Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Luen nykyisin aika harvoin kirjoja. Se on tavallaan aika surullista, sillä lapsena ja nuorena olin älytön kirja-ahmatti ja ala-asteikäisenä kahlasin läpi varmasti kaikki kotoani ja kirjastosta löytyvät lasten ja nuorten kirjat. Meillä ei ollut kotona telkkaria ja tietokoneellakin sai viettää aikaa rajatusti, kirjoja taas sai lukea niin paljon kuin läksyiltä ja kotitöiltä ehti. Rakastan lukemista edelleen, mutta nykyisin tuntuu ettei kirjoille ole enää aikaa, mutta kyllähän sitä aikaa olisi jos vaikka vähän karsisi puhelimen käytöstä, sarjojen katselusta tai jostain muusta. Karua, älylaitteet ovat korvanneet kirjat.

Ehkäpä siksi äänikirjat kiinnostavat juuri nyt erityisen paljon – on paljon hetkiä, jolloin voisin kuunnella kirjaa, vaikken voisikaan lukea, kuten esimerkiksi pyöräillessä tai kadulla kävellessä. Varhaisimmat äänikirjamuistoni kuuluvat kesälomareissuihin joita teimme perheen kanssa kun olin nuori, kuuntelimme mm. Taru Sormusten Herrasta ja Mestaritontun seikkailuja cd:iltä pitkillä automatkoilla. Toisinaan kirja oli vielä kesken, kun saavuimme kotiin, muistan miten istuimme koko perhe autossa hiljaa kuuntelemassa loppuratkaisua kotipihassa. Nyt olen palannut uudelleen äänikirjojen pariin Storytel-sovelluksen kautta ja olen varovaisen innostunut: ehkä saan taas kirjat takaisin elämääni!

Osallistuin toissaviikolla Aamukahvilla-Henriikan ja Meri Luukkasen kanssa lukupiiriin, jossa keskustelimme yhdessä kuuntelemastamme kirjasta, joka oli Tiina Raevaaran Silloinkin satoi kaatamalla. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen lukupiiri ja se oli mahtavaa! Keskustelustamme nauhoitettiin myös podcast, joka on julkaistu Storytelin sovelluksessa – jos haluat päästä kuulemaan podcastin, niin Storytel tarjoaa nyt teille kaikille ilmaisen kuukauden kokeilujakson, jonka voi ottaa käyttöön täällä. Podcastin lisäksi tarjolla on tietysti tuhansia upeita kirjoja, tuntikausia kuunneltavaa vaikkapa kesälomalle.

Itse kirjasta, Raevaaran jännäristä: lähtökohtaisesti teos, jossa päähenkilöt asuvat maaseudulla vanhassa puutalossa keskellä upeaa, runsasta puutarhaa ja kokkailevat mitä herkullisemman kuuloisia ruokia pihan antimista, ei mielestäni voi olla huono. Vaikka se olisikin dekkari. Välillä melkein unohdin kirjan sarjamurhaaja-juonen, kun keskityin fiilistelemään yksityiskohtaista kuvailuja ruuista ja puutarhasta. Kirjoitin jopa ideoita ylös reseptejä varten kirjaa kuunnellessani – ehkä tämä kertoo enemmän minusta, kuin itse kirjasta, tällä hetkellä kun puutarhaunelmat ovat päällimmäisenä mielessä. Kuitenkin se itse pääjuonikin oli mukaansatempaava ja joka luku toi mukanaan aina uuden, kiinnostavan käänteen – suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan!

Huomasin, että äänikirjan kuuntelu vaatii tosissaan keskittymistä ja aikaa: Raevaaran teoksen lukisin kirjana varmaan muutamassa tunnissa, äänikirjana se vie 10h. Toisaalta, kun kirjan kuuntelee, on kokemus jännittävämpi ja intensiivisempi kuin itse lukiessa. Itse välillä varsin kärsimättömänä ja keskittymisongelmaisena ihmisenä kaipasin välillä nopeampaa etenemistä ja lukupiirissä Henriikka kertoikin, että kirjaa olisi voinut kuunnella nopeutetulla äänellä. Noh, ensi kerralla sitten.

Oletteko te jo löytäneet äänikirjojen ihmeellisen maailman?

Kuvat: Eliel Kilkki / SUPERREEL