Viime viikolla hesari uutisoi että vaateteollisuus aiheuttaa päästöjä yhtä paljon kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä. Se ei tullut varmastikaan monellekaan yllätyksenä, onhan pikamuotia ja länsimaisia kulutustottumuksia jo kritisoitu pitkään kestämättömänä valintana maapallomme kannalta. Minullekin on ollut jo kauan selvää se, että jatkuva vaateshoppailu tai edes takeista tai mekoista haaveilu ja on historiaa. Meidän on yksinkertaisesti pakko muuttaa kulutustottumuksiamme ja vähentää ostelua reippaasti. Onneksi meillä on vähentämiseen myös hyvin varaa, harvalla meistä on sellainen tilanne, että vaatteita tai kenkiä ei oikeasti olisi tarpeeksi.
Aina välillä tuntuu siltä, että ilmaston kannalta hyvät valinnat on pelkkää ankeutta ja ikävyyttä ja luopumista. Joskus ne myös oikeasti on sitä, moraalisesti oikeat teot kun ei aina ole pelkkää hauskanpitoa. Toisaalta moni asia riippuu myös siitä, miltä kantilta asiaa katsoo: voi ostaa superharvoin vaatteita, mut silloin kun ostaa, niin ostaa jotain ihan täydellisen ihanaa, sellaisia vaatteita jotka nostaa mielialaa ja tekee olon kauniiksi. Sellaisia tulevaisuuden lempivaatteita.
Yksi mun lempivaatteistani on Nokosen Onerva Ruffle-paita. Se on hieno esimerkki vastuullisesti tuotetusta, mutta kuitenkin kauniista ja laadukkaasta vaatteesta. Pusero on materiaaliltaan 100 % nokkosta, mikä on ihan mieletöntä! Miettikää, siitä inhottavasta rikkakasvista, joka polttaa ikävästi jos siihen koskee, on saatu aikaiseksi jotain näin kaunista. Nokkonen tuntuu pellavalta ja käyttäytyy myös samoin, eli rypistyy helposti. Tämä Nokosen paita ei ole pelkästään hurmannut minua kauneudellaan vaan se on palauttanut osiltaan uskoani tulevaisuuteen: uusia kikkoja keksitään jatkuvasti ja ehkä meillä onkin toivoa, jos vain ihmiset löytävät tällaiset merkit ja vastuullisuus nousisi yhä useammalle shoppailijalle tärkeäksi kriteeriksi.
Olen levittänyt Nokonen-fanituksen myös perheelleni, sillä pikkusiskoni hankki aika pian minun jälkeeni IVALO:sta samanlaisen puseron kuin itselläni. Itseasiassa lainasin näitä kuvia varten pikkusiskoni paitaa, sillä omani oli pesussa – minun paitani on enemmän tummansininen, siskoni taas kirkkaampi sininen. Koska paidat värjätään ja ommellaan käsin Helsingissä, on jokainen vaatekappale uniikki. Voisin tosissani haluta Nokosen mallistosta kaikki muutkin vaatteet itselleni, mutta koska en oikeasti tarvi mitään, niin olen vain onnellinen tästä lempipaidastani. Kaikkea mitä ihailee, ei tarvitse omistaa – oikeastaan aika helpottavakin ajatus.
Eetti ry:llä oli viime kuussa #lempivaate-kampanja, jonka ideana on kannustaa suomalaisia käyttämään vaatteitaan pidempään. Tarkoitukseni oli osallistua tähän jo silloin, mutta talviväsymykseni keskellä en saanut aikaiseksi. Ajattelin silti, että tämä aihe on sellainen josta voi hyvin kirjoittaa nytkin, vaikka itse kampanja-aika on jo ohi – tilanne kun ei ole vaateteollisuuden suhteen muuttunut ainakaan yhtään parempaan suuntaan. Jaetaan siis yhdessä lempivaatteiden ilosanomaa vaikka koko vuoden ajan! Mikä on sinun lempivaatteesi ja miksi?
