Tag Archives: iittala

Mökin piilossa olleet helmet

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia


Kun omistaa pienen ränsistyneen mökkiparan jossa kaikki on rempallaan, joutuu opetella sietämään keskeneräisyyttä. Lattia on vino, nurkissa on ötököitä ja kalusteet ovat kaikki vähän sinne päin. Mökin suhteen on päätetty jo kauan sitten, ettei sitä kannata remontoida vaan se tullaan purkamaan jossain vaiheessa, ei kuitenkaan vielä pariin vuoteen. Niimpä se saa olla viimeiset elinvuotensa sellainen kuin se on, vähän rapistunut ja vino. Ja minä teen kuitenkin parhaani, että kaiken tämän keskellä täällä voisi kuitenkin viihtyä silloin, kun mökillä ollaan.

Vanhan ja kulahtaneen keskellä on turha pyrkiä minimalismiin, täällä kaikki saa olla runsasta ja värikästä. Kaikki eivät aina soinnu yhteen täydellisesti, eikä tarvikaan – eiväthän asiat mene täydellisesti elämässä muutenkaan. Silmä tottuu yllättävän nopeasti ja toisinaan voi käydä niinkin, että jokin paikka jolle ei ole aiemmin oikein antanut arvoa, alkaakin yhtäkkiä näyttää yllättävän potentiaaliselta. Tällä viikolla laitoin kuntoon kaksi mökiltä löytyvää ihanaa paikkaa, jotka eivät ole aiemmin päässeet oikein kunnolla käyttöön.


Mökin kuisti on yksi niistä paikoista, joka on viime aikoina toiminut lähinnä vain ohikulkupaikkana ja varastona: siellä säilytetään ulkokalusteiden päällisiä, aurinkovarjoja ja pehmusteita sekä kaikenlaista muuta sälää. Päätin vihdoin raivata ja siivota kuistin, tehdä sinne tilaa ihan vain olemiselle. Kuistilta on nimittäin täydelliset näkymät ikkunoiden läpi puutarhaan ja siellä on myös koko mökin ihanin valo. Tuon pöydän äärelle kattaa aamukahvit tai lounaan oikein mielellään, etenkin sellaisina päivinä, kun ulkona sataa tai on muuten vain koleampaa.

Kuistin kattauksessa kuoseja ja värejä sekoitetaan iloisesti yhteen: kirpparilta löytyneen pöytäliinan ja maljakon kaverina ovat Klaus Haapaniemen suunnittelemaa Taika Siimes-sarjaa, vaaleanpunaista Teemaa, Teema Tiimi-kulho ja Essence-laseja. Salaattiottimet ovat  Iittalan Citterio 98-astiasarjaa ja tuo ruusukultainen väri on syksyn 2019 uutuus, joka tulee kauppoihin vasta syksyllä.


Toinen enemmän piilossa ollut helmi on mökkipihan perältä löytyvä pesukatos. Se ei ole ollut ennen tätä viikkoa käytössä lainkaan, sillä en ole jotenkin löytänyt sille mitään järkevää käyttötarkoitusta. Olen säilyttänyt pesukatoksessa istutusämpäreitä ja -ruukkuja ja käynyt siellä toisinaan lähinnä pesemässä multaisia käsiä, mutta muuten se on tönöttänyt tyhjän panttina mökkipihan nurkassa. Mökin sisällehän tulee juokseva vesi ja tiskaushommat sujuvat yleensä siellä, mutta mökin hana on sellainen onneton pieni vessanhana, josta vettä tulee hitaasti ja huonolla paineella, eikä pienen hanan alle mahdu kunnolla huuhtelemaan astioita. Nyt tuntuu melkein hassulta, että miksi en tajunnut siivota tätä pesukatosta tiskipaikaksi aiemmin? Kyllähän kuka tahansa tiskaa kuumana kesäpäivänä astioita mielummin vehreyden keskellä raikkaassa ilmassa, kuin pimeässä mökissä.


Tiskipöydältä löytyvät Iittala-tuotteet:

Teema-mukit ja lautaset (vaaleanpunaiset Teema-lautaset ovat sopivasti alennuksessa)
Kastehelmi-keittiöpyyhe
Taika Siimes-lautaset ja kahvikupit
Teema Tiimi-riisikulho ja keittokulho
Essence-punaviinilasit

Puutarhakesän juhlakausi alkoi

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Olen viime aikoina viettänyt lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikani siirtolapuutarhalla. Tuntuu, että juuri nyt siellä olisi töitä ihan loputtomiin: pitäisi tehdä loput kylvöt, asentaa pioneille tuet, harventaa jo itäneet istutukset ja rikkaruohojakin olisi kitkettävänä loputtomiin. Ihan sama minne tahansa puutarhalla katsonkin, aina näen jotain korjattavaa tai kitkettävää. Jos muuta ei ehdi tekemään, niin ruoho pitää leikata vähintään kerran viikkoon ja istutuksia olisi hyvä käydä kastelemassa vähintään joka toinen päivä.

Jollekin tämä kuulostaa työleiripainajaiselta, mutta minä oikeastaan nautin tästä kaikesta. Puutarhalla puuhastelu on hyvää vastapainoa muulle työlle, täällä työnsä jäljen näkee samantien. Ja kylvöhommiin liittyy kutkuttava ajatus siitä, että jossain vaiheessa ne tuottavat ehkä satoakin, jos kaikki menee hyvin. Vaikkei satoa jostain syystä tulisikaan, niin kuopsuttelu on palkitsevaa itsessään – lähden joka kerta puutarhalta kotiin hymyssä suin, onnellisena.


Yritän kuitenkin muistutella usein itselleni, että mökillä kuuluu myös nauttia kesästä. Fyysisen puutarhatyön rinnalle pitää aina mahtua keinussa istuskelua, riippumatossa lojumista, kahvihetkiä ja puutarhajuhlia. Etenkin viimeksi mainittuja toivon erityisen paljon: mikään ei ole ihanampaa kuin pyytää ystäviä palstalle kylään, kattaa pöytä kukkien keskelle ja laittaa jotain isoa tai pientä tarjolle. Puutarhajuhlia voi järjestää ilman viikkojen valmisteluitakin, toisinaan riittää että kutsut yhden ystävän kahville ja joskus kavereita voi pyytää spontaanisti grillailemaan ja tuomaan tarjottavia mukanaan. Viime sunnuntaina järjestin pienet lettukestit, joissa osallistujina olivat minä, siskoni ja hänen kuukauden vanha tyttönsä. Tarjolla oli lettuja ja marjoja, miljöönä mitä upeimmin kukkiva puutarha – mitä muuta voisi puutarhajuhlilta toivoa?


Iittalan uudet, jalalliset kastehelmi-lasit sopivat ihanasti puutarhajuhlien tunnelmaan. Kun ensimmäisen kerran näin kuvat näistä uutuuksista, tuli mieleeni heti, että nuo sopisivat ihanasti puutarhamökille. Kaunis jalallinen lasi sopii sekä juomalasiksi että viinilasiksi, lisäksi lasit toimivat tarjoilukulhoina ja tarvittaessa myös kukkamaljakkoina. Mökillä monikäyttöisyys on valttia, eikä haittaa ole siitäkään, että nämä ovat varsin jämerää tekoa, eivätpä mene niin helposti rikki tiskatessa.

Uusia kastehelmi-laseja on saatavilla neljässä eri värissä: kirkas, pellava, vedensininen ja harmaa. Itse en panisi pahakseni, jos näitä laseja tulisi vielä vaaleanpunaisena, se väri sopisi tänne ihanasti. Mitä mieltä te olette uutuuksista?


Puutarhajuhlien kesäkausi on nyt avattu – tervetuloa helteet ja lämpimät kesäillat, minä ja palstani ovat valmiina!

Arjen taikaa remontin keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia
Arjen taikaa remontin keskellä - iittalan taika siimes

Tämä kevät on ollut aika rankka. En halua enkä jaksa valitella enää töiden määrää tai kunnon loman puuttumista, yritän vain keskittää ajatukset nykytilanteeseen ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Työni luonteeseen kuuluu se, että hommat kasaantuvat kevään ja vuoden loppuun, ja tilanteeseen ei oikein ole mitään yhtä ratkaisua: yrittäjänä on pakko tehdä töitä silloin kun töitä on. Erityisen rankan kokonaisuudesta on tehnyt ehkä se, että samaan aikaan on ollut tämä remontti ja asuminen väliaikaisesti alle 30 neliön yksiössä, jota ei ole tarkoitettu kahdelle ihmiselle, etenkään kun toinen meistä työskentelee kotoa käsin. Vaikka olen pärjännyt hienosti hyvin pienellä tavaramäärällä, on siinäkin omat hankaluutensa, kun 80% omaisuudesta on pahvilaatikoissa varastossa kolmen kuukauden ajan.

Olen myös sellainen ihminen, joka saa aikaan eniten ja on tehokkaimmillaan juuri pahimman kiireen keskellä. Kiire on siis tuottavuuden kannalta hyvä, mutta oman hyvinvoinnin kannalta vähän huono. Tajusin vastikään, että en ole aikataulutetun arkeni keskellä vähän unohtanut itseni. Jossain vaiheessa tanssitunteja oli jäänyt töiden takia väliin niin monta, etten kehdannut enää ilmestyä kompuroimaan tunnille. Yhtäkkiä edellisestä kampaajakäynnistä onkin kulunut yli puoli vuotta, samoin kasvohoidosta. Syöminenkin on ollut vähän huonolla tololla, välillä se on unohtunut kokonaan. Talven hämyssä siihen ei kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta kevätaurinko on tuonut karun todellisuuden silmien eteen: nyt pitäisi kiinnittää vähän huomiota myös omaan väsähtäneeseen olemukseeni.


Siispä varasin ajan kampaajalle, ostin salikortin kesäksi ja viime viikolla katoin pöydän oman elämäni päähenkilölle, eli itselleni. Ostin kaupasta valmiina saatavia lempiherkkujani eli hedelmiä, kukkasalaattia, mansikoita (olivat oikeasti maukkaita!), tuoremehua ja cold brew-kahvia. Hain kukkakaupasta kimpun kuivattua, ihanasti tuoksuvaa laventelia, tuoreita kukkia kun tuonne ei kannata vielä viedä. Raivasin rempan ja kaaoksen keskelle pienen kauniin nurkan ja laitoin pöydän koreaksi ihan vain minua varten. Nämä kuvat otettuani istuin parikymmentä minuuttia pöydän ääressä, hörpin kahvia ja mietin, miten muutaman viikon päästä tämä tilanne olisi todellinen. Kohta saan kattaa aamiaisen tuolle pöydälle, ikkunan viereen ihan päivittäin. Ihan kohta kevätkiireet helpottavat, ja alkaa leppoisampi kesäaika.


Ihastuin Klaus Haapaniemen Taika-astiasarjaan lukioikäisenä, ja joku noissa taianomaisissa kuvioissa kiehtoo edelleen (enemmän historiastani Taika-sarjan kanssa voi lukea täältä). Tänä keväänä ilmestyneiden, uusien Taika Siimes-astioiden kuviot ja väritykset tuntuvat raikkailta ja tuovat mieleen ne hetket, kun lapsuudessa pöytä katettiin ensimmäistä kertaa ulos . Siimes-astiat sopivat ihanasti yhteen uusimman tori-löytöni, vaalean puisen klaffipöydän kanssa. Intoilen jo nyt tuosta valosta, joka tulevaan ruokasaliini (eli olohuoneeseen) tulvii – vaikka tämä remppa-aika on ollut rankkaa, niin minulla on vahva fiilis siitä että lopussa kiitos seisoo.

En tiedä tullaanko tällaista kattausta näkemään enää, sillä pöydästä saattaa tulla tulevaisuudessa vähän tummempi ja astiat saattavat päätyä siirtolapuutarhamökille – odotan jo sitä, että saan tehdä satumaisia kahvikattauksia omenapuiden alle. Nyt nämä siimekset saivat kuitenkin tuoda taikaa minun arkiseen lounashetkeeni, antaa tälle työn raskaan raatajalle pienen lupauksen tulevasta, vähän stressittömämmästä arjesta. Sellaisesta, missä olisi aikaa ajatella omaakin hyvinvointia vähän enemmän.

Iiittalan Taika Siimes-astiat saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.