuosikit:

  1. Menolippu – yksinkertainen, mutta hyvin toimiva lautapeli, jossa rakennetaan junaratoja paikasta toiseen: USA-versio on klassikko, mutta myös pohjoismaat ja Eurooppa-versiot ovat hauskoja. Säännöt ovat helppo muistaa ja mukaan mahtuu hyvin myös lapset. Tätä voi pelata myös puhelin-tai ipad-versiona porukalla, mukaan mahtuu maksimissaan 5 pelaajaa.
  2. Carcassonne – lautapeliklassikko, missä on myöskin hyvin helpot ja nopeasti opittavat säännöt. Tätä jaksaa pelata aina muutaman erän!
  3. Bohnanza – kauppaa papukorteilla! Tämä hauska ja joskus voitontahtoa turhankin voimakkaasti herättelevä peli vie mukanaan, kunhan säännöt on opittu ja alkukankeudet voitettu. Sopii hyvin bisneshenkisille ihmisille mutta toki kaikille muillekin. Mukaan mahtuu jopa 7 henkeä.

Suosittelen myös näitä: Rappakalja, Ligretto ja Scrabble! 

Lautapelit sääntöineen voivat ensiksi tuntua vaivalloisilta ja pitkäveteisiltä, mutta vaivannäkö palkitaan, usko pois. Mitä lautapeliä sinä suosittelisit?

No Filter: Onko perhe paras vai pahin?

Minulla on 12 sisarusta, kuusi siskoa ja kuusi veljeä. Aina uusiin ihmisiin tutustuessani rakastan sitä kohtaa, kun pääsen kertomaan sisarusteni määrän – kuulijoiden ilmeet ovat aina näkemisen arvoisia. Minulle iso perhe on kuitenkin aika tavallinen juttu ja edelleenkin ajatus siitä, ettei minulla olisi rakasta tukiverkkoa ympärilläni, tuntuu lähes pelottavalta.

Uusimmassa No Filter-jaksossa puhumme sisaruussuhteista ja perheestä – onko se pahin vai paras? Ja millaista on oikeasti elämä ison perheen keskimmäisenä lapsena? Kuuntele uusin jakso ja osallistu keskusteluun No Filterin instagramissa!

Flow, olit ihana taas

Taas se meni ihan hujauksessa, tuo kesän päättäisviikonloppu. Flowsta on tullut itselleni jokavuotinen perinne – vaikkei historiani tämän maailman parhaan kaupunkifestarin kanssa olekaan vielä kovin pitkä, on välillemme ehtinyt muodostua vahva tunneside. Tämä taisi olla viides kertani Flowsssa. En siis kuulu siihen jengiin, joiden mielestä ennen (eli 10 vuotta sitten) kaikki oli flowssakin paremmin, vaan odotan joka vuosi juuri tätä festaria yhtä suurella innolla.

Kun olin Flow:ssa ensimmäistä kertaa elämässäni, ostin pelkän lauantailipun hetken mielijohteesta ja riensin festarialueelle innosta puhkuen kuoroleiripäivän päätteeksi. En tuntenut juuri ketään enkä tainnut tietää kuin yhden artistin. Silti festarin tunnelmassa se jokin sai tuntemaan olon kotoisaksi, tutuksi. Muistan miten hihkaisin siskolleni pääportilla: “suviseurat!”. Se ei ollut pilkkaa tai parjaamista, vaan alueella tuli tuolloin sama lämmin ja kotoinen tunne, minkä olin usein kokenut lapsena suviseurakentälle astuessani: paljon iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, puuhakkeen tuoksu ja hyvä yleispöhinä. Ohjelma ja tarjoilut ovat toki hyvin erilaisia, mutta loppupeleissä tällaisissa suurtapahtumissa on kyse aina pohjiltaan samasta asiasta: siitä, että kokoonnutaan yhteen, nähdään ystäviä ja ehkä samanhenkisiä ihmisiä.


Nykyisin minun ei ole tarvinnut pelätä sitä, ettei Flowssa olisi ketään kenen kanssa hengata, sillä suurin osa Helsinkiläisistä ystävistäni tuntuu kokoontuvan suvilahteen viettämään kesän viimeistä viikonloppua vuodesta toiseen. Tuttuja naamoja tulee vastaan kokoajan ja kaikkien kanssa ei ehdi mitenkään jutella. Yksi asia on pysynyt samana muuten ihan sieltä ensimmäisestä Flow:sta asti: ystäväni Jenni oli se, jonka seuraan tuppauduin viisi vuotta sitten kun alueella ei ollut ketään muuta tuttua kasvoa ja edelleenkin hengaamme aina Flowssa yhdessä. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä festarivuosia edessä!

Tämän vuoden Flow oli ihana, taas.  Mun mielestä iso osa festaria on kaikki etukäteissuunnittelu ja parasta oli tehdä etukäteen sotasuunnitelmia niin etkoista kuin kuunneltavista keikoistakin ja tietenkin siitä, mitä laittaa päälle. Viikonloppuna unohdimme kuitenkin tarkat suunnitelmat ja antauduimme kirjaimellisesti flown (hehe) vietäväksi. Aika moni suunniteltu keikka jäi välistä, mutta niillä keikoilla joilla olimme, bailasimme kuin viimeistä päivää. Minut saattoi löytää myös Backyardilta tanssimasta villisti, Red Gardenista löhöilemässä säkkituoleilla tai ruokakojuilta pohtimassa sitä, mitä sitä söisi seuraavaksi. En jäänyt harmittelemaan missattuja keikkoja – sunnuntaina lähdin jo yhdeksän aikaan kotiin juomaan teetä ja nukkumaan, kun suurin osa festarikansasta vaelsi näkemään Kendric Lamarin. Maanantaina kiitin itseäni siitä.


Esiintyjistä tänä vuonna jäi mieleen erityisesti Alman ja Artic Monkeysin keikat. Ihanaa Bonoboakin fiilistelin hetken, mutta sitten joku muu juttu vei mukanaan. Ruokakojuilta parhaat arvosanat saavat Fat Ramenin kukkakaali-ramen (taivaallista!), Kimchi & The Chicken Gang-kojun Kimchi Classics-tofuannos (järkyttävän tulista, mutta ihanaa) ja Muchies by Matti Jämsenin veggis (eli vegemakkaraperunat, mutkatonta festariruokaa). On myös mahtavaa, että Flow on nykyään täysin hiilineutraali festivaali ja kaikki tapahtumasta syntyvä jäte kierrätetään tai uusiokäytetään. Tässä on hyvä esimerkki kaikille muillekin kesätapahtumille ja festareille.

Flow, olit ihana taas
Huomasin viikonlopun aikana, että kuvaan mieluiten ihmisiä ja haluan saada ystäväni mukaan kuviini. Ehkä näissä kuvissa tiivistyykin juuri se, mikä mielestäni on ihan parasta Flowssa: kaikki ihmiset ja se fiilis, kun eletään kesän viimeistä viikonloppua täysin rinnoin.

Kiitos Flow 2018 ja kiitos kaikki ihanat festariystävät! Toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen.