Olin viime viikon Espanjassa. Tiistai-aamuna aikaisin lensin ensin Riikan kautta Barcelonaan, sunnuntai-iltana tulin takaisin. Kaikki ei mennyt ihan täydellisesti: a) hotellimme oli pieni ja nuhjuinen, b) söin koko viikon aika huonosti, lähinnä oliiveja ja vaaleaa leipää, c) en saanut otettua juurikaan kivoja kuvia ja d) kaiken lisäksi lompakkoni ja kännykkäni varastettiin.

Silti reissu oli yksi parhaimmista ikinä. Vaikka arvostankin kovasti tuollaisia elämän pieniä iloja, kuten viihtyisää hotellihuonetta, kulinaarisia nautintoja ja muita mukavuuksia, niin oli ilo huomata että suuria elämyksiä tuottavat ihan toisenlaiset asiat. Mukana oli mahtavaa reissuseuraa: 10-17-vuotiaista laulajista koostuva rakas kuoroni, jonka kanssa osallistuimme kansainväliseen kuorokilpailuun. Vietimme viikon yhdessä laulaen, nauraen ja tanssien – menestyimme hienosti kilpailussakin. Alkuviikko on mennyt kokonaan reissuikävän vallassa, kuvia ja videoita katsellen. Yhden viikon aikana nollasin kaiken stressin ja sain taas älyttömästi inspiraatiota ja iloa työhön.

Lasten ja nuorten kanssa työskentely ei varmastikaan sovi kaikille, mutta minulle se on ollut aina luontevaa. Lapsilla on usein paljon enemmän intoa, heittäytymiskykyä ja taitoa oppia uutta kuin aikuisilla, ja siksi esimerkiksi lapsikuoron kanssa on mahdollisuudet päästä vaikka kuinka pitkälle. Minulle kuorolaiseni eivät ole koskaan olleet vain oppilaita, vaan kanssamuusikoita, joiden kanssa saan jakaa innostukseni ja intohimoni musiikkia kohtaan. Työ ei ole silti kovin helppoa tai kevyttä, päinvastoin: tämänkin reissun järjestäminen vei aikaa ja voimavaroja niin paljon, että mietin jo moneen kertaan ennen matkaa,  että en enää ikinä lähde mukaan mihinkään vastaavaan. Nyt taas tuntuu että kaikki vaiva on kannattanut ja kuoron eteen tehty työ on antanut satakertaisesti takaisin.

Ja tietysti seuraava matka on jo suunnitteilla.