category: inspiration

Ruskan aikaan

13.10.2019inspiration, koti ja sisustus, suomalainen design, yhteistyöanna, birds by oiva tikka, iittala, kaksion sisustus, oiva toikka, ruskaViena

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Tänä syksynä ruska on ollut mielestäni jotenkin poikkeuksellisen kaunis.

En osaa oikein edes kuvailla sitä ilon tunnetta, minkä nuo hehkuvat värit tuovat aiheuttavat. Puhelimeni kamera on täyttynyt oranssinvärisistä lehtikuvista, kub yritän epätoivoisesti saada talteen tämän hetken kestävän kauneuden. Kuvissa ruska ei kuitenkaan näytä juuri miltään, ja jossain vaiheessa luovutin: kuvaamisen sijaan aloinkin painamaan mieleeni sen, miltä tämä kaikki väriloisto ja kauneus tuntuu. Mitä ajattelin, kun pyöräilin keltaisena hehkuvan keskuspuiston läpi tai kahlasin Hesperianpuistossa vaahteranlehtien seassa? Millaisia tunteita herättää olohuoneeni ikkunasta näkyvä pihlaja syysasussaan? Yritän säilöä värien antaman energian ja ilon itseeni pitkän talven varalle. Kohta ikkunasta nimittäin tuijottaa pelkästään harmaus ja pimeys, ja silloin tarvitaankin voimakkaita mielikuvia ja värejä pirteänä pysymiseen.

Ruskan värit näkyvät syksyllä myös elämässäni muutenkin: vaatteissa, kodissa ja sisustuksessa. En vain voi sille mitään: sesonki tempaisee minut mukaansa. Kaivan kaapeista esille kaikki syksyn sävyt ja teen uusia asetelmia ikkunalaudoille, pöydille ja lipaston päälle. Tällä hetkellä kirkkaat ja värittömät lasit jäävät kaappiin, ja pöytään katetaan hehkuvia lasivärejä. Maljakoissa suosin juuri nyt kuparinväristä tai sinistä Ruutua, juomalaseissa aavikon tai merensinisen värisiä Kastehelmiä tai Kartio-laseja. Myös Nappula-kynttiläjalan jalallinen, sammaleenvihreä versio on ollut paljon esillä, samoin samanvärinen Leimu-valaisin. En meinaa saada väreistä millään tarpeekseni.

Yksi lempiesineistäni kotona on Oiva Toikan suunnittelema Anna-lintu, joka sopii mielestäni tämän kodin ja tämän sesongin tunnelmaan ja sävyihin täydellisesti. Saimme Iittalan brändilähettiläinä mahdollisuuden tilata yhden lasilinnun alkuvuodesta, ja minulle oli heti selvää, että haluaisin juuri Annan, juuri tätä uutta kotiani varten. Toukokuuhun saakka Anna oli laatikossaan – se oli juhlallinen hetki, kun sai asetella pitkään kestäneen remontin jälkeen tuon kauniin linnun vihdoin ikkunalaudalleni.

Kävimme kesällä Oiva Toikan taidetta-näyttelyssä Suomen lasimuseossa ja innostuin siellä entistä enemmänkin lasitaiteesta ja ehkä pieni keräilijä heräsi sisälläni. Minulla on tällä hetkellä kaksi lasilintua, Annan lisäksi tuo pieni sinisävyinen Kuukunen, ja nyt haaveilen että niillä olisi paljon enemmän. Ikkunalaudalle mahtuisi vielä vaikkapa pomeranssi Kuulas, sympaattinen Riihipöllö ja ehkä vielä kuparin värinen Tirri. Ehkä kymmenien vuosien päästä minullakin on oma lintulauta.

*Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

Elämää 28 neliössä

17.05.2019inspiration, koti ja sisustus, lifestyle28m2 yksiö, pienen kodin sisustus, sisustusinspiraatio, yksiö, yksiön sisustusViena

Muutin remontin ajaksi väliaikaisesti poikaystäväni luokse. Alunperin väliaikaisuuden piti kestää pari kuukautta, mutta nyt ollaan menossa jo neljännessä.. Eipä siinä mitään, täällä on oikein kiva elellä, mutta totuuden nimissä on sanottava, että 28 neliötä asettaa mukavalle asumiselle hiukan rajotteita. Minua ei sinällään ahtaus haittaa, mutta kun näihin neliömääriin laitetaan yksi kotoa käsin työskentelevä, kaaokseen taipuvainen yrittäjä, yksi järjestelmällisyyttä ja siisteyttä rakastava insinööri ja yksi koira, niin kyllä siinä on kaikkien mukavuuden rajat välillä koetuksella.

Sinällään näihin neliöihin on mahdutettu kaikki välttämättömät toiminnot oikein kivasti: on ihana sohva ja sohvapöytä, joka myös ruokapöytänäkin toimii. On iso telkkari (Game of Thrones näyttää siinä paljon paremmalta kuin läppärin ruudulla!), on sänky johon kaksi ihmistä juuri ja juuri mahtuvat nukkumaan. Keittiökomero on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarvittava, astianpesukonekin. Säilytystilaakin löytyy mukavasti, koiralla on oma peti ja kylppäri on tilava. Jos asuisin yksin, tämä olisi ihan täydellinen koti! Mutta kahden aikuisen ihmisen tavarat eivät tänne mahdu, siksi 80% omaisuudestani on viettänyt viimeiset neljä kuukautta pahvilaatikoissa varastossa. En ikävöi tavaraa, mutta arjessa tulee yllättävän usein vastaan hetkiä, jolloin tarvitsisi välttämättä juuri jotain pikku juttua, joka sattuu olemaan juuri siellä laatikossa, ei täällä.

Poikaystäväni asunto on mun mielestä älyttömän kiva. Viime syksynä toteutetun pienen pintaremontin jälkeen tämä on tuntunut kodilta minullekin. Nyt tällä asunnolla on oma luonne ja ihana kotoinen tunnelma. Täällä on tällä hetkellä mielestäni isot linjat, eli huonejärjestys ja suuremmat kalusteet, kunnossa ja sen lisäksi paljon kivoja pieniä yksityiskohtia. Viherkasveja, hauskoja valaisimia, jotain uutta ja jotain vanhaa. Täällä on myös ihana valo, josta ikkunalaudalla kasvava taimitarhani tykkää. Kaverini joskus kysyvät, että onko tämä sisustus nyt sinun vai poikaystäväsi käsialaa – pääosin valinnat on tehty yhdessä, olen saattanut jotain ehdottaa, mutta loppupeleissä päätökset on tehnyt aina asunnon omistaja itse.

Olen tämän väliaikaisasumisen aikana saanut paljon inspiraatiota instagramissa Kaksin yksiössä-tililtä! Vähemmän tavaraa, enemmän elämää-ajatus on mielestäni ihana. Vaikka meidän tapauksessa näin pienissä neliöissä asuminen on vähän haastavaa (työskentelen kotoa käsin ja kotini on myös kuvausstudioni), niin lähtökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että ei se onni neliömäärän mukana lisäänny.

Pystyisitkö itse asumaan pikkuyksiössä toisen ihmisen kanssa?

Merensininen

20.03.2019inspiration, koti ja sisustus, pohdintaa, suomalainen design, yhteistyöiittala, ilmastonmuutos, merensininen, vastuullisuusViena

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Viime perjantaina yli miljoona nuorta 120 maassa osallistui ilmastolakkoon. Lapset ja nuoret vaativat parempaa ilmastopolitiikkaa ja vetosivat päättäjiin, jotta he vihdoin ryhtyisivät toimiin ilmastonmuuton hidastamiseksi. Ihailen suuresti nykynuoria – tuntuu että he ovat älyttömän valveutuneita, fiksuja ja uskaltavat myös tarpeen tullen ottaa kantaa. On myös helppo ymmärtää nimenomaan lasten ja nuorten huoli ilmastonmuutokseen liittyen, sillä heidän tulevaisuuttahan se eniten uhkaa. Olisi mahtavaa nähdä, että päättäjät ottaisivat nyt oikeasti kansalaisten huolen tosissaan.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut iso asennemuutos. Vaikka ilmastonmuutoksesta on puhuttu pitkään, ei siitä ole koskaan aiemmin puhuttu näin paljon ja näin tosissaan. Omassa elämässänikin on tapahtunut muutoksia ja tuntuu ettei vanhaan ajattelumalliin enää ole paluuta. Mietin ympäristöä lähes kaikissa valinnoissani ja yritän tasapainoilla elämän ja töiden vaatimusten sekä vastuullisten tekojen suhteen. Samaan aikaan yritän olla ahdistumatta uhkakuvista ja siitä, mikä meitä mahdollisesti tulevaisuudessa odottaa.

Muslan Kirsikka kirjoitti mielestäni ihanasti siitä, miten epätoivoon vaipumisen sijaan pitäisi miettiä sitä mitä kaikkea ihanaa ympäristöystävällisillä valinnoilla voi saavuttaa. Kaikkea ihanaa on niin paljon! Olen monta kertaa aiemminkin puhunut siitä, miten sen sijaan että ajattelisin luopuvani jostain, mietin mitä kaikkea voin saada. Mitkä kaikki mahtavat asiat elämässäni ovat sellaisia, jotka kuluttavat luonnonvarojamme joko hyvin vähän tai jopa tekevät hyvää ympäristöllemme. Miettikää miten monia asioita voi harrastaa edelleen mielin määrin ilman huonoa omatuntoa: lukemista, musiikkia, retkeilyä luonnossa, mökkeilyä, (kasvisruoka)kokkailua..

Esimerkiksi tällä hetkellä iloitsen älyttömän paljon tulevasta kesästä, jolloin aion viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhapalstallani ja haluaisin myös tietysti viljellä kasviksia. Istutin viime syksynä palstalleni yhden puun ja kaksi pensasta, ja tänä vuonna haluaisin istuttaa vähintääns saman verran lisää! Odotan puutarhakesää niin kovasti, etten osaa edes haaveilla kesälomamatkoista ulkomaille. Meidän mökki on pieni, siellä ole mitään lämmitystä ja matkatkin sinne taittuvat ratikalla tai pyörällä, joten harrastukseni ei rasita liiaksi luontoa, vaan päinvastoin. Puutarhakautta odotellessa keskityn hoitamaan sisäkasveja ja kukkia kotonani.

Mielestäni on mahtavaa, että nykyisin yhä useammat yrityksetkin suunnittelevat toimintaansa vastuullisuus edellä. Itse haluan uskoa siihen, että bisnestä voi tehdä myös ympäristön kannalta kestävin keinoin.

Näissä kuvissa on esillä Iittala vuoden 2019 lasiväri, merensininen. Väri on saanut inspiraationsa pohjoisen meristä ja sen moninaisuudesta. Meri on itselleni rakas ja läheinen elementti: olenhan asunut koko elämäni aina meren vieressä. Lapsuudessani totuin heittämään talviturkin pois aina meressä, järvenrantaan oli paljon pidempi matka. Vietimme kesät pienessä saaressa ihan kotikuntamme vieressä ja talvisin luistelimme tai hiihdimme usein meren jäällä. Kotikyläni Oulunsalo on noussut merestä: joskus 9000 vuotta sitten kotini paikalla oli pelkkää merta. Tuntuu surulliselta, että ihmisen toiminnan seurauksena meidän Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meidän valintojen vuoksi luontoa tuhoutuu joka päivä vähän lisää. Sen ei pitäisi olla niin.

Iittala lahjoittaa jokaisesta vuoden 2019 aikana Suomessa myydyn merensinisen esineen myyntihinnasta 2,5 % Suomen WWF:lle arktisen alueen suojeluun. Arktisen alueen luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa ja alueella asuu lukuisia harvinaisia lajeja. Lämpötilat kohoavat arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, ja huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Lämpenemisellä on negatiivisia vaikutuksia paitsi arktisen alueen myös koko maapallon ekosysteemeihin ja elämään.

Miten sinun suhtautumisesi ympäristöön ja vastuullisuuteen on muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Merensiniset lasituotteet löytyvät Iittalan verkkokaupasta.