category: koti ja sisustus

Uusi koti löytyi!

Siinä se on: uuden kotini pohjapiirros. Kauppakirjoja ei ole vielä allekirjoitettu, mutta kaupoista vetäytyminen maksaisi myyjälle tai minulle tässä vaiheessa melkein kymppitonnin, joten eiköhän peli ole jo aika selvä. Ostan vihdoin oman asunnon, uskomatonta!

Kaikki tapahtui oikeastaan älyttömän nopeasti: sain yhtenä iltana ilmoituksen sähköpostiin uudesta kiinnostavasta asunnosta ja soitin samantien välittäjälle. Yksityisnäytön jälkeen päätin tehdä tarjouksen ja asunnosta kilpailemassa oli kanssani kaksi muuta ostajaehdokasta. Olin stokkalla, kun välittäjä soitti ja kertoi, että tarjoukseni oli hiukan muita parempi ja asunto olisi minun. Olin varautunut siihen, että uuden asunnon etsimiseen voisi mennä useita kuukausia, ehkä jopa vuosikin, mutta loppupeleissä ehdin aktiivisesti etsiä uutta kotia vain reilun kuukauden ajan. Asiat loksahtivat kohdalleen nopeammin kuin uskalsin edes toivoa!

Uusi koti on pieni kaksio, joka löytyy Kalliosta 60-luvun talosta. Neliöitä on pari enemmän kuin nykyisessä ja saan vihdoin erillisen makuuhuoneen, mahtavaa! Muita pieniä ilonaiheita tulevassa kodissa ovat myös ranskalainen parveke ja pesukoneen mahtuminen kylppäriin (altaan alle). Sen sijaan joudun luopumaan leveistä ikkunanlaudoista ja korkeista huoneista, mutta onneksi myös 60-luvun estetiikka viehättää. Uusi asunto vaati perusteellisen pintaremontin ja joitain isompiakin suunnitelmiakin on, kuten keittiön muuttaminen avokeittiöksi ja mahdollisesti jopa koko keittiön remontointi. Nyt pitäisi selvitellä ja suunnitella huolella, jotta heti asunnon vapauduttua remontti voisi lähteä käyntiin sutjakkaasti.

Seuraavaksi edessä on muutto ensin väliaikaisesti poikaystäväni luokse ja toivottavasti maaliskuun loppuun mennessä uuteen kotiin – moni asia riippuu remontin laajuudesta ja kestosta. Täytyy toivoa, ettei remppaprojekti tuo mukanaan hurjia piileviä yllätyksiä ja hommat luistavat niin, että huhtikuussa asuisin jo onnellisesti uudessa osoitteessa. Jatkossa on luvassa siis varmasti kaikennäköistä remontti-sisustus-ja asuntopohdinta – lähimmät ystäväni ovat jo kyllästyneet mun jatkuvaan asunnosta jauhamiseen, joten ihana päästä jakamaan innostusta täällä!

19: Pastellinsävyistä inspiraatiota joulukattaukseen

19: Inspiraatiota joulukattaukseen
Olin viikko sitten yhteistyön merkeissä Kauniisti kotimaisen perinteiselle joulukukka-aamiaiselle ja inspirouduin. Näin kävi muuten viime vuonnakin, kun samaisella aamiaisen stailauksen oli toteuttanut upea ja lahjakas kollegani Jenni. Kaksi vuotta sitten sain itse kunnian olla itse somistajana tuolla joulukukka-aamiaisella – se oli kyllä opettavainen kokemus ja mieletön tilaisuus! Kaikki kukkiin liittyvät työjutut ovat aina niitä parhaita.

Olen fiilistellyt pastellinsävyistä joulua tänä vuonna jo aiemminkin ja nyt sain sille lisävahvistusta: vaaleanpunainen, lila ja muut herkät sävyt sopivat myös ihanasti jouluun! Lisäksi tässä kattauksessa minua inspiroi erityisesti nuo kuivuneet lehtiroskat, kukapa olisi arvannut että ne voisivat näyttää noin kauniilta juhlapöydässä? Bling bling ja kimalle eivät ole koskaan olleet erityisemmin se minun juttu, sen sijaan kuivuneet roskat kattauksessa kiinnostaa. Olenko outo? Ehkäpä. Mutta tässä inspiraatiota kattauspöytiin teillekin, jotka rakastatte rustiikkisuutta ja luonnon omien materiaalien kauneutta!


Panostetaanko teillä erityisesti joulupöydän kattaukseen?

Asuntohaaveita

asuntohaaveita
Olen ollut jo pitkään onnellinen vuokralla asuja. Olen onnistunut jo vuosien ajana löytämään ihania vuokra-asuntoja hyvältä paikalta kohtuuhintaan. Vuokralla asuminen on mielestäni helppoa ja vaivatonta. Pankin kanssa naimisiinmeno ei ole houkutellut, etenkin kun tällä Helsingin kantakaupungissa asuntojen hinnat ovat mitä ovat. Jos tämä oma asuntoni olisi myynnissä, minulla ei olisi varaa ostaa sitä. Siksi vuokralla asuminen on ollut minulle oikeastaan melkein ainoa vaihtoehto: en haluaisi muuttaa pois täältä Ullanlinna-Punavuori-akselilta enkä haluaisi muuttaa minipieneen yksiöön. Ja minun budjetillani ei tällä alueella olisi oikein kuin niihin minipieniin varaa.


Jokin on muuttunut kuitenkin viime aikoina ajattelutavassani. Ehkä se, että olen viettänyt paljon aikaa poikaystäväni kotona Töölössä ja huomannut ettei täälläkään ole hassumpaa, joten elämää on siis Punavuoren ulkopuolellakin. (Tiedän, kuulostan naurettavalta. Mutta olen asunut näillä huudeilla jo 8 vuotta, ja tästä alueesta on tullut mulle koti.) Ehkä se, että nykyisin minulla on se pieni ihana siirtolapuutarhapalsta ja mietin usein, ettei haittasi asua vähän lähempänä sitä. Ehkä tämä kolmikymppisyys on tuonut mukanaan myös vähän sellaisen ajattelua, ettei sitoutuminen asuntolainan muodossa olisikaan yhtään huono idea.


Olen toiminnan nainen, eli kun saan mielestäni hyvän idean, en jää kotiin makoilemaan. Niimpä nyt ollaan siinä tilanteessa, että minulla on lainalupaus ja oikotielle on laitettu asuntovahti. Yhdessä näytössäkin olen käynyt. Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei markkinoilla ole oikein mitään kiinnostavaa ja jos on, ne menevät ennen kuin ehdin edes soittaa välittäjälle. Olen alkanut jo vähän epäillä, että sopiiko tämä asunnon ostaminen minulle ollenkaan – tässä kun tarvittaisiin kärsivällisyyttä ja lisäksi pitäisi olla valmis tekemään päätöksiä nopeasti, jos kiinnostava kohde tulee vastaan. Vaikka toki olen jo tottunut ajatukseen että tämä asunto ei tule vielä välttämättä olemaan juuri se unelmieni asunto, en haluaisi muuttaa mihinkään, mikä tuntuu liian kompromissilta. Vaikka olen valmis muuttamaan pois näiltä kotikulmiltani, niin tietyistä asioista en haluaisi tinkiä: olisi kiva jos asunto olisi kantakaupungin eli ratikkareittien varrella, vastike olisi maltillinen ja yhtiössä olisivat asiat suhteellisen hyvässä kunnossa (ei isoja remontteja lähinäköpiiriin, kiitos). Lisäksi asunnon pitäisi olla valoisa – en voisi tehdä töitäni jossain pimeässä luolassa.


Voi olla, että puolen vuoden päästä olen luovuttanut näiden haaveiden suhteen ja päättänyt jatkaa onnellisena vuokra-asumista. Tai ehkä käykin niin, että se the koti tulee vastaan ja kohta suunnittelenkin jo remppaa ja sisustusta uuteen asuntoon. Ken tietää – nyt ei auta kuin vain uskoa siihen, että asiat järjestyvät ja jossain tuolla on se oikea minua varten. Vertaistuki ei kuitenkaan haittasi: onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka käy tai on käynyt samoja tuntemuksia läpi asunnonostopuuhissa?

Kuvat nykyisestä ja vanhasta asunnostani.