pikkukyliä ja linnoja



Terveisiä Ranskan maaseudulta, pienten ystävällisten kujien, huikeiden maisemien ja vanhojen linnojen keskeltä. Viikko hujahti hetkessä hienon porukan kanssa mielettömän upeassa miljöössä, pienessä Figeac-nimisessä kylässä. Ranska on kyllä ihan uskomattoman monipuolinen maa, ja taas se näytti aivan uuden puolen itsestään – aiemmin olen ihaillut mm. Pariisia ja länsirannikkoa, nyt näin vilauksen Lounais-Ranskasta ja vähän Nizzastakin.

Hyvän reissun jälkeen kotiinpaluu on aina ihanaa, mutta nyt palaaminen arkeen on tapahtunut aikamoisella rysäyksellä – edessä on iso pino kouluhommia, töitä ja muuta puuhaa. Syksykin tuntuu saapuneen kaupunkiin, joten onneksi ainakaan ei tarvitse tuntea ahdistusta sisällä kökkimisestä.





summer party time


Puistojuhlat, jokakesäinen perinne jo vuodesta 2011 alkaen. Samat viirit ja aurinkokennovalot ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen, tarjoilut ja ympäristö on saattanut vähän vaihdella. Tärkeimmät elementit ovat kuitenkin lämmin kesäilta (ilman hyttysiä) ja parhaat tyypit ympärillä. En tiedä juuri mitään hienompaa, kuin istua ulkona puistossa ystävien seurassa pimeässä ja lämpimässä illassa kynttilöiden ja valojen loisteessa.


Vielä on kesää jäljellä, joten järjestäkää ihmiset kesäjuhlia: yksinkertaisimmillaan pyydätte vain kavereita tulemaan omien ruokien ja juomien kanssa samaan paikkaan samaan aikaan, mutta pieni panostuskin on halutessa sallittua. Kun johonkin juttuun panostaa, niin voi sitten toisen asian suhteen ottaa rennommin: on juhlallisempaa kattaa pöydälle kuin maahan, mutta tuolien roudaaminen käy jo vähän työläämmäksi ja viltillä istuskelukin on oikein mukavaa. Voi leipoa kakun, mutta tarjota myös tacolastuja ja dippiä. Tuoda kynttilöitä ja pöytäliinan, mutta käyttää muuten kertakäyttöastioita. Kukin tietenkin omalla tyylillään, niin että viihtyy ja nauttii!

merellä

Musta silkkisifonkileininki on hellepäivän ihanin vaate – alle tarvitsee vain simppelin puuvillaisen trikoomekon. Ei hiosta, ei purista. Tuuli saa kuljettaa kevyttä helmaa sinne sun tänne, sillä trikoomekko pysyy paikoillaan. Tein mekon viime talvena enemmän juhlavampia tilaisuuksia ajatellen, mutta sitä ei sitten tullut koskaan käytettyä. Nyt se on ollut päällä useampana päivänä peräkkäin.

Hellepäivän ihanin paikka on tietenkin merenranta. Tuuli ja meren raikas tuoksu pitävät mielen virkeänä kuumuudessakin.


mekko diy, hattu h&m, kengät vagabond