category: koti ja sisustus

Mustan perjantain mietteitä

Kaupallinen yhteistyö: Hakola

En ole varmastikaan ainoa, jota ahdistaa tämä Black Friday. Joka puolelta tursuaa mainoksia ja tarjouksia, jotka tarjoavat elämäsi tilaisuuksia ja huutavat kovaan ääneen osta, osta osta! En tiedä ahdistunko enemmän tämän kulutushysterian järjettömyydestä yleisesti vai siitä, että itsekin huomaan välillä kurkistelevani tarjouksia sillä silmällä. Minä en oikeasti tarvitse mitään ja tälläkin hetkellä tunnen huonoa omatuntoa siitä tavaramäärästä minkä omistan – pärjäisin varmaan puolella niistä. Mikä saa meidät ihmiset himoitsemaan kokoajan jotain uutta, vaikka meillä olisi jo kaikkea ihan kylliksi?

Tiedämme, että maapallomme kantokyky ei riitä tälle nykyiselle kulutustahdille. Suomalaisilla neljästä suuresta päästölähteestä (asuminen, kulutus, liikenne, ruoka) tavaroiden ja palveluiden kulutus on toiseksi suurin. Vaikka kulutus tietenkin on tärkeää talouskasvun kannalta, niin ostohuumalla on rajansa – tämän ilmastokriisin keskellä meillä ei olee varaa jatkaa samaan tahtiin. Tietenkään kulutus ei voi loppua kuin seinään, mutta meidän on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sihen, miten ja mitä kulutamme. Suhtautua kriittisesti jokaiseen hankintaan ja harkita jokainen ostospäätös tarkkaan – miettiä jokaisen tavaran kohdalla, että tarvitsenko tätä oikeasti?

En ole mikään puhdas pulmunen tämän asian suhteen, sillä rakastan kauniita tavaroita. Harvoin elämässäni on ollut sellaista hetkeä, etten olisi haaveillut jostain uudesta ihanasta vaatteesta, astiasta tai huonekalusta. Samaan aikaan toivoisin, että vaatekaappini ja kotini sisustus olisivat minimalistisia ja ajattomia, sellaisia, mitä ainoastaan tarpeen tullen täydennettäisiin sopivilla palasilla. Tietyllä tapaa näin onkin – tunnen tyylini, pyrin ostamaan aina vain laadukkaita ja mielellään vastuullisia tuotteita ja teen erittäin harvoin heräteostoksia. Silti en voi kehuskella ekologisuudellani kulutusasioissa – tälläkin viikolla olen käynyt useammassa ihanassa putiikissa ja tehnyt pari hankintaakin.

Työssäni painin lisäksi sen ristiriidan kanssa, että saan elantoni pääosin mainonnasta. Visuaalinen sisällöntuotanto vaatii usein myös monenlaisia hankintoja stailaustarkoituksiin. Ekologisinta olisi varmasti lopettaa koko duuni, ehkä siirtyä kokonaan musiikkipuolen hommiin. Toisaalta, tässä minulla on myös tila ja paikka puhua juuri siitä, minkä koen itselleni tällä hetkellä hyvin tärkeäksi: vastuullisesta kuluttamisesta. Tehdä yhteistöitä yritysten kanssa, jotka kiinnittävät huomiota ekologisuuteen ja eettisyyteen. Tuoda esille sen, että kuluttamisen vähentämisen lisäksi tärkeää on myös kuluttaa fiksusti. Hankkia kestäviä ja laadukkaita tuotteita, sellaisia jotka kestävät toivottavasti sukupolvelta toiselle, äidiltä tyttärelle.

Suomalainen huonekaluvalmistaja Hakola kertoi eilen Black Fridayn vastaisesta kampanjastaan: hintojen sijaan he puolittavat sohvien pakkaamisesta syntyvän muovijätteen määrän vuonna 2019. Tulevaisuudessa sohvat kannetaan kotiin kestokasseissa, joita voi käyttää aina uudelleen ja uudelleen – miten nerokas ja simppeli idea jolla kuitenkin on iso vaikutus!

“Kestokassit ovat yksi tapa ratkoa tuotteiden pakkaamiseen liittyviä ekologisia kipupisteitä. Konkreettisen tavoitteen myötä olemme tilivelvollisia asiakkaillemme ja toivottavasti inspiroimme samalla myös muita alan toimijoita kohti kestävämpiä toimintatapoja.”
-Annaleena ja Jari Hakola

Meille tuli Hakolalta viime viikolla sohva, josta olin unelmoinut pitkään. Kaikki aiemmat elämäni sohvat ovat löytyneet joko kierrätyskeskuksista tai käytettyinä kavereilta, tämä oli ensimmäinen jonka olen hankkinut uutena. Maksoin siitä alennuksenkin jälkeen enemmän kuin kaikista aiemmin hankkimistani sohvista yhteensä, mutta tiedän saaneeni vastinetta rahoilleni: lähes kokonaan kotimaisista materiaaleista, kotimaassa valmistettu Cosy Pocket Wool-sohva voi hyvinkin olla loppuelämäni sohva. Sellainen, mikä kulkee kodista toiseen ja näkee eri elämänvaiheet kanssani vuosikymmenien ajan.

Haluan jatkossakin antaa blogissani palstatilaa juuri Hakolan kaltaisille yrityksille – sellaisille, jotka uskovat, että alennushysterian luomisen sijaan katseet pitäisi kiinnittää jatkossa enemmänkin ekologisesti kestäviin ratkaisuihin kaikessa yritystoiminnassa. Ei oman sädekehän kiillotuksen vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että maapallon luonnonvarat riittäisivät tulevillekin sukupolville.

*Cosy Pocket Wool-sohvasta saatu näkyvyysalennus

Pienen yksiön muodonmuutos

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Pienen yksiön muodonmuutos

Olemme jo varmaan vuoden ajan puhuneet poikaystäväni kanssa siitä, miten kiva olisi toteuttaa pieni pintaremontti hänen asunnossaan. Maalata lattiat, ainakin yksi seinistä, ehkä jotain kalusteitakin. Vaihtaa tilaa vievä ja epäkäytännöllinen vaatekaappi uuteen, lisätä seinille vähän tauluja ja parantaa muutenkin säilytystilojen toimivuutta. Koska Nion koti on minulle melkein kuin kakkoskoti, olisi kiva jos se myös tuntuisi ihan oikeasti myös minunkin kodilta. Samalla näin asunnon potentiaalin ja uskoin että aika pienilläkin muutoksilla voisimme saada sen ihan uuteen uskoon ja korottaa myös asunnon arvoa konkreettisesti. Tänä syksynä päätimme alkaa hommiin ja nyt pääsen viimein näyttämään teille kuvat lopputuloksesta!

Pienen yksiön muodonmuutos

Asunnossa ei sinällään ollut lähtökohtaisesti mitään suurta vikaa: koivuparketti oli ihan siistikuntoinen ja seinät Nio oli maalannut asunnon ostaessaan valkoiseksi. Kalusteet hän oli hankkinut kuulemma Suomeen muuttaessaan muutaman sadan euron budjetilla ja kokonaisuus oli ehkä vähän, miten sen nyt kivasti sanoisi, opiskelijaboksimainen tai insinöörimäinen? Yllä olevassa kuvassa näkyy parin vuoden takainen tilanne hiukan asunnon ostamisen jälkeen, myöhemmin vaatekappeja on tullut lisää ja pyykkikorin ja pikkupöydän tilalla on nykyisin tv-taso (ja mikä on muuten tuo taulu, joka on puoliksi ikkunan päällä?). Uskoisin aika monen opiskelijakämpän näyttävän samalta, mutta Niokaan ei ole ollut täyspäiväinen opiskelija enää pitkään aikaan, vaikka alunperin tulikin suomeen vaihto-oppilaana. Niinpä asuntokin olisi hyvä päivittää vähän aikuismaisemmalle ja tyylikkäämmälle tasolle.

Näin pienessä yksiössä kaikilla väri-ja kalustevalinnoilla on ihan älyttömän iso merkitys – jos haluaa kokonaisuudesta toimivan ja viihtyvän, täytyy jokainen sisustuselementti harkita tarkkaan. Päätimme maalata parketin, koska sen hiukan keltaiseen taittava sävy ei miellyttänyt ainakaan minun silmää, ja yhtenäinen valkoinen lattia toisi valoa ja tilavuuden tuntua pieneen kämppään. Valkoiset seinät ovat perusvarma, mutta varsin tylsä valinta ja päätimme maalata yhden pitkistä sivuseinistä vihreäksi. Samaan syssyyn hankkiuduimme eroon vanhoista vaatekaapeista, sohvasta ja maalasimme kellertävän mäntypuisen sohvapöydän vaalean harmaaksi.

Pienen yksiön maalaus

Toteutimme maalaustyöt yhteistyössä Tikkurilan kanssa, ja sain heiltä hurjasti apua sekä oikeanlaisten maalien että sävyvalintojen kanssa. Olimme löytäneet mieleisen sävyn seinälle, mutta arkailin pitkään, että tekisikö tummanvihreä seinä pienestä asunnosta tunkkaisen tai pimeän oloisen. Tikkurilan värisuunnittelijan kanssa juteltuani uskalsin kuitenkin pysyä sävyvalinnassani ja olenhan aiemmin jo omassa kodissani huomannut, miten tummempi seinä tuo eloa ja sävyä pieneenkin tilaan.

Kohde: 28-neliöinen yksiö, josta maalattiin lattia, yksi seinä ja sohvapöytä.

Käytetyt sävyt: Tikkurila N39 Syvänne, F484 Kalkki ja H495 Harso

Työn kesto: yhteensä n. 3 työpäivää. Lattia maalattiin Tikkurilan uudella Pontti Puulattia-maalilla, jota voin suositella ihan kaikille, jotka harkitsevat puupintaisen lattian maalaamista! Siinä missä lattiamaalien kuivumista odotellaan usein päiviä tai jopa viikkoja, niin pontilla lattian maalaukseen kuluu lyhimmillään päivä, tilasta riippuen. Työläin vaihe on tavaroiden siirtely pois maalauksen tieltä ja pohjatyöt, eli suojaaminen ja teippaaminen. Itse maalaaminen tapahtuu aika nopeasti.

Tikkurilan sivuilta löytyy artikkeli muutoksesta, käytetyistä sävyistä ja vinkkejä kaikkiin työvaiheisiin.

Entä lopputulos? Itse olen ollut siihen niin tyytyväinen, että joka kerta nykyään Nion luokse tullessani oikein sydämessä läikähtää – pidän tästä melkein enemmän kuin omasta kodistani, josta pidän oikeasti hyvin paljon. Niokin on ollut muutoksesta innoissaan ja onnellinen, kuulemma nyt kotona viettäisi mielellään aikaa paljon enemmänkin. Seinän maalauksessa teimme pari mokaa teippausten kanssa ja se näkyy osittain tuolla lattianrajassa, mutta me emme suurpiirteisinä ihmisinä siitä masentuneet, ongelma ratkeaa muutenkin kun sohva tulee tuon rottinkipenkin tilalle. Rakastan valkoista lattiaa ja etenkin tuota vihreää seinää ja sitä, millaisen tunnelman ja syvyyden tunteen se tuo tilaan. Värivalinnat onnistuivat mielestäni ihan täydellisesti, sillä asunnossa nyt kaikki sitoutuu hienolla tavalla yhteen.

Vielä on pari pientä hommaa: taulut pitäisi saada seinille ja lattialle olisi kiva saada matto. Sohvaakin odotellaan vielä. Isoin työ on kuitenkin takana ja lopputulos todellakin palkitsee! Vaikka valitsimme toteutuksen ajankohdaksi syksyn hektisimmän kuukauden ja välillä kiireisten työpäivien päätteeksi maalailuhommat tuntuivat täysin ylimääräiseltä vaivalta, niin nyt ahkerointia osaa arvostaa. Nyt voikin kääntää jo katseet seuraavaa remppaprojektia kohti, nimittäin nurkan takana odottaa siirtolapuutarhamökki-urakka.

Mitä mieltä siellä ollaan muutoksesta?

Kun pimenevät illat

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Iittala

On taas se aika vuodesta – päivät lyhentyvät ja pimeä tulee joka ilta aiemmin ja aiemmin. Toin viikko sitten kynttilät pois mökiltä ja olen sen jälkeen poltellut niitä kotona lähes joka ilta. Aamulla herätessä on vielä hämärää, ja vaikka ulkona kelit ovat täällä kesälämpötiloja vastaavat, on mieli jo syvällä syksyssä. On aika valmistautua henkisesti ja fyysisesti pimeneviin iltoihin ja kaamosajan tuloon.


Lämpimän ja aurinkoisen alkusyksyn jälkeen hämärä kiehtoo ja inspiroi. Vaikka olen riippuvainen luonnonvalosta ja sen vähyys saa minut helposti väsyneeksi, rakastan kuitenkin omalla tavallani tätä tunnelmoivaa vuodenaikaa ja sitä, kun saa hyvällä omallatunnolla jäädä iltaisin kotiin hyggeilemään. Kynttilöiden lisäksi kovalla kulutuksella ovat olleet viime aikoina myös viime vuonna luomani syyssoittolista,kirjat ja tv:n tarjonta sohvaperunoista docventuresiin. Eikä tämä ole ollut oikeasti yhtään hassumpaa, aktiivisen kesän ja alkusyksyn jälkeen tällainen rauhoittuminen on ihanaa.

“Ensin täytyy lähteä, jotta voi palata”, sanoi Nuuskamuikkunen viisaasti – emme varmaankaan osaisi nauttia kevään auringonsäteistä ja kesän lämmöstä niin täysin rinnoin, jos emme kokisi välissä pimeää syksyä ja kylmää talvea.


Pimeän tullessa ei kannata jättäytyä yksin pelkästään tietokoneen tai älypuhelimen valon ääreen, vaan ottaa hämärtyvistä illoista kaikki ne ihanat puolet, salaperäisyys ja tunnelmallisuus irti. Nyt on paras aika vuodesta kutsua ystävät kotiin kynttiläillalliselle, järjestää viikonloppubrunssi tai vaikkapa perustaa oma lukupiiri. Vaikka ulkona olisikin pimeää, meidän on taisteltava synkkyyttä vastaan ja tuoda valoa ympärillemme niillä keinoilla, jotka meillä on. Kynttilöiden ja valaisimien lisäksi hymyillä ja kivoilla, pienillä teoilla.


Iittalan syksy tarjoaa täydelliset varusteet syystunnelmointiin – uutuuksien joukosta löytyy ihania kynttilänjalkoja, valaisimia ja tuikkukuppeja. Ei liene vaikea arvata, että oma suosikkini syysuutuuksista on tuo metsänvihreä nappula. Nappulat ovat olleet osa kotieni sisustusta jo varmaan viiden vuoden ajan ja tämä väri iski suoraan sydämeen. Ihastuin myös ruusukultaiseen Kaasaan ja päivitettyyn, sirompaan Leimu-valaisimeen – sammaleenvihreä kaunotar on täydellinen pari harmaan isosiskonsa kaveriksi. Uutuksien joukosta löytyy myös nappuloita vaaleansinisenä ja Harri Koskisen suunnittelemat Valkea-kynttilälyhdyt, joista ennustan uutta sisustushittiä Kivi-tuikkukuppien rinnalle.


Miten sinä valmistaudut vuoden pimeimpään aikaan? Entä mikä on oma suosikkisi Iittalan syysuutuuksista?