Iho-ongelmat. Akne. Finnit.
Aiheita, jotka ovat olleet ja ovat osittain edelleenkin iso osa elämääni, ja joista en kuitenkaan koskaan aikonut kirjoittaa blogiini. Kun perustin ensimmäisen tyyliblogini kahdeksan vuotta sitten, halusin sen olevan paikka kaikelle kauniille ja inspiroivalle. Finnit ja akne eivät kuuluneet niihin. Myönnän retusoineeni usein kasvokuvistani näppylöitä piiloon tai editoineeni ihoa sileämmän näköiseksi. Ihailin bloggaajia, jotka kirjoittivat iho-ongelmistaan avoimesti ja rehellisesti, mutta itselleni aihe oli liian arka. Kyse ei ole niinkään ollut siitä, että olisin halunnut antaa lukijoille jotenkin siloitellumman kuvan todellisuudesta. Halusin vain, että minulla olisi edes yksi paikka, jossa olisin vapaa iho-ongelmistani – aknen riehuessa pahimmillaan se vaikutti elämääni todella paljon, ja tuntui helpottavalta, ettei blogissa tarvinnut puhua aiheesta.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Pikkuhiljaa olen uskaltaunut olemaan blogissa avoimempi ja kirjoittamaan aiheista, jotka ennen ovat tuntuneet haastavilta. Olen mukana Mehiläisen kamppanjassa, jossa minut haastettiin kirjoittamaan historiastani iho-ongelmien kanssa ja pääsen myös ensi viikolla juttelemaan aiheesta ihotautilääkärin kanssa. Olen jo kokenut akneni kanssa monet lääkekuurit ja hoidot, joten innolla ja jännityksellä odotan tapaamistamme – millaisia näkökulmia ja ratkaisuja lääkärillä voisi olla nykyiseen ihoni tilanteeseen?
Akne alkoi itselläni tavallisen tapaan teini-iässä, yläasteella. Silloin se ei ollut oikeastaan kovin paha, enkä kokenut kärsiväni finneistä keskivertoteiniä enempää. Vasta lukiossa abivuotena näppylät alkoivat häiritä enemmän, ja silloin turvauduin ensimmäistä kertaa perusputsareita vahvempiin voiteisiin, joita sain käyttööni yleislääkärin määräyksestä. Noista voiteista muistan sen, miten iho kuivui niin paljon että se suorastaan hilseili pois. Luovuin voiteiden käytöstä aika pian, sillä finneihin ne eivät kuitenkaan suuremmin vaikuttaneet. Parin vuoden ajan lähinnä kävin kasvohoidoissa silloin tällöin ja iho pysyi kohtuullisessa kunnossa ilman lääkevoiteita.
Pahin vaihe aknessani alkoi vasta aikuisiällä, noin kuusi vuotta sitten. Iho meni niin kamalaan kuntoon, että se alkoi häiritä jokapäiväistä elämääni. Kyse ei ollut enää pienistä näppylöistä siellä täällä, vaan kasvot täyttyivät isoista ja kipeistä finneistä. Inhosin katsoa itseäni peilistä, mutta vielä enemmän inhosin sitä oloa, minkä akne aiheutti: tunsin itseni ällöttäväksi, likaiseksi ja rumaksi. En halunnut viettää paljon aikaa ihmisten ilmoilla ja melkein pelkäsin tavata uusia ihmisiä. Ystäväni hokivat minulle että he tuskin huomaavat koko aknea, ja että kaikillahan on finnejä aina silloin tällöin, mutta itse tunsin oloni pitsanaamaiseksi hirviöksi. Tällöin hakeuduin ensimmäistä kertaa ihotautilääkärille.
Kuluneen kuuden vuoden aikana testissä ovat olleet erilaiset finnivoiteet, antibiootit, e-pillerit, roacuttanit eli isotretinoin-kuurit – eli melkein kaikki mitä lääketiede on keksinyt aknea vasteen. Lisäksi olen kokeillut viljatonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota, säännöllisiä kasvohoitoja, luonnonkosmetiikkaa, erilaisia ihmeaineita, mikroneulausta.. Lista on pitkä. Aina välillä joku ystäväni ehdottaa jotain uutta ja todella tehokasta konstia, joka kuulemma hänellä tai tutuntutulla oli toiminut älyttömän hyvin, mutta itse tiedän todellisuuden: omaan akneeni ei ole löytynyt mitään yhtä vippaskonstia, jolla se häipyisi kokonaan. Lääkehoidot ovat kyllä auttaneet, samoin säännölliset kasvohoidot – nykyään ihossani isompi ongelma on aknen jättämät arvet kuin itse näppylät, joita kyllä ihan kiitettävästi ilmestyy naamaan säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen.
En voi sanoa edelleenkään olevani täysin sinut meikittömän naamani kanssa, tämän tekstin kirjoittaminen ja näiden kuvien lataaminen blogiin vaati rohkeutta. Kadehdin ihmisiä, jotka voivat tuntea olonsa kauniiksi ilman meikkiä, itselläni on vielä siihen matkaa. Mutta olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena, näppyläisenä ja aknearpisena, enkä ajattele iho-ongelmiani enää päivittäin, tai edes välttämättä joka viikko. Vaikka vuosien ajan näin itsestäni aina ensimmäisenä vain huonon ihon, niin olen tajunnut, että ystäväni ja läheiseni näkevät jotain muuta. En usko että akneni on ollut kenellekään muulle kuin itselleni koskaan iso ongelma, siispä parasta mitä olen voinut tehdä, on muuttaa suhtautumistani niin, ettei se ole kovin iso ongelma minullekaan.
Mehiläisen Nuori Nainen-sivulta löytyy paljon tietoa esimerkiksi iho-ongelmien hoidosta ja myös kaikki lääkärit ja asiantuntijat, jotka sopivat erityisen hyvin nuorille naisille. Sivustolle on myös kerätty yleisimpiä kysymyksiä ja vastauksia liittyen mm. akneen, gynekologikäynteihin, ravitsemukseen ja terveyteen yleisesti – voit myös itse jättää oman kysymyksesi.
Seuraavassa kirjoituksessani kerron käynnistäni ihotautilääkärillä ja enemmän niistä hoidoista ja lääkityksistä, joista on ollut oikeasti apua taistelussani aknea vastaan. Olisi myös ihanaa kuulla, että mitä ajatuksia kirjoitus herätti ja ennenkaikkea, löytyykö sieltä ruudun takaa muita, jotka ovat painineet samojen ongelmien kanssa?
