Vegaaninen mutakakku

11.10.2016reseptit, ruoka, veganViena

Mmm, mutakakkua! Ei tulisi mieleenikään leipoa tällaista tuhtia ja hyvin suklaista kakkua keväällä tai kesällä, mutta kylmänä ja pimeänä syysiltana se tuntuu loistavalta ajatukselta. Omasta mielestäni suklaan paras sesonki on nimenomaan syksyllä, huipentuen joulukauteen – erilaisten suklaakakkujen ja . Tämän ihanan vegaanisen mutakakun reseptin löysin täältä, ohje ei vaadi mitään erikoisaineksia ja sen pystyy pyöräyttämään illanistujaisiin alle puolessa tunnissa. Vegaaninen leivonta on joskus, etenkin esimerkiksi aquafaban kanssa leikkiessä vähän hankalaa, mutta tästä kakusta voin sanoa että tumpelompikin leipuri onnistuu tässä varmasti.

Itse tarjoilin vegaanisen mutakakun vaahdotetun soijakerman, suklaapalojen ja vadelmien kera, mutta kakku on herkullista ihan sellaisenaankin tai klassisemmin pinnalle ripotellun tomusokerin ja vaikkapa kauravaniljajäätelön kera.

Vegaaninen mutakakku

2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruokosokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa
1 dl rypsiöljyä
2 dl kasvimaitoa
100g tummaa suklaata
1-2 rkl omenaviinietikkaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vuoraa 18cm irtopohjavuoka leivinpaperilla, öljyä reunat.

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja soijamaito, sekoita hyvin. Sulata suklaa huolellisesti vesihauteessa, ja sekoita suklaasula taikinaan. Lisää vielä viinietikka ja sekoita huolellisesti. Paista uunissa n. 20 minuuttia ja anna jäähtyä.

Tarjoile vegaaninen mutakakku halutessasi soija/kaurakermavaahdon, suklaapalojen ja vadelmien kera.

Ihania leipomishetkiä!

Omat eväät mukaan

09.10.2016ruoka, yhteistyöViena

yhteistyössä Asennemedia ja Provena

Vierailimme eilen Pärnussa paikallisella siideritilalla. Farmia meille esitellyt mies oli laittanut meille pientä syötävää tarjolle, koska oli kuullut että seurueemme saattaisi olla nälkäinen tilalle saapuessamme, “koska mikään ei ole pelottavampaa kuin nälkäinen nainen”. Mies oli todennäköisesti oikeassa, tunnistan kyllä ilmiön nimeltä nälkäkiukku etenkin monista ystävistäni. On hankala hymyillä ja yrittää olla ystävällinen, kun maha huutaa ruokaa. Totuus pätee kyllä mielestäni myös miehiin, ainakin meidän taloudessa nimenomaan mieheni on se, joka polttaa päreensä helposti nälkäisenä.

Itselleni nälkä ei aiheuta useinkaan itkupotkuraivareita tai ärtyisyyttä, koska usein en edes tajua nälkäisyyttäni. Yleensä kun uppoudun johonkin työhön, saattaa mennä pitkiäkin aikoja ennen kuin tajuan etten ole syönyt mitään pitkään aikaan. En ole kuitenkaan mikään superihminen, joka pärjää loistavasti vaikka päivän ilman ruokaa, päinvastoin. Jos lounas jää välistä, niin iltapäivällä ihmettelen, miksi työnteko takkuaa ja keskittyminen harhailee. Säännöllinen syöminen on tärkeää meille kaikille, ateriavälit olisi hyvä pitää lyhyinä ja muistaa myös ravitsevat välipalat varsinaisten pääaterioiden välillä.

Matkoilla ei ole aina vain kovin helppoa syödä säännöllisesti. Etenkin erityisruokavalioisen voi olla hankalaa löytää itselle sopivaa syötävää esimerkiksi lentokentiltä tai laivaterminaalista. Kokemus on opettanut, että reissuun kannattaa aina varata vähän omia eväitä mukaan. Sain sopivasti juuri ennen tätä Pärnun reissua Provenalta testiin välipalakeksejä, jotka ovat täällä matkan päällä osouttautuneetkin kullanarvoisiksi. Esimerkiksi eilen minulle tarjottiin illallinen joka käsitti alkuruokana hiukan leipää ja hummusta, pääruokana vihreän salaatin ja jälkiruokana sorbettia. Annokset olivat todella kauniita, mutta ollaan rehellisiä – tuollainen setti voisi viedä nälän ehkä pieneltä pupulta, mutta ei aikuiselta ihmiseltä. Onneksi olin varautunut, iltapalakeksien ansiosta ei tarvinnut kärsiä mahan murinoista.

Provenan runsaskuituiset välipalakeksien valmistuksessa on käytetty puhdasta kauraa, eli kauraa, joka ei ole missään tuotantoprosessin vaiheessa ollut kosketuksissa muiden viljojen kanssa. Ne sopivat siis myös matkaseuralaiselleni Ullalle, joka ei pysty syömään gluteeniviljoja. Provenan välipalakeksit täyttävät hyvän välipalan tärkeimmät kriteerit: ne ovat terveellisiä, pitävät nälän hyvin poissa ja mitä tärkeintä, maistuvat oikeasti hyvältä. Suklaaversio on jopa vähän liiankin hyvä, paketillinen hupsahti parempiin suihin vain yhden viikonlopun aikana. Taidankin käydä hankkimassa useamman laatikon niitä autoon, sekä itseäni että nälkäkiukuista kärsivää miestäni ajatellen.

Provenalla on instagramissa parhaillaan menossa kuvakisa “gluteeniton välipala”-teemalla: kuvaa keksinmutustelusi tai smoothiekulhosi ja muista lisätä tägit #puhdasvälipala ja @provenafi, niin olet mukana 50e lahjakortin arvonnassa. Arvonta on voimassa 28.10.2016 saakka, hyvin aikaa siis kuvata vaikka koko kuukauden kaikki välipalat!

Kuvat minusta Viiskulma

Kaksi hotellikokemusta Pärnusta

08.10.2016lifestyle, matkat, vinkitViena

Terveisiä Pärnusta! Eilisaamuna heräsin kuudelta ja hyppäsin Ullan kanssa laivaan kohti Viroa. Vähän väsähtäneen laiva-ja bussimatkan jälkeen saavuimme suloiseen Pärnuun, pieneen kaupunkiin jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Pärnu on tunnetusti kesäkaupunki, mutta koska biitsikelit ovat jo selkeästi ohi, niin keskitymme tällä pressimatkalla enemmän kivoihin kahviloihin ja hyvään ruokaan. Täällä on parhaillaan menneillään kahvilaviikko, Pärnu Cafe week, jonka aikana monet kuppilat tarjoavat ruokaa ja kahvia erikoishinnoin – suomalaisittan hinnat ovat olleet älyttömän edullisia, esimerkiksi eilen söimme seitsemällä eurolla lounaan, johon kuului pääruoka, iso jälkiruokakakku ja kahvi. Helsingissä samalla hinnalla saisi pelkän kakun.

En innostunut aluksi, kun kuulin että meillä on kahdeksi yöksi kaksi eri hotellia. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, olemme saaneet kaksi hyvin erilaista kokemusta. Eilen aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja saapuessamme hotelliimme pääsimme ensimmäisenä ihailemaan upeaa rantaa ja merimaisemaa. Hotelli itsessään ei ollut kummoinen ulkoapäin, mutta sisäpuolella se ihastutti valoisuudellaan ja hillityllä tyylikkyydellään. Vanha hotellirakennus on remontoitu vastikään täysin, sisustettu design-huonekaluilla yksinkertaiseen tyyliin niin, että upea merinäköala jää pääosaan.

Tämän yön hotellimme onkin totaalisen erilainen, vanha kartanotyylinen Villa Ammende. Paikka on rakennettu kuulemma aikoinaan jonkun saksalaisen hääjuhlia varten, oli varmaan hyvät pippalot. Olo on kuin Downtown Abbeyssa: minulla on täällä jättimäinen prinsessahuone, jossa on iso kylpyhuone ammeineen ja art nouveau-sisustus. Nautimme brittityyliin kello viiden teen upeassa ruokasalissa kynttelikköjen keskellä, pöytä oli täynnä kauniita leivonnaisia ja tee tarjoiltiin perinteisesti maidon ja sitruunaviipaleiden kera. Tuntui jo vähän epätodelliselta, kun illalliselle lähtiessämme jousitrio aloitti musisoinnin hotellin aulassa.

Harmittelen ainoastaan sitä, että emme pääse tällä reissulla kokemaan Pärnun kuuluisia kylpylöitä – mutta täytyyhän jotain jättää ensi kertaakin varten.