Sulo sunnuntai

Tämä sunnuntai on tuntunut erityisen ihanalta. Ehkä suurin syy siihen on se, että pääsin eilen ajoissa nukkumaan ja heräsin aikaisin auringonpaisteeseen. Hyvin nukutun yön jälkeen sitä aina ihmettelee, että miksi ylipäätään koskaan haluaa valvoa myöhään, kun sillä yleensä aina pilaa seuraavaan päivän, tai ainakin aamun. Kun herää varhain aamulla virkeänä, energiaa riittää yleensä koko päiväksi.

Huhtikuu on itselleni usein kevään kiireisin kuukausi, niin tänäkin vuonna. Seuraava kunnollinen vapaapäivä häämöttää vasta ihan kuun lopulla, joten voi olla että edessä on paljon unettomia öitä ja stressinhuuruisia iltoja. Haluaisin pyrkiä siihen, että löytäisin sieltä kiireenkin keskeltä löytää ne rauhalliset ja seesteiset hetket: juoda aamukahvit ilman että hoidan sähköposteja samalla, mennä nukkumaan ilman että räplää puhelinta viimeisenä tekonaan ennen nukahtamista ja lukea kirjaa junassa työpapereiden sijaan.

Viime viikolla ehdin kiireistäkin huolimatta iloita muun muassa seuraavista asioista:

Paljaat nilkat. Sukkia ei välttämättä enää tarvita. Itse suosin vilukissana vielä ohuita sukkahousuja, mutta ihan kohta niitäkään ei enää tarvita.

Kukkavalikoima. Näin ensimmäiset pionit viime viikolla, jo nyt! Kappalehinta oli vielä korkeahko, joten jään vielä odottelemaan hetken niitä vuoden ekoja. Onneksi valikoimaa on tällä hetkellä ihan hurjasti muutenkin, anemonet ja tähdikit ovat myös ihania. Oma suosikkikukkakauppani sijaitsee korkeavuorenkadulla, se on lähellä ja siellä on aina ihana valikoima.

Soijarahka. Kun aloitin vegaanikokeilun, jännitin miten tulen pärjäämään ilman maitotuotteita joita rakasta, kuten kahvimaitoa ja turkkilaista jugurttia. Partaäijää ei ole ollut ikävä, Alpron Go on-soijarahka ajaa täysin saman asian, granolan ja marjojen kanssa ei voi vain mennä pieleen. Oma suosikkini kasvipohjaisista kahvimaidoista on yksinkertaisesti light-soijamaito, joka ei ole ainakaan itselläni juoksettunut kertaakaan.

VALO. Sitä riittää jo lähes iltayhdeksään saakka. Koiranulkoiluttaminen iltaisin ei yleensä ole suosikkipuuhaani, nyt teen mielelläni Milon kanssa pitkiä kävelyretkiä auringonlaskuaikaan rantaan ja puistoihin. Valoisan ajan pidentyminen tuntuu joka kevät yhtä ihanalta.

ps. Muistattehan, että päivittäin juttujani löytyy snapchatista (@vienak) ja lähes joka päivä instagramista (@luukkuja).

Sisustuksen lempiväri juuri nyt: vihreä

Kevät hiipii pikkuhiljaa sisustukseen. Tämän hetken lempivärini kotona on vihreä, haluaisin sitä vähän joka puolelle. Jos asunto olisi oma, niin maalaisin varmaan jonkin seinän vihreäksi – vihreässä on paljon sellaista sielukkuutta ja rauhallisuutta, siitä tulee hyvä fiilis. Lähdin etsimään oikeansävyisiä vihreitä sohvatyynyjä Kaisu Sirviön Valoa kohti-teoksen kautta, kauniissa kivilitografiatyössä kukkivat mangoliat vihreällä pohjalla. Ostin teoksen muutama vuosi sitten TOKYO:n joulumyyjäisistä, sain sen varsin edulliseen hintaan.

Vihreän kaipuussani vaihdoin yöpöydäksi vanhan puutuolin, jonka päällinen on jo aika rispaantunut, mutten silti raaskisi sitä vaihtaa. Säilytän yöpöydällä lempparituoksuni (Byredon Rose Noir) lisäksi Daniel Wellingtonilta saatua kelloa ja Pariisin tuliaisia, Aesopin käsirasvaa ja A.P.C:n tuoksukynttilää.

Viikonloppuna tein reissun Plantageniin ja kävin hankkimassa siemeniä, yrttejä ja uusia ruukkuja. Olin vähän lapsellisen onnellinen noista kahdesta tummanvihreästä pikkuruukusta, joiden lettikuvioista tulee muuten vähän mieleen Iittalan sarjaton-astiat, eikö vain? Kylvin ruukkuihin basilikaa, persiljaa ja minttua, katsotaan miten ikkunalautaviljelyn käy. Kesällä yrtit voi siirtää sisapihalle, niitä on kiva napsia  grillatessa ruuan sekaan.

Joka kevät herää tämä sama haave omasta pienestä puutarhasta, pihasta tai viljelypalstasta. Vaikka olen lähes sataprosenttisesti kaupunkilaistyttö enkä halua muuttaa keskustasta pois vielä pitkään aikaan, niin silti en pelkää työntää sormia multaan ja ryömiä kasvimaalla. Unelmissani söisin oman maan mansikoita pionitarhani keskellä pellavamekko päällä ja veisin omenoita puutarhastani naapureillekin. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin tähän ikkunalautaviljelyyn, ehkä joskus tulevaisuudessa haave muuttuu todeksi.

Talvipuutarhassa

Huhtikuu tuli vihdoin, keväisenä ja aurinkoisena. Näin eilen ensimmäiset pienet silmut puissa ja maasta kurkisti jo jotain vihreää. Nautin kahvia sisäpihalla auringossa ja hetken aikaa olo tuntui täysin stressittömältä ja onnelliselta. Huomaan, että jotain on muuttunut vuodessa – viime vuonna samaan aikaan olin järjettömän stressaantunut ja ahdistunut kaikista kiireistä. Nyt kiireitä ja haasteita on samaan tapaan kuin viime vuonnakin, ehkä enemmänkin, mutta osaan silti ottaa välillä täysin rennosti – jos joku juttu jää tekemättä, niin maailma ei siihen kaadu. Kaikesta ei pysty suoriutumaan täydellisesti kokoajan. Vapaaviikonloppuna voi oikeasti olla myös tekemättä mitään, ja aloittaa työt taas maanantaina.

Aurinkoisena kevätpäivänä suosittelen Talvipuutarha on mitä ihanin retkikohde ja kuin halpa ulkomaanmatka: ovista astuu suoraan sisään trooppiseen viidakkoon, kasvien ja kukkien keskelle. Parasta terapiaa juuri nyt, kun turhautuminen meinaa iskeä kesää odotellessa. Lempipaikkani siirtolapuutarhassa on ehkä kaktushuone, erilaisia kaktuksia ja mehikasveja tutkiessa saattaisi helposti vierähtää tunti tai parikin.

Talvipuutarha on myös mainio paikka kuvauksia ajatellen, ensi kerralla pakkaan kuvausreissulle mukaan eväitä ja kahvit termariin. Ja puen kevyemmin, Samujin paksut villahousut ja huopahattu osoittautuivat aivan liian kuumiksi asusteiksi.

Photos: Mustarttu, edited by me