Kesä ja värit. Yleensä suosin yksinkertaisen vaaleaa ja hillittyä värimaailmaa, mutta kesän tullen riehaannun. Kukkaloisto puistossa, syreenipuut tien varsilla, marjakojut toreilla. Joka paikka on täynnä värejä, tuoksuja, iloa ja eloa. Mustat ja harmaat vaatteet jäävät kaapin pohjalle, aamuisin etsin sitä värikästä mekkoa, joka on ollut taas pitkän talven verran käyttämättä. Selaan netistä erilaisten kukkatapettien valikoimaa ja mietin miten saisin vuokranantajan suostuteltua siihen, että maalaisin makuuhuoneen seinän metsänvihreäksi. Menen vähän sekaisin ja villiinnyn väreistä.
Keväällä alkanut yhteistyöni Marimekon kanssa saa nyt ilokseni jatkoa: Maaliskuussa oltiin rauhallisen pastellinsävyissä sisustustunnelmissa, nyt mennään toiseen äärilaitaan, kirkkaiden värien ja kuosien äärelle.Yhteistyön tiimoilta katoimme iloisen kesäpiknikin lähipuistoon kuvauslainaan saaduilla tuotteilla. Marimekon kesän kuosi on Karuselli, jonka on suunnitellut japanilainen Katsuji Wakisaka vuonna 1973 – oli hauska sattuma, että tuo sama vuosiluku löytyi myös pöytänä ja kuljetuskorina toimineen omenalaatikon kyljestä.
Karusellista tulee mieleen lapsuuden pihajuhlat ja äitini monenlaiset värikkäät vahakangasliinat – keräsimme pikkusiskojeni kanssa kymmeniä kukkakimppuja niityltä ja teimme kukkaseppeleitä toisillemme. Pihalla paistettiin muurinpohjalettuja ja juotiin laimeaa mehua muovimukeista. Kesäisin ulkona syötiin muutenkin aina kun vain oli mahdollista, tuulisina ja harmainakin päivinä, jos ei vaan satanut.
Karuselli-kuosia löytyy kahdella eri värityksellä: valkoisella ja vihreällä pohjalla. Mallistoon kuuluu astioiden, tarjottimien ja tyynynpäällisten lisäksi mm. pussilakanat ja upean kreisi aamutakki. Omistan ison kasan Oiva-astioita ennestään niin valkoisena kuin esimerkiksi siirtolapuutarha-ja sääpäiväkirjan kuoseilla, ja on ihana huomata miten hyvin eri mallistojen kuosit ja värit sopivat yhteen ja muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Marimekko on aina toiminut mielestäni hienosti suunnannäyttäjänä rohkeassa kuosien-ja värien yhdistelyssä – on toki helppo yhdistää aina joku värikäs juttu vain valkoiseen tai mustaan, mutta jos uskaltaa mennä hiukan tästä eteenpäin, voi lopputuloksesta tulla paljon kiinnostavampi ja hauskempi. Ryppyotsaisuus ei kuulu kesätunnelmaan.
Lapsuudessani kesäiset eväsretket ja piknikit olivat parasta mitä tiesin. Eväät eivät yleensä olleet kummoisia, usein joimme laimeaa mehua muovipulloista ja söimme leipää, jossa oli täytteenä pelkästään voita. Nykyäänkin piknik on yksinkertaisimmillaan mukaan puistokävelylle otettu kahvitermari ja paperipussiin sujautettu täytetty leipä. Tälläkään kertaa tarjoiluihin ei tarvinnut käyttää kummemmin aikaa: tuoreet hedelmät ja marjat kaadettiin kulhoihin ja patongin päälle sipaistiin hiukan kauratuorejuustoa tomaatin ja avomaankurkkujen kera. Lisäksi tuoretta kahvia ja marjamehua, muuta ei tarvittukaan – täydellinen piknik ei aina vaadi tuntien valmisteluja.
TallennaTallenna
