Tag Archives: siirtolapuutarha

Hyvän mielen syystalkoot

Kaupallinen yhteistyö: Somersby x Asennemedia

Olen haaveillut koko syksyn puutarhatalkoista. Ensisijaisesti varmaan siksi, että en ole oikein saanut itsekseni mökillä aikaiseksi mitään ja pihatöitä on paljon mukavampi tehdä porukalla kuin yksin. Toiseksi myös sen takia, että puutarhassa puuhastelu on yksi parhaista tavoista päästä irti arjen stressistä ja olen halunnut päästä jakamaan tämän kokemuksen myös ystävieni kanssa. Kolmanneksi siksi, että syystalkoot olisivat mitä parhain (teko)syy järjestää samalla kauden viimeiset puutarhajuhlat! Mökkikausi on valitettavasti ihan pian ohi, ja seuraavan kerran puutarhalle päästään istuskelemaan rennommissa merkeissä vasta ensi keväänä – siinäpä jo tarpeeksi syytä kokoontua vielä yhden kerran palstalle ennen talven saapumista.

Talkoojumalat kuulivat selvästi hartaimman toiveeni: oiva tilaisuus pihatalkoille järjestyikin viime viikolla, kun saimme ystäväni Artun kanssa mahdollisuuden järjestää pienen hyvän mielen tempauksen yhteistyössä Somersbyn kanssa. Olemme Artun kanssa toimineet tämän vuoden Somersbyn hyvän mielen lähettiläinä ja päässeet yhteistyön myötä toteuttamaan kivoja piristyksiä arkeen niin tutuille kuin tuntemattomillekin, ja tällä kertaa kutsuimme ystäviä valmiiseen herkkupöytään puutarhalle ja hoidimme talkoohengessä oman pihani lisäksi myös naapurinkin haravointihommat. Oli aika kutkuttavaa jättää tehtyjen töiden jälkeen pieni siideritervehdys naapurimökin portaille – miltäköhän itsestä tuntuisi, jos saapuisi mökille ja siellä olisi käynyt naapuri haravoimassa puolestani? Varmasti ihanalta.

Pihatalkoot olivat tärkeä muistutus itselleni siitä, että miten iso merkitys ystävillä ja pienilläkin pyyteettömillä avunteoilla on. Jo muutama lahjoitettu tunti omaa aikaa voi tehdä ison vaikutuksen toisen ihmisen elämään. Olen itse elänyt tämän syksyn ehkä tähänastisen elämäni hektisintä aikaa ja sen vuoksi normaalisti rentouttavista puutarhatöistäkin on tullut pakollinen paha, jopa pieni taakka. Siksi olenkin melkein liikuttunut kyyneliin ne kerrat, kun joku ystävistäni on tarjoutunut tulemaan avuksi puutarhalle ihan kysymättäkin – tietäisittepä miten iso merkitys on ollut pelkästään sillä, että tarjoaa apuaan! Siksi olen omien kiireittenikin keskellä yrittänyt kysyä ystäviltäni, jos he tarvitsevat jeesiä jossain, sillä hektisimmänkin viikon keskeltä löytyy aina vähän aikaa auttaa, jos vain haluaa.

Meillä oli ihana ja onnistunut talkoopäivä, saimme puutarhalla paljon aikaiseksi ja kaupan päälle myös hyvän mielen. Haravointien ja kaivuutöiden jälkeen pöytä katettiin koreaksi: oli lämmintä sienikeittoa, ihanaa oliivifocacciaa, punajuurileipää, tomaatteja ja burrataa.. ja tietysti korillinen Somersbytä, ei tarvinnut miettiä juomien loppumista kesken. Jos sormia ei olisi alkanut paleltamaan ja varpaita viluttamaan, olisi pihalla istuskellut mielellään vielä vaikka iltamyöhään saakka – jossain vaiheessa oli vain pakko myöntää, että kelit eivät enää salli tuntien ulkona istuskelua, ja siirryimme syömään palkintokakun sisätiloihin. Siinä se sitten oli, vuoden viimeiset ulkona istuskelut. Nyt on taas jotain, mitä odottaa!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, kaikki muu keskustelu ja kommentointi on tervetullutta.

Mökin syyskuulumiset

Terveiset mökiltä pitkästä aikaa! Kävin puutarhalla tänään ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Jotenkin aika on vain vierähtänyt, eikä viime viikkoihin ole mahtunut vapaapäiviä tai edes tarpeeksi vapaatunteja, jolloin olisin ennättänyt puutarhatöihin. Tämän päivän tilannekatsauksen jälkeen olo on vähän epätoivoinen: puuhaa ennen talviteloille siirtymistä on ihan hirveästi! Viime syksynä sain tehtyä kaikki pakolliset työt hyvissä ajoin ennen pakkasten tuloa, nyt ollaan jo vähän myöhässä. Toisaalta on lohdullista, että mökin syystöiden laiminlyönti ei aiheuta mitään peruuttamatonta haittaa: monet syystöistä ehtii tehdä keväälläkin. Olisi kuitenkin kiva saada siistittyä palstaa hiukan ennen lumien tuloa, istuttaa sipulit ja paketoida itse mökki talvikuntoon. Onneksi äiti ja isä ovat luvanneet tulla ensi viikolla talkooavuksi!


Ensimmäinen vuosi siirtolapuutarhurina oli mielestäni varsin satoisa: en ehtinyt itse mitenkään käyttää kaikkia puutarhan antimia hyödyksi. Kesäkurpitsoita tuli valtavasti, samoin omenoita, molempia melkein riesaksi asti. Tomaattisatokin onnistui, sain elokuun ajan nauttia maailman parhaimmista kirsikkatomaateista ikinä. Myös luumuja riitti runsaasti ystävillekin asti! Voin sanoa onnistuneeni myös perunan, punajuuren ja papujen kasvatuksessa, mutta sen sijaan herneet, avomaankurkut ja paprikat tuottivat pettymyksen. Ensi vuotta ajatellen nyt on jo paljon oppeja takataskussa kylvöpuuhiin: tärkeimpänä sääntönä yritän muistaa sen, että yhden ihmisen tarpeisiin riittää varsin pieni määrä kasviksia. Itse en ole selkeästi mikään säilöjätyyppi, joten istutusten määrän voisi melkein puolittaa. Toisaalta tältä vuodelta jäi myös paljon satoa ystäville ja perheelle jaettavaksi, mukavaa sekin.

Tulevien viikkojen aikana laittelen mökkiä ja puutarhaa talviteloille aika haikein, mutta kuitenkin kiitollisin mielin. Kulunut puutarhakausi on ollut aivan ihana! Vaikka olen kokenut monta kertaa syyllisyyttä siitä, etten ole ehtinyt hoitaa puutarhan töitä niin huolellisesti kuin olisi pitänyt, on palsta pysynyt kuitenkin jotenkuten pystyssä. Puutarhurointi on tuonut älyttömästi iloa ja sisältöä arkeeni ja elämääni, ja en voisi olla onnellisempi siitä, että päätin vuosi sitten hankkia tämän pikkuisen palstan. Nyt pitäisi vain malttaa odottaa 6 pitkää kuukautta seuraavaa puutarhakesää..



Millaisista puutarhajutuista te olette pitäneet eniten?

Villapaita & viiniä – unelmien syysilta puutarhalla

Kun kesällä pidimme ystävieni kanssa Downton Abbey-teemaiset juhlat puutarhalla, päätimme että seuraavaksi  järjestetään villapaita & viini-ilta, syysillallinen kynttilänvalossa. Olin kovasti suunnitellut näitä pippaloita viime lauantaille, joka olisi ollut kaikin puolin täydellinen päivä loppukesän puutarhajuhlille: oli elokuun viimeinen päivä, intiaanikesä ja venetsialaiset. Elämä päätti kuitenkin puolestani toisin, koska tulin kipeäksi ja muiden juhliessa vuoden viimeistä kesäviikonloppua makoilin itse kotona sisätiloissa. En kuitenkaan katkeroitunut, vaan mietin mielessäni että heti kun sopiva mahdollisuus iskee, menen puutarhalle illastamaan, vaikka yksin jos ei muuta. Eilen sitten sattuikin niin, että aamuinen rankkasade ja harmaus muuttui kauniiksi, aurinkoiseksi iltapäiväksi ja muutama ystäväkin innostui spontaanista illallisideasta. Villapaita & viini-ilta toteutui sittenkin!

Haaveilen aina isoista juhlista, johon voisin kutsua kaikki mahdolliset ystäväni, mutta toisaalta isot juhlat vaativat paljon järjestelyjä ja resursseja, ja jäävät helposti järjestämättä sen takia kun aikaa ja voimia ei tahdo riittää. Siispä olen päättänyt, että parhaat juhlat on aina ne juhlat jotka oikeasti pidetään, olipa suuret tai pienet. En halua nostaa rimaa itselleni liian korkeaksi jos se johtaa siihen, että en saakaan mitään aikaiseksi. Sitäpaitsi pienen joukon illanistujaiset ovat todennäköisesti järjestäjälle paljon antoisammat kuin jättipippalot, kun aikaa jää muuhunkin kuin koko homman kasassapitämiseen.

Parasta eilisissä tarjoiluissa oli oman maan antimet: maailman maukkaimmat, itsekasvatetut tomaatit, joita parempia ei vain oikein voi löytää mistään, mehevät luumut ja omista omenoista tehty galette, jonka reseptin laitan myös pian jakoon. Villapaita & viini-illan teemana on rennosti ja helposti valmistuvat syötävät, jota varten kenenkään ei tarvitse kykkiä keittiössä tuntikausia, vaan pääpaino on yhdessäolossa ja mukavuudessa. Saavuimme ystävieni kanssa puutarhalla samoihin aikoihin ja herkkutarjotin kasattiin yhteisvoimin kokoon vartissa.

Kun vertaan puutarhaani vuoden takaiseen, on tällä hetkellä piha aika kuivassa ja kuolleessa kunnossa. Ainoat kukkivat ovat yksi mökin takana piileskelevä kärhö, auringonkukat ja muutamat tsinniat, jotka istutin alkukesästä. Tämä kesä on ollut tosi kuiva, ja en ole itse nähnyt mielekkäänä käyttää juomakelpoista vettä litrottain pelkästään perennapenkin kasteluun. Se on johtanut siihen, että kaikki syysleimut, daaliat ja muut tähän aikaan normaalisti kukkivat kasvit ovat jo kuihtuneet pois, ja viime vuoden väriloisto on enää vain kaunis muisto. Toisaalta viime vuoteen verrattuna puutarhan antimia on suorastaan loistokkaasti, ja se tuntuu itselle melkein kukkian tärkeämmältä. Mikään ei ole ikinä maistunut niin ihanalta, kuin itse kasvatetut tomaatit.


En suostu uskomaan, että eilisiltainen olisi tämän vuoden viimeinen puutarhajuhla. Meillä on jo niin monta herkullista juhla-ideaa konseptoituna, että olisi surullista jos ne jäisivät toteuttamatta. Villapaita & viini-ilta saa siis toivottavasti jatkoa jostain näistä:

kalsarit & kaljaa
rintsikat & rommia
siideri & sukkahousut
punssi & pikkarit

jne..

Kiitos ystäville ihanasta ja onnistuneesta illasta!