Vinkit valokuvaukseen, osa 1: kameran valinta

Vinkit valokuvaukseen, osa 1: kamerakalusto
Säännöllisin väliajoin minulta kysytään joko blogissa tai instagramin puolella, että millä kameralla kuvaan ja miten saan kuvani onnistumaan. Olen itse aina ajatellut että olen kameran kanssa vain harrastelija, mutta toisaalta olen kuvannut hyvin aktiivisesti jo vuosia ja matkan varrella oppinut kantapään kautta kaikenlaista kuvaamisesta kuin kameroistakin. Edelleen opettelen enkä ole lähelläkään ammattilaista vieläkään, mutta jotain pystyn jo omasta kokemuksesta sanomaan. Siksi mietinkin, että voisin aloittaa pienen juttusarjan, jossa kerron omia vinkkejäni valokuvaukseen, ehkäpä tästä voisi olla jollekin kuvauksesta innostuneelle jotain iloa?

Ensimmäisessä osassa perehdytään vähän kamerakalustoon eli millä kuvaan? Kun ostin ekan järkkärini, en tiennyt mistään mitään, mutta kyselin tietoa hyvistä kameramalleista tutuiltani joiden tiesin tietävän. Samaa tekniikkaa käytän edelleen kamerahankintoja tehdessä – googlaan, kyselen, kaivan tietoa. Kamerat ovat kalliita, ostoksia ei kannata tehdä heppoisin perustein. Vaikka tekniikka ei kiinnostaisikaan niin paljon kuin kaunis kuvalopputulos, kannattaa muutama perusasia selvittää.


Olen kuvannut Nikonilla siitä saakka kuin hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani, eli noin kahdeksan vuoden ajan. Kuvasin pitkään croppikennoisella Nikonin D90-järjestelmäkameralla, kunnes parisen vuotta sitten päätin upgreidata valokuvauskalustoani ja hankin täysikennoisen D800E-kameran. Nykyään käytössäni on  Nikonin D810-malli, jota käyttävät myös monet ammattivalokuvaajat.

Croppikennon ja täyskennon suurin ero on että täysikokoinen kenno on suurempi, joka tarkoittaa parempaa kuvanlaatua sekä tietysti suurikokoisempaa kameraa ja objektiiveja. Tämä näkyy myös tietenkin hinnassa, täyskennoiset kameranrungot ovat jo aika arvokkaita ostoksia. Itse olen hankkinut kaikki kameranrunkoni käytettynä ja säästänyt sillä useamman satasen – jämerät ja laadukkaat järkkärirungot ovat hyvin pitkäikäisiä.

Kameraa ostaessa kannattaa muistaa, että hyvää kamerarunkoa melkein tärkeämpi on hyvä objektiivi. Objektiivit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään polttovälin mukaan:

1) jos haluat kuvata vaikka koti-ja sisustuskuvia pienessä kämpässä ilman että seinä tulee heti vastana, tarvitset laajakulmaobjektiivin (alle 50mm), koska silloin kuvaan mahtuu paljon asioita.
2) Potretti-ja ihmiskuvaukseen sopii taas hyvin normaaliobjektiivi (40-50mm), joka on taas lähimpänä ihmissilmän luonnollista kuvakulmaa ja se on hyvä peruslinssi jokaiselle valokuvaajalle.
3) Jos taas haluat ottaa kuvia kaukaa, tarvitset teleobjektiivin (yli 50mm).

F-luku objektiivissa kertoo linssin valovoimaisuuden: mitä pienempi f-luku, sitä valovoimaisempi objektiivi (ja yleensä myös sitä suurempi hinta). Valovoimaisella linssillä pystyt kuvaamaan paremmin hämärässäkin olosuhteissa. Suuressa valovoimassa on myös etuna voimakas syväterävyys, mikä tarkoittaa sitä että kohteen saa hyvin erottumaan taustasta, joka jää kauniin pehmeäksi. Yleensä mitä valovoimaisempi linssi, sitä kovempi myös hinta.

Vinkit valokuvaukseen, osa 1: kamerakalusto
Minulla on tällä hetkellä käytössä kolme objektiivia:

Nikkor 85mm f1.8 – sopii erinomaisesti muotokuvaukseen ja asukuviin, mutta on jäänyt viime aikoina vähän kaapin pohjalle. Voisin ehkä myydä tämän ja säästää rahaa tuleviin objektiivihankintoihin.

Sigma 35mm f1.4 – tämä on loistava ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen yleislinssi. Jos voin ottaa reissuun vain yhden linssin, valitsen tämän.

Nikkor 50mm f1.4 – objektiivikokoelmani uusin tulokas, johon olen juuri nyt kovin ihastunut, tämä piirtää hyvän valovoiman ansiosta todella kaunista jälkeä myös näissä suomen pimeissä olosuhteissa! Käytän 50mm putkea paljon ruokakuvauksessa ja etenkin asukuvauksissa. Sain linssin bloginäkyvyyttä vastaan kamerakauppa TopShotilta, joka on vakuuttanut minut hyvällä ja nopealla palvelulla – tälläkin kertaa paketti saapui postiin ihan hetkessä tilauksesta.

Valokuvaajana haaveilen aina uusista linsseistä, tällä hetkellä harkitsen laadukkaan ja valovoimaisen zoomin hankkimisesta. Toisinaan kaipaan laajakulmaisempaa linssiä, mutta myin kuitenkin hiljaittain 20mm objektiivin pois, kun en pitänyt siitä miten se vääristi kuvan mittasuhteita. Tykkään itse eniten luonnollisista kuvista, jossa mittasuhteet ovat kohdillaan ja asiat ja ihmiset näyttävät siltä miltä ne näyttävät ihmissilmäänkin.

Tärkeintä on kameran hankkimisessa muistaa, että vaikka laitteet olisivat kuinka arvokkaat ja kohdillaan, ei hyvä kamera tarkoita silti hyvää kuvaa. Upeita kuvia voi ottaa niin puhelimella kuin tavallisellakin digipokkarillakin – toisaalta taas kameran merkitys korostuu mitä enemmän ja mitä hankalimmissa oloissa kuvaa. Mutta tästä aiheesta lisää seuraavassa osassa!

*kuvat minusta Jonnamaista

Vegaaninen veriappelsiinirisotto

vegaaninen veriappelsiinirisotto
Veriappelsiinirisotto vegaanisena? Kyllä! Tätä herkkua on tässä kuussa hehkutettu lähes joka kanavalla ja siksi minunkin oli pakko päästä kokeilemaan. Taitavan asennekollegani Jennin ohjeen inspiroimana päätin lähteä testaamaan vegaanista versiota, vaikka sainkin vähän varoitteluja siitä, että lopputulos ei ehkä onnistuisi kovin hyvin ilman parmesania ja oikeaa voita. Toisaalta, olen risotot muutenkin jo kahden vuoden ajan tehnyt menestyksekkäästi ilman eläinperäisiä tuotteita, joten miksei nytkin? Toisinaan olen käyttänyt violifen vegaanista parmesania juustomaista makua tuomaan, mutta tällä kertaa jätin senkin pois ja lopputulos vei kielen mennessään. Voi tietenkin olla, että makunystyräni ovat muuttuneet niistä ajoista, kun käytin vielä juustoja päivittäin, enkä enää osaa niitä kaivatakaan. Hannan soppa oli muuten kokeillut oluthiivahiutaleita juustomaisuutta ja kaurafraichea täyteläisyyttä tuomaan, täytyy testata hänenkin versio tässä pian, kun veriappelsiineja on vielä saatavilla!

Veriappelsiinisesonki ylipäätään on ehkä paras asia koko alkukeväässä. Itse syön niitä eniten ihan vain sellaisenaan, mutta rakastan myös kaikenlaisia ruokia ja herkkuja, joissa niitä voi hyödyntää. Mikä on sinun suosikkisi veriappelsiiniresepteistä?

vegaaninen veriappelsiinirisotto
Vegaaninen veriappelsiinirisotto

3 dl risottoriisiä
3 veriappelsiinia
2-3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sinistä keijua (tai muuta vegaanista margariinia)
n. 8 dl kasvislientä (sekoita kasvisfondi-tai kuutiot kiehuvaan veteen)
1 tl kuivattua timjamia
2 reilua rkl kaura-tai soijatuorejuustoa
suolaa & pippuria

Raasta yhden veriappelsiinin kuori hienoksi raasteeksi ja kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Purista kolmen veriappelsiinin mehu talteen.

Laita pannulle tirisemään sininen keiju tai muu vegaaninen margariini ja kuullota sipulit. Heitä pannulle myös timjami ja risottoriisi ja kuullota, kunnes riisi on läpinäkyvää. Kaada joukkoon puolet veriappelsiinien mehu ja anna sen imeytyä riisiin miedolla lämmöllä. Lisää kasvisliemi pikkuhiljaa n. 2dl kerrallaan, elä lisää nestettä ennen kuin aiempi annos on imeytynyt riisiin.

Kun kaikki kasvisliemi on lisätty, lisää vielä risottoon veriappelsiinin raastettu kuori, loput veriappelsiinien mehuista risottoon sekä kaura-tai soijapohjainen tuorejuusto. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos kaipaat juustoisuuden makua, ripottele joukkoon oluthiivahiutaleita tai raasta sekaan vegaanista parmesania – omasta mielestäni Risotto saa jäädä hiukan löysäksi – älä siis tee kuten minä ja päästä risottoa kuivumaan vähän liikaa..

Tarjoile ja nauti heti.

Tämän vuoden teema: järjestelmällisyys


Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Iittala

Päätin, että tänä vuonna teemojani ovat selkeys ja järjestelmällisyys. Kuulostaa monen korvaan varmasti tylsältä, mutta minulle taivaalliselta: haaveunissani kaikilla tavaroilla on kodissani oma paikkansa, tärkeät paperit on lajiteltu selkeästi, kalenterissani olisi vain siistejä merkintöjä ja työrutiinini noudattavaisivat selkeää kaavaa. Kotona työskentelevän yksityisyrittäjän elämässä ihaninta ja kauheinta on vapaus – päivärytmi, rutiinit ja aikataulut on kaikki määriteltävä itse. Luovalla alalla työskennellessä järjestelmällisyyden kaipuu oikein korostuu.


Aloitin järjestelmällisemmän elämän hankkimalla vuoden alussa itselleni työpöydän. Oli jo aikakin! Keittiön pöydän, sängyn tai sohvan äärestä työskentely ei tuo kovin ammattimaista fiilistä. Nyt olen nauttinut siitä, että saan asetella papereitani työpöydän laatikoihin, järjestellä nuottini (joita on tuhansia) Vakka-laatikoihin ja muistikortit ja pikkusälät Vitriini-rasioihin. Työnurkkauksen sisustus syntyy muun kodin linjaa mukaillen: valkoista, hiukan vaaleaa puuta, viherkasveja ja kukkia, vähän vaaleanpunaista ja pastellisävyjä niin, että lopputulos pysyy kevyenä ja ilmavana.

Seuraavat askeleet järjestelmällisyyden polullani ovat seuraavia: aloitan säästämisen, teen itselleni töitä varten viikko-ohjelman (löyhän sellaisen, näin alkuun) ja karsin kotoani turhat tavarat ja vältän uuden ostamista. Epäsäännöllisyyttä ja kaaosta onkin koettu nyt jo tarpeeksi, tulkoon tilalle selkeys ja kirkkaus!


Lantern-valaisin, Issey Miyake-mukit, Vitriini-rasiat, Vakka-laatikot ja Ruutu-maljakko saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.