Keskiviikkona uutisoitiin suomalaisten ylikulutuspäivästä – eli jo nyt olemme kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Tuntuu että tuo päivä tulee joka vuosi aiemmin ja aiemmin.
Näistä uutisista seuraa yleensä ahdistus, jopa viha. Miksi me ihmiset olemme näin urpoja? Kauan menee, että olemme käyttäneet oikeasti kaikki maapallon varat lopullisesti, ja vaikkapa ruuasta tulee oikeasti todellinen pula? Ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo kymmeniä vuosia, mutta edelleen tuntuu siltä ettei sen eteen tehdä mitään konkreettisia muutoksia. Millä joku vielä oikeuttaa itselleen lihansyönnin, järjettömän kuluttamisen tai jatkuvan lentämisen?
Toisaalta, enpä itsekään ole näissä asioissa täydellinen, en sitten lainkaan. Tiedän että elämäntapani on kuormittava luonnolle, ja vaikka pyrkisinkin parempaan, on monia asioita joista en todellakaan haluaisi tai edes pystyisi luopua. Lisäksi tuomitsemalla ja syyttelyllä ei hirveästi edistetä tätäkään tärkeää asiaa, mutta positiivinen kannustus kohti ympäristöystävällisempiä valintoja voisi toimia. Vaikka on fakta, etteivät pienet teot enää ihan riitä ja nyt tarvittaisi isompia linjauksia korkeammalta taholta, niin ei se tarkoita sitä, etteikö yksilön valinnoilla ja teoilla olisi merkitystä. Koen, ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa toivekkaasti tulevaisuuteen ja yrittää tehdä pikkuhiljaa muutoksia kohti kestävämpää elämäntyyliä. Aina voi aloittaa pienestä, kertarysäyksellä harvemmin onnistuu.
Minulla on ehkä maailman huonoin itsekuri, ja jos muutos tarkoittaa itselleni jostain kivasta ja hauskasta asiasta luopumista, niin hanke on usein jo etukäteen minun osalta tuhoontuomittu. Sen vuoksi pyrin ajattelemaan muutoksen aina niin, että mitä uutta ja mielenkiintoista voin saan sen kautta. Esimerkiksi vegaanikokeilun kautta innostuin kokkailusta ja kakkuleipomisesta aivan uudella tavalla, ja sen myötä minulle avautui oikeastaan täysin uusi, todella maukas ja herkullinen kasvisruokamaailma. Näin ollen en koskaan kokenut luopuvani mistään.
Vaikka oma hiilijalanjälkeni voi olla pienempi kuin esimerkiksi yksityisautoilevan, kuukausittain ulkomaille lentävän sekasyöjän, niin minulla on myös muiden lailla älyttömästi parannettavaa, hyvin monessa asiassa. Siksi halusinkin miettiä, että mitä minä voisin muuttaa arjessani niin, että toimeni olisivat ympäristölle ja maapallollemme ystävällisempiä?
Ruoka ja hävikki.
Olen kirjoittanut ilmastoystävällisestä ruuasta aiemminkin, ja itse aloitin aikoinaan vegaanikokeilun juurikin ympäristön vuoksi – kun tosiaan maatalouskäytössä olevasta maasta jopa 70 prosenttia käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon. Ympäristön kannalta paras vaihtoehto on todellakin kasviperäinen ruokavalio, mutta vegaanius ei silti tee autuaaksi – tärkeää olisi suosia myös sesongissa olevia kasviksia ja lähiruokaa ja minimoida hävikki.
Vegaaniruokavalio koetaan helposti tosi rajoittavana, mutta siksi ei kannatakaan lähteä liikkeelle liian tiukilla rajoituksilla – en ole itsekään vegaani, vaan ruokavalioni on n. 80% vegaaninen ja 20% kasvisruokaa. Joillekin tiukat ja selvät rajat ruokavaliossa tuovat turvaa, itse olen joustavamman linjan edustaja. Jo vähentämisestä on hyötyä, alussa voi aloittaa vaikka parilla vegaanipäivällä viikossa – kotona kokkaillessa voi kokeilla vaikka jotain hyvänkuuloista vegaanireseptiä ja ravintolassa ollessaan valita sen vege-tai vegaaniannoksen eläinperäisen sijaan.
Mitä voisin tehdä paremmin?
Yritän suosia sesonkiruokaa, mutta voisin innostua niistä vielä enemmän, etenkin kotimaisista kasviksista ja marjoista. Aloitin juuri yrtinkasvatusprojektin ikkunalaudalla ja tulevana kesänä haluaisin poimia enemmän itse marjoja ja sieniä.
Hävikin suhteen tehtävää olisi paljon, edelleen liian usein kaappiin ostettu ruoka menee biojätteeseen, kun en ehdi käyttää sitä ennen pilaantumista. Tähän auttaisi ainakin suunnitelmallisuus ruuanlaitossa ja se, että ostaisi aina kaupasta mielummin liian vähän kuin liikaa kerrallaan. Ehkä pitäisi kehittää joku #jääkaapinjämät-haaste?
Liikenne ja lentomatkustus.
Bloggaajien joukossa on viime aikoina puhuttu paljon lentomatkustamisen epäekologisuudesta, kun Henriikka nosti aiheen framille hyvällä kirjoituksellaan. Vaikka osittain ihmetyttääkin se kova kritiikki mitä jostain syystä juuri bloggaajat ovat saaneet osakseen matkustuksen vuoksi, niin toisaalta matkapostauksilla ja reissuvideoillahan kannustetaan matkustamiseen muitakin ja lisätään matkailun ihannointia.
Itse en ole koskaan matkustellut ihan älyttömän paljon, vasta viime vuosina lentomatkoja on alkanut olla useampi kuin 1-2 vuodessa, osittain pelkästään töiden vuoksi. Tänä vuonna olen jo käynyt kerran lomamatkalla ulkomailla, kerran suomessa ja kesällä on tulossa toinen lomamatka Turkkiin, poikaystäväni kotimaahan. Sen lisäksi tiedossa on ainakin kolme työmatkaa. Ei tunnu hyvältä, yli 30h lentoja vuodessa.
Lentämistä puolustellaan usein sillä, että matkailu avartaa maailmankuvaa, antaa upeita elämyksiä eikä mikään muu kuin matkustus auta meitä ymmärtämään täysin muita kulttuureja ja ihmisiä. Toisaalta, matkailu ei kuitenkaan aina avarra lainkaan ja upeita elämyksiä saa myös vaikkapa musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta, ja ne auttavat myös ymmärtämään loistavasti eri kulttuureja ja avartavat maailmankuvaa. Olisi järkevää, jos lentämistä verotettaisi enemmän ja lähimatkailua taas tuettaisiin.
Mitä voisin tehdä paremmin?
Mietin usein, kuinka kivaa olisi matkustaa enemmän suomessa ja naapurimaissa, nyt olisi hyvä aika alkaa konkretisoimaan puheita! Rantakohde helmikuussa voisi vaihtua ensi vuonna hiihtolomaan kotimaassa ja pakollinen kesälomareissu voisi olla myös roadtrip suomessa. Jokainen matka ja reissu olisi myös hyvä punnita tarkkaan, sillä uskon, että kun matkoille pääsee harvemmin, niin niitä osaa myös arvostaa enemmän. Yritän ensi vuonna lentää puolet vähemmän kuin tänä vuonna, teemalla “harvemmin, mutta laadukkaammin.”
Tulevana kesänä aion nauttia kotikaupungistani Helsingistä ennenkaikkea pyöräillen (kaupunkipyörät best!) ja matkustaa vanhempieni luokse Ouluun junalla lentämisen sijaan. Jatkossa aion myös kompensoida lentopäästöt ja yrittää valita aina suoran lennon vaihdollisen sijaan.
Kulutus ja kierrätys.
Liikakuluttamisesta on bloggaajana vähän hankala puhua, sillä periaatteessa työni on paljonkin ristiriidassa ekologisten arvojen kanssa. Meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta monien kamppanjoiden tarkoituksena on edistää myyntiä ja kannustaa kuluttamaan. Voinko siis puhua kuluttamisesta ollenkaan uskottavasti? Toisaalta, ehkä tällä kanavallani voin juurikin vaikuttaa kulutustottumuksiin, sillä uskon, että sen lisäksi että meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, meidän pitäisi ennen kaikkea kuluttaa viisaammin. Valita kaupan hyllyllä eettisemmin ja ympäristöystävällisemmin ja suosia luonnon kannalta parempia vaihtoehtoja. Onneksi vaikkapa eettinen muoti ei ole enää pitkään aikaan ollut tylsää ja luonnonkosmetiikasta tulee päivä päivältä suositumpaa.
Tuotamme lisäksi jatkuvasti ihan järkyttävät määrät jätettä ja etenkin muovijätteen määrää pitäisi vähentää. Se tuntuu välillä vaan hankalalta, kun kaupoissa lähes kaikki ruuat ja vihanneksetkin on pakattu muoviin. Enää ei riitä, että pelkästään kierrättää, vaan pitäisi oikeasti kaikissa kulutusvalinnoissa huomioida se, miten paljon jätettä kertyy ja pyrkiä minimoimaan se.
Mitä voisin tehdä paremmin?
Haluan tutustua aiempaakin enemmän ympäristöystävällisiin brändeihin – esim. viime aikoina olen ollut innoissani ekologisesta Nokosesta, joka tekee ihania ja kauniita vaatteitta oikeasti nokkosesta! Samoin haluaisin herättää henkiin uudelleen innostukseni tehdä itse vaatteita ja asusteita esim. kirpputorilta löytyneistä materiaaleista DIY-hengessä.
Jatkossa aion edelleen harkita jokaisen yhteistyön johon minua pyydetään tarkkaan ja lupaan esitellä täällä vain sellaisia tuotteita, joiden takana voin seisoa. Mietin myös tarkkaan, mitä tavaraa haluan ottaa vastaan ja pyrin toteuttamaan yhteistyöt tarvittaessa myös kuvauslainoilla.
Kierrätyksen ja jätteen suhteen minulla on ehkä isoin työ: #muovitonmaaliskuu sai minut kuljettamaan kangaskassia aina mukana ja hankin myös kestopussin hedelmille, mutta edelleen roskaa ja jätettä syntyy ihan liikaa viikottain. Lupaan toteuttaa tämän vuoden aikana Zero Waste-haasteen ja kirjoittaa siitä blogiin, ja toivottavasti sitä kautta saan myös vähennettyä taloudessani syntyvän jätteen määrää pysyvästi. Sugarin blogista löytyy hyviä vinkkejä muovijätteen vähentämiseen – ainakin ne otan heti käyttöön!
Koko maailman ylikulutuspäivä on yleensä ajoittunut loppukesän tienoille. Hurjaa, että me suomalaiset olemme näin monta kuukautta tässä asiassa edellä! Millaisia ajatuksia ylikulutuspäivä teissä herättää?